Muistot kansien väliin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ WSOY:N KANSSA

Some-aikakaudesta puhutaan paljon negatiivista. Ruutuajat paukkuvat punaisella, keskustelun sijaan tuijotetaan näyttöjä ja konsertit katsotaan kuvaruutujen läpi keskittymättä täysillä itse kokemukseen. On se tuonut kuitenkin positiivistakin. Iän karttuessa muistojen vaalimisella on isompi merkitys ja esimerkiksi FB:n päivittäin tarjoamat muistot kyseiseltä päivältä vuosien varrelta ovat muistuttaneet monista unohtuneista jutuista. Itse päivitän aktiivisesti etenkin Instagramia, ja sieltä tuleekin melko usein selattua vanhoja julkaisuja. Somet ovat suurilta osin korvanneet perinteiset valokuvakansiot, joita melko harva enää näinä päivinä kokoaa. 

Itse haluan kuitenkin pitää kiinni ainakin yhdestä "vanhanaikaisesta" julkaisumuodosta - kirjoista. En tiedä montaa parempaa arjen piristäjää, kuin uusi kirja, jonka avaa ensimmäisen kerran. Oli se sitten kirjakaupasta, kirjastosta tai kirppikseltä hankittu, on fiilis aina yhtä maaginen. Kannen mukana aukeaa aina uusi maailma. Mitä tulee muistojen vaalimiseen, nyt sekin on tehty hyvin helpoksi pukea kansiin.

Kuinka moni teistä on istunut alas ja keskustellut isovanhempiensa tai vanhempiensa kanssa heidän nuoruudestaan, kouluajoistaan, aiemmista toiveammateistaan, haaveistaan? En minä ainakaan. Entä kuinka moni on toivonut tehneensä niin, kun on jo ollut liian myöhäistä? Hep, minä.

WSOY on julkaissut Elma van Vlietin kehittämät täytettävät kirjat, joiden tarkoituksena on vaalia muistoja ja syventää suhdetta ihmisten välillä. Toistaiseksi kirjoja on tehty omansa äideille, isille, isoäideille ja isoisille. Minä sain näkyvyyttä vastaan kirjat Äiti. Kerro minulle sekä Isä. Kerro minulle. Kirjojen sivuilta löytyy erilaisia kysymyksiä sekä tyhjää tilaa vastausten täyttämistä varten.

Kerro minulle-kirjojen kysymykset on jaettu neljään eri kategoriaan: Lapsuus ja nuoruus, rakkaus ja äitiys/isäksi tuleminen, vapaa-aika ja mielipuuhat sekä ihminen, joka sinusta on tullut. Näiden yläkategorioiden sisällä on aihepiireihin liittyviä täsmentäviä kysymyksiä, jotka ovat käytännössä samat riippumatta siitä, kenelle kirja on suunnattu. Mikä kategoria omissa vanhemmissasi kiinnostaisi eniten?

Minä annoin nämä kirjat vanhemmilleni joululahjaksi, vaikka oikeamminhan nämä ovat lahja itselleni, kun saan ne tulevaisuudessa täytettyinä takaisin. Nappaa tästä talteen vinkki tämän vuoden äitienpäiväksi ja isänpäiväksi! Tai miksei syntymäpäivänä, nimipäivänä, juhannuksena tai ihan vaan maanantailahjana. Mikset voisi myös itse ostaa kirjaa ja antaa sen suoraan omalle lapsellesi täynnä muistoja!

Kiinnostaako muistojen vaaliminen tällä tavalla

- tai oletko ehkä jo hankkinut näitä?

Kirjat saatu näkyvyyttä vastaan WSOY:lta.

Viime hetken lahjavinkki mattimyöhäisille

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA

Jouluaatto kolkuttelee jo kahden yön päässä ja vielä pitäisi hankkia lahjoja? Mikäli mitään kuningasideaa lahjan suhteen ei ole, suosittelen suuntaamaan kirjakauppaan. Kirjalahja on helppo valinta, joka todennäköisesti tulee käyttöön. Toki jos ei tiedä toisen makua kirjojen suhteen, on lahjakortti myös oiva valinta. 

Tämä nimenomainen viime hetken lahjavinkki on suunnattu etenkin elämäkerroista ja musiikista kiinnostuneille. Docendo julkaisi lokakuussa Petri Pietiläisen ja Juha Metson kirjan Junnu Vainio - Sellaista elämä on, joka valottaa esimerkiksi vaimojen, lasten, rakastajien, sisarusten ja ystävien haastattelujen kautta Junnu Vainion (1938 - 1990) elämää sekä tarinoita sanoituksien takana perusteellisesti ja salailematta. 

Vainio on sanoittanut noin 2500 kappaletta, osan kärsiessään rajusta alkoholismista, osan raitistuttuaan. Raitistumisen myötä sanoitukset hieman muuttivat luonnettaan ja riippuukin paljolti kuulijasta, kummalta aikakaudelta omat suosikit löytyvät, vai uppoaako peräti koko tuotanto mukisematta. Olen melko varma, että jokaiselta löytyy mittavasta tuotannosta ainakin muutama tuttu hyvä kappale. Omia suosikkejani ovat esimerkiksi kauniit Koskaan et muuttua saa, Laulut kun kuolevat sekä menevämpi Juhannustanssit.

Elämäni aikana olen kuullut Junnun biisejä satoja, varmaan tuhansia kertoja, etenkin lavatanssiharrastukseni kautta. Koskaan en ole kuitenkaan miehen elämään tai tekemisiin perehtynyt sen enempää. Kirja olikin todella mielenkiintoinen ja piti lukijaa koukussa hyvin tehokkaasti. Sivuilta löytyy monia tuttuja suomalaisia, joiden tarinat Juha Vainiosta on kirjoitettu mielenkiintoisesti. 

En ole itse fanaattisesti elämäkertoja lukeva, vaan seulon joukosta lähinnä niistä henkilöistä kirjoitettuja kirjoja, joista jo tiedän jotain. Olikin hyvin virkistävää lukea ihmisestä, joka on näennäisesti kaikille tuttu, mutta jonka käänteistä ei tiedä juuri mitään. Vieraammista persoonista lukeminen voi olla joskus hyvin puuduttavaa, mutta tässä tapauksessa kirja on koottu niin mainiolla tavalla, että uskon tämän sopivan monenlaisen lukijan makuun!

Voisiko tässä olla sinun pelastuksesi joululahjakriisiin? Ja tietysti, jos joululahjat on hankittu jo hyvissä ajoin, hanki kirja vaikka itsellesi. Täältä ainakin suuri suositus!

Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.

Vieläkö joulumieli on tiessään? Täältä se löytyy!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA

En koe itseäni mitenkään fanaattisena jouluhulluna, mutta pidän joulun ajasta kovasti. Ainakin, jos luetaan siitä pois kaikki kiire ja stressi! Jouluvalojen asetteleminen paikoilleen on ehkä lempiasiani - nautinkin niiden tunnelmallisesta valosta yleensä marraskuusta pitkälle seuraavan vuoden puolelle. Muita joulukoristeita meillä ei juurikaan ole. Valot, edesmenneen isänäitini kynttelikkö ja hyasintit luovat joulun tunnun kotiini. 

Tähän asti olen viettänyt joka ikisen jouluaaton vanhempieni kanssa, muu seurue on vuodesta toiseen hieman vaihdellut. Tämänkin joulun saan olla töistä vapaalla ja vietän sen perinteen mukaan maalla äidin ja isän luona. Isän kanssa käymme yleensä hautausmaalla kynttiläkierroksella ja päivään kuuluu tietysti olennaisena osana hyvä ruoka, suklaa sekä vain oleminen, vailla kiirettä minnekään. Jo useana jouluna olen myös ostanut itselleni "lahjaksi" jonkin kirjan, jonka parissa kuluttaa loppuilta ennen nukkumaanmenoa. 

Mikäli siellä ruudun toisella puolen joulumieli huitelee vielä jossain teillä tietämättömillä, ei hätää! Ilona Pietiläisen ihana Tervetuloa jouluun-kirja tuo tähän vaivaan nopeaa helpotusta! Teoksen alaotsikko lupaa säteileviä koteja, satumaisia ideoita ja lempeitä tarinoita - niitä kaikkia kirja todella on pullollaan!

Äärettömän seesteisin ja kaunein kuvin kuvitettu kirja kertoo tarinoita erilaisista jouluista ja joulun viettoon valmistautumisesta. Lukija pääsee kurkkimaan esimerkiksi Kallionpään tilalle, jossa joulun tunnelmointi aloitetaan Jouluradio-kanavan parissa, pienen Aleksandran perheen joulupöydän sisältöön sekä metsän siimekseen, pienen punaisen talon joulunviettoon.

Upean teoksen ohjeilla leivot joulupitsaa, pyöräytät kädenkäänteessä ihanan bataattisalaatin tai loihdit suussa sulavia polkkakaramellimuffineja. Pihapiirin asukkaitakaan ei unohdeta, vaan kirjassa vinkataan esimerkiksi visuaalisesti kauniista, appelsiininpuolikkaista tehdyistä lintujen ruokintapaikoista - jos se olisi sallittua, tekisin parvekkeellemme heti muutaman! Näiden lisäksi sivuilta paljastuu niin pieniä kuin vähän suurempiakin askarteluideoita, kaikki melko helposti toteutettavissa olevia!

Tämän kirjan sivuilta joulumieli löytyy aivan varmasti. Kirjan voi halutessaan lukea vaikka yhdeltä istumalta kannesta kanteen tai selailla sieltä pidemmällä aikavälillä ideoita leipomuksiin tai askarteluihin ja virittäytyä tunnelmaan pikkuhiljaa. Jokaisen vähänkään jouluihmisen must-hankinta, joka tällä hetkellä löytyy Docendon sivuilta vieläpä alennettuun hintaan!

Mitä sun jouluperinteisiin kuuluu?

Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.

Fiini Naturally - käyttökokemuksiani muutaman kuukauden ajalta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FIINI NATURALLY KANSSA

Kirjoitin reilu kuukausi sitten Fiini Naturallylta saamistani luonnonkosmetiikkatuotteista ja yrityksestä itsestään. Fiini Naturally on kahden naisen perustama yritys Pohjanmaalta, joka valmistaa ekologisia, puhtaita, luonnonmukaisia ja mahdollisimman suurella prosentilla kotimaisia tuotteita. 

Saamani tuotteet ovat hellivä, kosteuttava, suojaava ja pehmentävä kaura-hunajavoide, täyteläinen ja kosteuttava ruusu-sheavoi, kosteuttava ja hellävaraisesti hoitava, ikääntymisen merkkejä vastaan taisteleva mustikka-silmänympärysvoide sekä erityisesti sekaiholle, mutta myös kuivalle ja herkälle iholle sopiva, ravitseva kaura-tyrniöljyseerumi. 

Kasvojeni iho on aina ollut aika ongelmallinen. Nuorempana kärsin aknesta, joka onneksi saatiin kuriin oikeanlaisilla tuotteilla - toki iän karttumisellakin oli varmasti oma osuutensa paranemisprosessissa. Ihon parannuttua olen ollut todella huono käyttämään säännöllisesti mitään tuotteita, enkä voi sanoa koskaan noudattaneeni mitään kunnollista ihonhoitorutiinia. 

Nykyään tuntuu, että ihoni on sekoitus vähän kaikkea. Ikä on tuonut mukanaan lievää taipuvaisuutta couperosaan. Lisäksi ihoni rasvoittuu helposti, mutta on myös kuiva ja erityisen herkkä muutoksille käytetyissä tuotteissa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun jokin uusi tuote on aiheuttanut kiusallisen kutinan ja punoituksen. 

Ensimmäisenä lähdin testaamaan kaura-hunajavoidetta, jonka luvataan sopivan käytännössä vähän koko kropalle. Jonkin aikaa testasin sen käyttöä kasvovoiteena, mutta melko nopeasti kävi ilmi, ettei se siinä tarkoituksessa sovi minulle. Kasvojen iho rasvoittui käytön jälkeen todella nopeasti, mikä ei tietenkään ole toivottava ominaisuus. Tästä huolimatta olen kuitenkin testailua jatkettuani täysin ihastunut tuotteeseen - etenkin huulivoiteena! Käytän jonkin verran huulilla mattapunia, jotka ainakin minulla helposti kuivattavat. Punan käytön jälkeen sipaisen tätä yöksi kerroksen huulille, eikä aamulla ole kuivuudesta tietoakaan! Lisäksi kyynärpääni ovat ajoittain hyvinkin kuivat, mihin tämä voide on ollut mainio apu. Parin päivän aikana muutaman kerran reilumpi kerros kyynärpäihin, ja kuivuus on tiessään. 

Toisena kasvovoiteena testiin lähti ruusu-sheavoi. Tuotteessa minuun vetoavat erityisesti useat ihon vanhenemisen merkkejä hidastavat vaikutukset sekä ruusuöljyn vaikutukset couperosaa vastaan. Kokeiltuani tuotetta ensin päivävoiteena, jouduin toteamaan tämänkin valitettavasti rasvoittavan kasvojeni ihoa turhan nopeasti. Siirrettyäni ruusu-sheavoin yövoide-käyttöön, olen ollut todella tyytyväinen! Tällä hetkellä käyttämäni päivävoide on todella kevyttä, joten yövoiteelta kaipaan näin ollen paksumpaa koostumusta ja enemmän kosteutusta. Tätä yövoiteena käytettyäni ihoni on aamulla kaunis, kimmoisa ja ennen kaikkea terveemmän näköinen kuin ennen! Ihmeitä ei tämäkään ainakaan vielä toistaiseksi couperosalleni ole tehnyt, mutta iho on huomattavasti tasaisemman värinen kuin ennen tämän käyttöä!

Fiinin mustikka-silmänympärysvoiteessa on myös pohjana sheavoi. Tähän tuotteeseen ihastuin oikeastaan heti sen käytön aloitettuani. Jos kasvojen ihoni on herkkä, niin samoin ovat silmänikin. Olen niitä, joiden silmät vuotavat läpi vuoden - oli syynä sitten katupöly, tuuli, lumisade, vesisade, aurinko, voimakkaat hajusteet tai mitä nyt ikinä keksitkin. Useat kokeilemistani silmänympärysvoiteista ovat aiheuttaneet silmien vuotamista heti levittämisen jälkeen, mutta tämän kanssa siitä ei ole tarvinnut kärsiä. Pelkistä luonnon raaka-aineista valmistettu voide on hellävarainen ja levittyy todella helposti. Tämä jää aivan ehdottomasti vakikäyttöön! Tuotteen sisältämän arganöljyn luvataan muun muassa hoitavan juonteita sekä ryppyjä ja oman kokemukseni mukaan se näin myös tekee! 

Minulle täysin uusi kokemus tuotteista oli kaura-tyrniöljyseerumi. Olen kuullut ja lukenut seerumeista paljon hyvää, mutten ole ikinä saanut aikaiseksi hankkia sellaista itselleni. Melko skeptisesti lähdin tuotetta testaamaan muutenkin helposti rasvoittuvalle iholleni, mutta yllätyin positiivisesti! Puhdistetulle ja kosteutetulle iholle levitettävä seerumi jättää ihon aivan ihanan pehmeäksi ja kimmoisaksi - sekä myös säilyttää tämän tunteen kauemmin kuin vain sen levittämisen jälkeisen hetken! Tällä hetkellä käytän seerumia noin kerran viikossa, joka tuntuu olevan iholleni sopiva tahti. Levitän seerumin kasvoille illalla ja käytän sen alla yleensä kevyempää kosteusvoidetta, jolloin tunne ei jää ollenkaan rasvaiseksi. 

Yhteenvetona voimme todeta, että hyppäys luonnonkosmetiikan maailmaan oli todella onnistunut! Haluan tähän väliin myös mainita, ettei minua todellakaan ole velvoitettu kehumaan tai suosittelemaan näitä tuotteita, vaan nämä ovat aitoja käyttökokemuksia. 

En tiedä, olenko vielä valmis vaihtamaan kaikkia käyttämiäni tuotteita luonnonkosmetiikkaan, mutta ainakin tämä on askel oikeaan suuntaan! Yksikin luonnonkosmetiikalla korvattu tuote on jo eteenpäin, eikä koko kaappia kannatakaan vaihtaa kerralla - etenkään jos ihosi reagoi uusiin tuotteisiin yhtä herkästi kuin omani. Mitä jos kuitenkin kokeilisit ensin vaikkapa yhden tuotteen testausta? Se ensimmäinen ei välttämättä ole täydellinen, mutta vaihtoehtoja onneksi riittää. Uusia tuotteita ostaessa kannattaakin rohkeasti konsultoida joko myyjää tai tuotteen valmistajaa, he osaavat suositella sinun ja ihosi tarpeisiin sopivia tuotteita.

Mitä jos nappaisit tästä joululahjaidean siskolle, äidille, parhaalle ystävälle tai vaikka itsellesi? Minulta Fiini Naturally saa kiitettävän arvosanan kaikin puolin! Voit tutustua valikoimaan yrityksen omassa verkkokaupassa tai jälleenmyyjien kautta. Mikäli käyttökokemuksia Fiinin tuotteista tai muusta luonnonkosmetiikasta löytyy jo entuudestaan, jaa niitä kommenttiboksiin!

Tuotteet saatu Fiini Naturallylta postausta vastaan.

Täydelliset kuulokkeet kotikäyttöön - sis. alekoodi!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ SUDION KANSSA

Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten välillä tuntuu vähenevän vuosi vuodelta, ja etenkin täysin tuntemattomien kanssa käydyt keskustelut koetaan enemmän ahdistaviksi kuin toivotuiksi tai odotetuiksi tapahtumiksi. Tämä taas korreloi suoraan siihen, että lähes tulkoon jokainen yksikseen vastaantuleva nuori aikuinen kulkee napit tai luurit korvilla, jolloin ulkomaailman ärsykkeet on helppo sivuuttaa huomaamatta niitä välttämättä ollenkaan.

Sen, onko tämä hyvä vai huono asia, saa jokainen päättää itse. Minä kuulun juuri näihin ylimääräisten sosiaalisten tilanteiden välttelijöihin, joille musiikki on keino sivuuttaa kanssakäymistä. En tee sitä töykeyttäni, tällaiset tilanteet vain ovat minulle epämiellyttäviä. Kaupan kassalla asioinnit ja muut selkeät asiakaspalvelutilanteet ovat toki eri asia, näissä kohdin itsekin hieman paheksun tuppisuina tilanteen ohittavia ihmisiä.

Näinkin kaukaa haetun aasinsillan kautta pääsemme siihen, että sain mahdollisuuden tehdä uudemman kerran yhteistyötä ruotsalaisen kuulokevalmistaja Sudion kanssa ja tartuinkin siihen empimättä! Aiemmin saamani bluetooth-liitännällä toimivat Tre-napit ovat olleet kiistämättä parhaat koskaan omistamani kuulokkeet! Koska toisille napeille ei ollut tarvetta, sain yhteistyön merkeissä tyylikkäät mustat Regent-kuulokkeet sekä niihin kauniit vihreät marmori-capit, joilla jokainen voi kustomoida omia kuulokkeitaan vielä enemmän itsensä näköiseksi.

Aloitin kuulokkeiden testaamisen kotona, mikä olikin oikeastaan hyvä juttu. Tre-nappien kanssa olin tottunut lenkkeilemään sujuvasti, koska ne päästävät musiikin läpi sopivasti liikenteen ääntä luomaan turvallisuutta ja säilyttämään huomion ympäröivässä maailmassa. Regenteissä tätä ominaisuutta ei ole, eli niiden kanssa pääset paremmin uppoutumaan siihen, mitä milloinkin haluat kuunnella, mutta ulkoillessa en koe niitä kovin turvallisiksi. Ensimmäisen sisätestauksen jälkeen kävin kertaalleen kotimme lähimaastossa iltakävelyllä Regenttien kanssa, mutta tosiaan totesin, etteivät ne ainakaan minun makuuni sovi ulkoiluun. Itse ainakin haluan olla edes jonkinverran perillä äänistä ympärilläni, jolloin läheltä piti-tilanteita ei niin helposti pääse syntymään.

Mutta kotioloissa, ai että! Olen käyttänyt Regenttejä siivotessani, illalla äänikirjan kuunteluun, "vanhanaikaisesti" kirjaa lukiessani sekä ruokaa valmistaessani. Halutessaan volumen saa helposti kotioloissa säädettyä niin, ettei muita ääniä ympäriltä kuulu ollenkaan. Vielä en ole sitä toteuttanut, mutta luulen kuulokkeiden pääsevän joku ilta myös osallisiksi minun silloin tällöin viettämiini yhden naisen diskojorailuihin.

Tre-nappien tapaan Regentit saavat minulta täyden kympin!

A L E K O O D I

Mikäli olet vailla kuulokkeita, saat nyt koodilla onnensaikeita

-15% koko Sudion valikoimasta.

Kuulokkeet saatu Sudiolta postausta vastaan.

Askel kohti luontoa - luonnonkosmetiikkaa Pohjanmaalta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FIINI NATURALLYN KANSSA

Tänään ilmasto, ekologisuus ja luonto ovat olleet suurimman osan ihmisistä huulilla ilmastoraportin myötä. On selvää, että radikaaleja muutoksia on tehtävä laajalti ja nopeasti. Yksittäinen ihminen ei ehkä pysty kokonaiskuvassa suuriin ihmeisiin, mutta muutoksen aikaansaaminen vaatii jokaiselta jotain. 

Pieniä arjen tekoja on loppupeleissä helppo toteuttaa ihan huomaamatta. Yksi askel ekologisempaan elämäntyyliin on luonnonmukaisempaan kosmetiikkaan siirtyminen.

Fiini Naturally on suomalainen kahden naisen perustama yritys Pohjanmaalta - tarkemmin Vaasan ja Seinäjoen puolivälistä Isokyrön Orismalasta. Yritys tuli minulla vastaan Instagramissa ja tuotteiden kauniit pakkaukset kiinnittivät ensimmäisenä huomioni. Vaikka kosmetiikassa tuotteen ulkonäkö on täysin toissijainen asia, on kauniita purnukoita tietysti kivempi säilyttää ja käyttää kuin sellaisia, jotka eivät omaa silmää miellytä. 

Fiinin tuotteet ovat ekologisia, puhtaita, luonnonmukaisia ja mahdollisimman suurella prosentilla kotimaisia. Myös eläinten hyvinvointi huomioidaan, eikä tuotteita testata eläinkokein tai myydä maihin, joissa eläinkokeet sallitaan. Tuotteiden sisällysluettelot pyritään pitämään lyhyinä, eikä turhia täyteaineita tai esimerkiksi lisäaineita, hajusteita tai väriaineita ole lisätty. Kaikista tuotteista löytyy aina suomennos käytetyistä aineista.  Tuotteisiin ei ole ympätty kymmeniä vaikuttavia aineita yhteen ja samaan purkkiin, vaan Fiini Naturally luottaa laadukkaisiin, tiedostaen valittuihin raaka-aineisiin, eikä yhden voiteen tarvitse tehdä kymmeniä ihmeitä. 

Yrityksen tuotteilla on useampia jälleenmyyjiä ympäri Suomen sekä tietysti verkkokauppa, josta voi tilata lokaatiostaan riippumatta. Yli 70 euron arvoisiin tilaukseen postikulut ovat yrityksen omasta verkkokaupasta ilmaiset!

Minä sain tilaisuuden testata muutamia itse valitsemiani Fiini Naturallyn tuotteita. Olen yleisesti ottaen äärimmäisen huono vaihtamaan tutusta ja turvallisesta toiseen, mutta luonnonkosmetiikan lisäämiseksi omaankin kaappiin olen valmis hyppäämään tuntemattomaan.

Olen ehtinyt tuotteita jo jonkin aikaa testailemaan, ja kirjoitankin piakkoin ihan oman postauksen aiheesta! Sen verran voin jo "spoilata", että tyytyväinen olen ollut. Vaikka omista luottotuotteista luopuminen voi tuntua jopa pelottavalta ajatukselta, haluaisin haastaa jokaisen kokeilemaan! Pienikin teko luonnon vaalimiseksi on askel eteenpäin, ja juuri nyt niitä askeleita tarvitaan enemmän kuin koskaan. 

Tuotteet saatu Fiini Naturallylta postausta vastaan

Syksyn sadesäät hyötykäyttöön

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA

Syksy ja sadesäät - mikä ihana tekosyy hautautua villasukat jalassa

ja kahvi- tai teemuki kädessä viltin alle kirjan kanssa!

Pidempään blogia seuranneet tietävätkin jo varmasti, että rakastan kirjoja. Olen pienestä pitäen ollut varsinainen lukutoukka, eikä jokasyksyinen taika petä tänäkään vuonna. Kesän jälkeen ulos ei ihan joka kelissä viitsikään lähteä, ja silloin tällöin on ihan oikeutettua skipata lenkki hyvän kirjan seurassa. 

Itse olen sairastellut enempivähempi loppukesästä asti, joten kirjojen kanssa onkin päästy jo hyvään vauhtiin. Viimeisen pari viikkoa on vaivannut ärsyttävä flunssantapainen, joka on tehokkaasti pitänyt poissa lenkkipoluilta. Onneksi raittiista ilmasta voi kuitenkin nauttia myös omalla parvekkeella viltin alla! Viime viikon työmatka Edinburghiin antoi jo viitteitä tervehtymisestä, mutta ei - edelleen kuluu nessuja tiukkaan tahtiin. 

Työmatkasta koitui myös muutama ylimääräinen vapaapäivä, jotka vietinkin Docendolta saamani Ravilegendan parissa!

Sen lisäksi, että olen nuorempana lukenut kotikyläni kirjastosta suurinpiirtein kaikki kirjat etu- ja takaperin, olen myös ollut lapsesta saakka heppatyttö. Vaikka sittemmin ajauduinkin harrastamaan ratsastusta, olen 'hevosurani aloittanut naapurin muutaman ravurin kanssa. Niitä käytiin ahkerasti katsomassa, rapsuttelemassa, harjaamassa ja paijaamassa. Ravimaailma on jokseenkin jäänyt  vuosien saatossa vieraammaksi, mutta en usko, että kukaan vähänkään raveja seurannut on välttynyt kuulemasta valmentaja ja ohjastaja Tapio Perttusesta. 

Tämän kesän Rovaniemen Kuninkuusravien yhteydessä julkaistiin Perttusesta ja hänen urastaan kertova elämäkerta Ravilegenda - Tapsa Perttusen tarina, jonka ovat kirjoittaneet toimittajat Erkki Hujanen ja Simo Kattilakoski. Kirja alkaa lapsuusvuosista kuljettaen lukijaa ajoittain hyvinkin koomisin sanakääntein Perttusen valmentajauran alkuajoille sähköttömiin pimeisiin talleihin ja Oulun vuoden 1981 Kuninkuusraveihin isänsä Mikko Perttusen juoksijan Hipon rattaille. Mukaan kuvioihin tulevat tietysti myös vaimo ja lapset.

"Sirpa leipoi kerran hääpäiväksi 11. elokuuta kakun ja kirjaili kakun päälle

numerot "11.8." Tapsa kotiutui iltamyöhällä sillä kertaa Lappeenrannan raveista,

ihmetteli koristelua ja kyseli, mitä se tarkoittaa.

- Etkö muista? Se on meidän hääpäivä, Sirpa sanoi.

- Jaa, minä jo ajattelin, että mikä meidän hevosista on noin lujaa mennyt, Tapsa pohti."

Vähemmän raveja seuranneille Tapio Perttunen lienee tutuin vuosilta 2006-2008, jolloin Perttusten kantatammasta Ponnettaresta periytynyt ilmiömäinen Saran Salama juoksi kolme perättäistä ravikuninkuutta. Ori on itseoikeutetusti saanut kirjaan myös oman osionsa, eikä parikymppisenä vuonna 2016 jalkavaivojen vuoksi lopetettu hevonen varmasti unohdu alan harrastajien tai ammattilaisten mielistä aivan heti. 

Ravilegenda on kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään, kun sen kerran aloittaa. Toimittajien kerronta soljuu luontevasti ja hauskoilla jutuilla ryyditettynä eteenpäin, eikä kirjan sivuille ripotelluista kuvistakaan ole ollenkaan haittaa. Vaikka normaalisti en kuvitetuista kirjoista luonto-oppaita lukuunottamatta niin pidäkään, elävöittävät suurimmaksi osaksi ennalta julkaisemattomat kuvat kirjaa mukavasti tukien kerronnan kulkua. Tapsa Perttusen elämäkerta onkin oiva joululahjavinkki hevosihmiselle, vink vink! 

Onhan muuten kalentereissanne jo merkintä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna olevista Turun Kirjamessuista? Kolmipäiväiset messut ovat itselleni syksyn kohokohta, ja olenkin jo ehtinyt harmitella, etten perjantaina taida päästä paikalle ollenkaan - ja tietenkin juuri silloin olisi paljon mielenkiintoista ohjelmaa! Lauantaina ja sunnuntaina aion kuitenkin nauttia messufiiliksistä täysin rinnoin, ja onpahan hankintalistakin jo kasvanut uhkaavasti. 

Vaikuttaako sulla vuodenaika siihen, kuinka paljon luet?

Entä mikä on sun lempikirja just nyt? Kaikki vinkit tervetulleita!

Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.

ELÄMÄNI KIRJAT: Maria Veitola - Veitola

Yhteistyössä Johhny Kniga

Maria Veitola - feministi, bosslady ja koko kansan yökyläilijä.

Monen rakastama suosikki ja voimahahmo, mutta myös hirvittävän monen pilkan kohde ja inhokki.

Nainen, joka herättää tunteita.

Muistan törmänneeni Maria Veitolaan alkujaan YLEn Maria, Maria-ohjelmassa ja siihen ihastuneena seurannut naisen asiallisen viihdyttävää Maria!-ohjelmaa myös Nelosella. Viikosta toiseen mielenkiintoisia vieraita, suorasukaisia kysymyksiä ja pilke silmäkulmassa tehtyjä haastatteluja. Niin, unohtamatta tietenkään niitä toinen toistaan upeampia outfittejä. 

Kun kuulin Maria Veitolan julkaisevan kirjan, oli heti selvää, että se on luettava. Veitola-kirja on koostettu omaelämäkerran tyyliseksi Marian julkaistuista kolumneista, joiden lomaan hän on kirjoittanut julkaisematonta tekstiä selventämään, yhdistämään ja kokoamaan kirjaa eheäksi kokonaisuudeksi. Uudet tekstit erottuvat pinkillä värillään kolumneista, jolloin lukija pysyy hyvin kärryillä siitä, mikä on lisätty niin sanotusti jälkikäteen. 

Vaikka melko paljon olen Maria Veitolan kolumneja lehdistä (lähinnä Trendistä) lukenutkin, ei kirjan edetessä tullut deja vu-tilanteita tai minkäänlaista ärsyyntymistä siihen, että tietäisi jonkin asian kulun ennalta. Veitolan tyyli kirjoittaa iskee minuun kuin kuuma veitsi voihin ja etenkin kirjan pinkit tekstit tekevät siitä aidon ja elämänmakuisen. 

Minulla taisi mennä kirjan kannesta kanteen lukemiseen noin kuusi tuntia kahden päivän ajalle jaettuna - sitä ei yksinkertaisesti olisi malttanut laskea käsistään. Kirja on jaettua kuuteen eri jaksoon - Lapsuus, nuoruus ja parikymppisyys; äitiys; Työ, opiskelu, terveys ja työn suhde terveyteen; ihastukset ja parisuhteet; tyyli ja ulkonäkö; ystävistä; sekä bossladyn rooli ja pohdinnat työstä ja tasa-arvosta. Kolumnit eivät kulje välttämättä aikajärjestyksessä, mutta noilla aiemmassa kappaleessa mainitsemillani pinkeillä teksteillä kokonaisuus on todella toimiva ja eheä.

Kaikki aihealueita käsitellään raadollisesti ja suorasukaisesti, mutta kuitenkin huumorin kautta - taattuun Maria Veitolan tyyliin. Kirjan sisältöä on mielestäni turha lähteä avaamaan blogipostauksessa, koska kansien sisään kätkeytyy niin monta asiaa ja elettyä elämää, ettei niitä pysty referoimaan muutamaan kappaleeseen. Jos kirja ei vielä löydy sun lukulistalta tai kirjahyllystä niin ota riski - rakastu Veitolaan!

"Mä toivon, että mä voin kasvaa, horjua ja kukoistaa edelleen mun

ystävien läheisyydessä, ja sit kun me ollaan oikeasti vanhoja,

mä toivon, ettei meitä eroteta eri vanhainkoteihin ja hoitolaitoksiin,

vaan me voitais hengata edelleen yhdessä,

pitää hauskaa,

rakastaa ja muistella menneitä." 

* Kirja saatu Johnny Kniga

Torronsuon karun kauniit maisemat sekä ihana kirjavinkki!

Yhteistyössä Docendo

Näiden KAMALIEN helteiden vallitessa palaa mielellään alkukesän retkelle Torronsuolle, jolloin t-paidan kanssa tarkeneminen oli siinä ja siinä. Kuten olen useampaan otteeseen blogissakin kirjoittanut (2016, 2017 ja 2018), en ole varsinaisesti kesäihminen. Nautin parvekepuutarhan hoidosta, meressä uimisesta, auringosta ja jäätelökioskeista sekä ulkoilmakeikoista, mutta rajansa kaikella. Minulla se raja menee noin 22 lämpöasteessa, kun puhutaan Suomen ilmastosta.

Torron visiittimme osui samalla päivälle Ruostejärven lenkin kanssa, joten tutustuminen jäi melko pintaraapaisuksi. Kellon juostua jo iltaan ja uhkaavien sadepilvien ilmestyttyä taivaanrantaan päätimme kiertää lyhimmän lenkin, noin 1,5 kilometrin mittaisen Kiljamon kierroksen. Samalla poikkesimme tietysti lähellä Kiljamon parkkipaikkaa olevalla näkötornilla, jolta on u-pe-at maisemat suon yli!

Hieman ennen päiväretkeämme postiluukusta oli kolahtanut Docendolta saatu aivan ihana kirja: Tea Karvisen kirjoittama ja valokuvaama Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet, joka kokoaa yksiin kansiin kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Karvinen on ammattiluontokuvaaja sekä toimittaja Rovaniemeltä ja kirjan takakansi kertoo hänen viettäneen yli 700 päivää Suomen kansallispuistoissa vuodesta 2010 lähtien.

Jo pelkästään kirjan kuvitus on henkeäsalpaavan upea - ja viimeistään elämänmakuisia, mukaansatempaavia tekstejä lukiessa toivoisi jo olevansa retkikengät jalassa astumassa pitkospuille! Koska tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole joka päivä mahdollista, on kirja mainio tapa sukeltaa luontoretkelle omassa olohuoneessa. Tämä onkin ihan ehdoton hankinta jokaiselle luonnon ystävälle! Itse inspiroiduin teoksesta suuresti ja tahdonkin just-nyt-heti Repovedelle kuuntelemaan kaakkureita tai Tiilikkajärvelle Kosevan autiotupaan yöpymään - tarinan mukaan nimi muuten juontuu kossusta sekä Kasevasta. Joko mennään?

Vuoden 2017 syksyllä julkaistu teos hyväksyttiin Valtioneuvoston kanslian toimesta myös osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 virallista ohjelmaa. Kirjan lisäksi hankkeeseen on kuulunut koulukierroksia sekä luontoiltoja eri puolilla Suomea, unohtamatta kiertävää valokuvanäyttelyä.

Palatakseni Torronsuolle - Kiljamon kierroksella näki sen lyhyydestä huolimatta hyvin moninaisesti Torron luontoa. Kuten postauksen kuvituksesta voi päätellä, olin itse fiiliksissä pörheistä tupasvilloista pitkosten reunamilla. En ihan heti keksi montaa kauniimpaa maisemaa kuin valkoisenaan tuulessa huojuva tupasvilla ja ajan patinoimat pitkospuut. Keksitkö sä?

Pikainen, noin tunnin kestänyt retkemme jätti jälkeensä tiedonjanon - mitähän tuolta löytyisi, kun lähtisikin pidemmälle reitille? Kuinkahan pitkälle tätä suota riittää? Torroon on aivan ehdottomasti palattava paremmalla ajalla. Tammelan seudulle jäi muutenkin vielä todella paljon nähtävää ja koettavaa, joten ensi kesälle voisi ajatella sinne vaikka hieman pidempääkin retkeä!

Onko Torronsuo sulle tuttu paikka?

Torronsuon kansallispuisto Tammelassa
Kiljamon parkkialue:
Somerontie 732, tien nro 282, Tammela

*Kirja saatu Docendolta