keskiviikko 31. elokuuta 2016

Superhelpot leipäset paistinpannulla

Neljän kappaleen ohje
n. 3 dl jauhoja
1 dl vettä
ripaus suolaa



Jauhoina voinee käyttää oikeastaan varmaan mitä tahansa sekoituksia, joista itse pitää. Omiini laitoin tällä kertaa suurimmaksi osaksi sämpyläjauhoja sekä sekaan hieman ruis- ja vehnäjauhoja. Jauhot, vesi ja suola sekaisin napakahkoksi taikinaksi, jonka jälkeen taikina jaetaan neljään osaan. Osiot pyörittelen usein ensin jauhoissa palloiksi, ja litistän sitten tuollaisiksi littanoiksi. 

Lituskat leipäset paistetaan yksitellen kuivalla, kuumalla paistinpannulla molemmin puolin. En ole koskaan sen tarkemmin paistoaikoja seurannut, mutta kääntelemällä kyllä huomaa, milloin alkavat palaa. Tummat pilkut toki kuuluvat tässä kohtaa asiaan, joten heti ensimmäisten ilmestyttyä ei kannata vielä siirtyä paistamaan seuraavaa. 

Parhaimmillaan nämä ovat heti tuoreeltaan ja lämpiminä voin kanssa! Nämä ovat niin nopeita ja helppoja tehdä, ettei niitä juuri kannata säilytellä iltaan tai seuraavaan päivään, maku kärsii huomattavasti. Löysin tämän reseptin alunperin muistaakseni Kodin Kuvalehden sivuilta, mutta nopealla googlailulla näyttäisi löytyvän esimerkiksi myös täältä. Tuossa ruoka.fin ohjeessa jauhoja kehotetaan laittamaan vain 2 dl, mutta mikäli leivät tosiaan haluaa muotoilla, eikä vain lusikoida pannulle, saa jauhoja lisätä vielä melkein desin verran.

Kokeilkaahan ja kertokaa mitä tykkäsitte!
Nämä on ihanat esimerkiksi viikonloppuaamiaisella!

lauantai 27. elokuuta 2016

Friskalanlahden lintutornilla



Turun Hirvensalosta löytyy Friskalanlahti, suurehko luonnonsuojelualue, jonka laitamille on pystytetty lintutorni. Useamman kerran olemme ajaneet niin autolla kuin fillareilla Friskalan läpi, mutta ennen en edes tiennyt tällaisen tornin olemassaolosta mitään. 

Tornille kuljetaan melko pientä hiekkatietä, jonka toisella puolella näkyi isolta tieltä piilossa oleva hevoslaidun ja toisella puolen karjalle osoitettuja kesälaidunnusniittyjä. Ainakaan juuri nyt karjaa ei näkynyt missään, liekö ollut tänä kesänä ollenkaan?







Paikan päälle mennessä heräsi väkisinkin mieleen kysymys, onko tämä paikka jätetty rapistumaan vai onko vain huoltotoimet jääneet jostain syystä lähiaikoina tekemättä. Miljöö on kyllä yleisesti ottaen upea, mutta pitkospuut ja esimerkiksi opastetaulut ovat jo selvästi parhaat päivänsä nähneet. Eipä tuo lähes umpeen kasvaminenkaan olisi muuten juuri haitannut, mutta sortsikeleillä runsaat nokkospuskat olisivat varmasti olleet inhottavia.

Mies tiesi kertoa, että aiemmin pitkospuita on päässyt kiertämään lahden vierustaa vielä pidemmän matkan torniltakin. Nyt vähän matkan päähän tornista oli tullut ilmoitus, jossa kerrottiin pitkospuureitin häirinneen lahdella majailevia lintuja - mikä toki on aivan ymmärrettävääkin. 




Tämä 'RentoutujaMies' lienee vieraillut tornilla muutamaankin otteeseen, ainakin puumerkki löytyi muutamastakin eri kohdasta!





Lahdella näkyi nytkin olevan joitain lintuja, muuten alueella oli hiljaista. Umpeen kasvaminenhan tuota lätäkköä selkästi uhkaa , liekö se sitten syynä koko paikan rapistumiseen. Olisikohan kiinnostavimmat lajit muuttaneet suuremmille vesistöille?

Tällä kertaa poikkesimme tornilla 'muuten vaan', kun se sattui automatkan varrelle. Syksymmällä voisi käydä fillarilla uudemman kerran niin sanotusti katsastamassa tilanteen ja pitää vaikkapa evästauon tornilla. En sanoisi tämän olevan mikään älyttömän upea vierailukohde, mutta ihan näkemisen arvoinen joka tapauksessa!


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin takuulla yllätyt, kuinka paljon sieniä siellä on tarjolla!

En ole ikinä pitänyt sienistä tai käynyt niitä keräämässä. Viime vuonna näihin aikoihin olin ensimmäistä kertaa sienimetsällä, sekin vähän puolihuolimattomasti siinä marjastuksen lomassa. Tämä vuosi on ollut ensimmäinen, kun sieniä on lähdetty keräämään ihan tositarkoituksella!







En vieläkään mitenkään sen suuremmin hingu sieniruokien perään tai voisi kuvitellakaan syöväni vaikka sienisalaattia sellaisenaan. Sen verran on kuitenkin kai ikä tuonut uskallusta (tai ehkä uteliaisuutta ja kunnioitusta luonnon tuottamia ruokatarpeita kohtaan), että näen keittiössäni ihan mielihyvin itse metsästä kerättyjä sieniä.

Tyhjän ämpärin kanssa painuttiin metsään, takaisin tultiin sen ollessa puolillaan. Lisääkin olisi ollut, ja paljon pieniä alkuja kasvamassa! Matkan varrella nähtiin muuten yllä olevan kuvan kylpevä sammakko. Lisäksi vastaan tuli pieni vaskitsanpoikanen. Hieman tätä ennen bongattiin myös pienen pieni kyy, mutta siitä nyt ei jostain syystä tehnyt mieli ottaa kuvatodistetta... Pienestä koostaan huolimatta kaveri vaikutti hieman ärtyneen siitä, että suvaitsimme kävellä juuri sitä nimenomaista tietä pitkin.







Yllä olevan kuvan rykelmässä kasvava koivunkantosieni meinasi jäädä niille sijoilleen. Kummallakaan ei käynyt mielessäkään sen olevan syötävissä, mutta nopea googlaus paljasti sen erinomaiseksi ruokasieneksi. Tämän enempää sitä ei löytynyt, joten sen omasta mausta on hankala mennä sanomaan. Sekoitimme nuo tattien kera kastikkeeseen, joka ainakin kokonaisuutena oli kyllä oikein erinomaista.

Keräämistämme sienistä kanttarelleja ja orakkaita riitti pakastamiseen asti, ja nyt onkin pohdittu, että lähteäkö vielä katsomaan niitä kasvamaan jätettyjä vai ei. Mahtuisihan noita toki jokunen pussi vielä pakkaseen...






PS! Käykäähän kurkkaamassa Hääräämön blogissa,
sieltä löytyy kiva arvonta!

maanantai 22. elokuuta 2016

Saariston rengastiellä

Instagramiani seuraavat jo tietävätkin, että kävimme miehen kanssa viime torstaina ajelemassa Saariston rengastiellä. Päivä oli melko pilvinen ja hetkittäin jopa sateinen, mutta eipä tuo juurikaan haitannut! Suurin sadekuuro sattui juuri siksi aikaa, kun olimme Korppoossa syömässä (Buffalon lounas, iso peukku!) ja toinen ihan loppumatkaan. Toki maisemat olisivat olleet ehkä vielä enemmän edukseen kesäisemmällä kelillä, mutta kaunista oli näinkin!









Ennen Korppoossa lounastamista ensimmäinen etappimme oli Nauvossa sijaitseva ihanan sympaattinen kirpputori Pietari Old Time. Ilmapiiri oli kovin kodikkaan oloinen ja ainakin nopealla silmäyksellä tavara hyväkuntoista. Hinnatkin olivat mielestäni kautta linjan kohtuullisia. Juuri nyt ei ollut tarvetta (saati tilaa) millekään suuremmille hankinnoille, mutta voisin kuvitella lähteväni ihan varta vasten käymään täällä, kunhan asuinneliöt hieman kasvavat.

Matkan varrella tuli bongattua jos jonkinmoista eläinkunnan edustajaa. Laiduntavia hevosia, lampaita ja lehmiä näkyi siellä täällä, yhdessä suuressa haassa asusteli ylämaankarjaa. Tien vierustalla ateriaansa nautti pieni hirvi, pellolla laidunsivat peuraperhe ja haikarakaksikko. Houtskärissä poikettiin pikkutielle, joka kertoi varreltaan löytyvän Ravintolalaiva Emman. Emma oli valitettavasti kiinni, mutta hyvällä kotikutoisen näköisen kelluvan ravintolan rantavesistä bongasimme meduusan. Tähän väliin on pakko myöntää, etten tiennyt niitä edes olevan Suomessakin! Tulipahan sekin aukko sivistyksessä kerralla korjatuksi.










Houtskärissä kävimme ajamassa myös kirkonkylän läpi, eikä ollenkaan suotta. Emme olleet ennalta juurikaan tutustuneet siihen, mitä matkan varrelta löytyy, joten Houtskärin 1700-luvulla rakennettu punamullattu kirkko oli oikein mieleinen yllätys. Noin kauniita kirkkoja upeine miljöine ja pappiloineen ei ihan joka päivä tule vastaan. 

Lisäksi pysähdyimme Saariston lomakeskuksessa, Mossala Island Resortissa. Koko alue oli todella kaunis ja hyvin hoidetun oloinen. Voin hyvin kuvitella täällä olevan kesäisin ruuhkaa, nyt elokuun puolivälissä arkipäivänä paikka oli harmittavankin tyhjillään. Tänne voisi hyvinkin ensi kesänä lähteä vaikka pariksikin päiväksi nauttimaan saaristoilmasta!

Yleisesti ottaen reissumme oli oikein onnistunut. Näin loppukesästä ei tarvinnut ainakaan arkena jonotella losseihin/lauttoihin eikä oikeastaan muuallekaan. Saaristosta saa ehkä enemmän irti kesäisemmillä keleillä, mutta toimi se näinkin!








tiistai 16. elokuuta 2016

Iltapäivä Pomponrahkan suoalueen luontopolulla



Pomponrahkan luontopolku sijaitsee melko lähellä Turun keskustaa, noin kuusi kilometriä kauppatorilta eri suuntaan. Olemme puhuneet jo pitkään, että 'siellä pitäisi käydä', mutta siihen se on aina jäänyt. Tänään kuitenkin päätettiin ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja käydä tutustumassa paikkaan ennen miehen pitkän viikonloppuvapaan päättymistä. 

Vahdontien varrelta opasteet veivät pienelle parkkialueelle kaurapellon laitaan, josta johti polku itse reitille. Jos joku alueesta tietoa etsivä ja sinne aikova tätä lukee, niin kehotan olemaan tarkkana opasteiden kanssa! Ainakaan me emme huomanneet, että missään olisi selitetty, mitä mikäkin väriopaste tarkoittaa ja reitin alkupäästä löytyi niin sinistä kuin keltaista palloa ja oranssia rinkulaakin. Jos mielitte kulkea sen parin kilometrin mittaisen luontopolun, niin seuratkaa keltaisia palloja ja "Luontopolku"-kylttejä. Joissain kohdin opasteita on melko harvakseltaan, mutta maastosta pystyy kyllä päättelemään kulkusuunnan.







Maasto Pomponrahkalla on mukavan helppokulkuista, joskin märät pitkospuut ja niljakkaat juurakot näin märimpinä aikoina hieman hankaloittavat askellusta ja motivoivat kyllä maisemien ihailun lisäksi katsomaan melko tarkkaan askeleittensa paikan. Jylhät maisemat vaihtelivat soisista kosteikoista havumetsiin ja kivikoista koivikoihin. Jos jonkinlaista kahdeksanjalkaista, polun laitamilla loikkivia sammakoita ja yksi sisiliskokin tuli bongattua. Reitin puolivälissä pysähdyimme pienelle tauolle siihen tarkoitetulle alueelle, jolloin seuraamme lyöttäytyi myös itsepintaisesti läheisyyttä kaipaava ampiainen - ei niin kovin toivottu vieras.

Muutamia ihmisiä kohtasimme reitin aikana ja parkkipaikalla olleet autot osoittivat kyllä sen, että ilmeisen suositusta ulkoilukohteesta on kyse. Eikä toki ihme, tuollainen luonnon rauha aivan kaupungin tuntumassa eikä reitin pituus varmasti ole juuri kenellekään mikään ongelma.









Luontopolun lisäksi poikkesimme hieman muuallakin metsässä, saalistamassa kanttarelleja. Ihan mukava määrä niitä löydettiinkin ja kauppareissun jälkeen kotiuduttuamme leipaistiin niistä piirakka kasvisten kera. Kyllä vaan mikä tahansa maistuu paremmalta, kun sen on itse luonnosta kerännyt!

Joko te olette ehtineet hyödyntämään luonnon antimia?