keskiviikko 22. elokuuta 2018

Tervetuloa syyssateet!














Tämän kuluneen kesän retkeilyt ja ylipäätään "ylimääräiset ulkoilut" ovat jääneet hävettävän vähälle. Kesäkuussa alkanut uusi työ ja sen rytmiin opetteleminen on vienyt oman aikansa ja vapaa-aikojen jaksamista ovat kuumat kelit verottaneet rankalla kädellä. Lisäksi minun "virka-aikaan" tapahtuva työni sekä miehen vuorotyö ovat menneet suurilta osin aivan ristiin ja päällekkäin. Onneksi säätiedotteet lupaavat sateita elvyttämään luontoa ja aamun työmatkallekin sai jo pukea takin päälle. Olosuhteet aktiivisempaan retkeilyyn ovat siis optimoitumassa pikkuhiljaa, vielä pitää löytää yhteistä aikaa!

Pari viikkoa sitten kävimme tervehtimässä kesälampaita Kuuvassa ja pysähdyimme samalla matkan varrella olleen karjahaan kohdalla testailemaan hankkimani kameran ominaisuuksia. Ylämaankarja, aka karvalehmät, pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä turvat tiukasti ruohomättäällä, mutta lampaat riensivät tuttuun tapaansa aidalle tutkimaan, löytyisikö tulokkailta herkkuja voikukanlehtien muodossa. Muutamat penkalta löytyneet vihreät lehdet katosivatkin parempiin suihin alta aikayksikön.

On ollut hauska nähdä, kuinka minun eläinrakkauteni kautta mieskin ottaa yhä enemmän kontaktia erilaisiin eläimiin (kunhan ne eivät ole hevosen kokoisia). Aiemmin häntä tuskin olisi tien vieressä ollut lammashaka juurikaan hetkauttanut, mutta nykyään saatetaan suunnitella menoja/retkiä sen mukaan, missä voisi olla eläimiä. Toki emme varsinaisesti reissaa eläinten perässä, mutta monissa kohteissa tulee kyllä tarkistettua netistä lähialueiden tarjonta senkin suhteen ja mutkan takaa avautuvat laitumet sekä haat asukkeineen ovat aina mukava yllätys.

Mikä sua ohjaa reittivalinnoissa ja luonnonhelmassa vietetyn ajan suunnittelussa?
Kiinnostaako eläimet, tietynlaiset ympäristöt vai haluutko nähdä kaiken?

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Skansen - maailman vanhin ulkoilmamuseo



Moni suurinpiirtein ikäiseni muistaa 90-luvun puolivälissä alkaneen, Mikko Alatalon vetämän Tammerkosken sillalla-yhteislauluohjelman, joka raikasi olohuoneissa läpi maan. Vaan tässäkin länsinaapuri on laittanut paremmaksi - suorastaan ilmiöksi muodostunut Allsång på Skansen on ollut voimissaan jo vuodesta 1979 ja voi hyvin edelleen. Kesätiistaisin yhteislaulut hivelevät sulosoinnuin Djurgårdenin saarella sijaitsevan Skansenin kävijöitä.

Oma visiittimme maailman vanhimpaan ulkoilmamuseoon sijoittui puolivahingossa myös tiistai-iltaan, sillä yhteislauluillan ansiosta museoalue on normaalia pidempään auki. Hieman pelkäsimme mahdollista ihmispaljoutta, mutta lauluväki oli selvästi tullut vain laulamaan ja kokemaan Allsån på Skansenin paikan päällä, eikä museoalueella tai eläintarhassa ollut ryysistä.

Skansen on käytännössä samankaltainen kuin meidän Käsityöläismuseomme Turussa Luostarinmäellä, mutta hieman eri mittakaavassa. Mies ei varsinaisesti hihkunut riemusta kulkumme suunnatessa museota kohti näillä tiedoin, mutta ääni kellossa muuttui viimeistään eläintarhan luona. Skansenin alueella esitellään Ruotsin historiaa arkisemmin ja juhlavammin. Alueella järjestetään kaikenlaista ohjelmaa ympäri vuoden ja itse haaveilenkin käyväni siellä joulumarkkinoilla. Ja tosiaan - alueella on pohjoismaisista villi-, koti- ja seuraeläimistä koostuva eläintarha!











Maksettuamme pääsyliput (alle 20e per naama!) ja kavuttuamme pienen mäen päälle ensimmäisenä tuli vastaan mm. postitalo ja lasinpuhaltamo, jossa myös myytiin paikan päällä puhallettuja koriste- ja käyttöesineitä. Onneksemme lasihytissä oli myös puhaltaja parhaillaan työssään - lasinpuhaltamista voisi katsella vaikka tuntikaupalla! On käsittämätöntä, miten joku voikin osata.

Kahvilan lähistöllä kulki kanoja vapaana tutkiskelemassa pöydän alusia ja nokkimassa sinne tippuneita murusia. Ei ehkä lintukammoisen lempiasia, mutta itselleni siitä tuli jotenkin todella kotoisa ja hyvä fiilis. Olimme ennen Skanseniin tuloa kierrelleet jo muualla Tukholmassa hyvän tovin, joten jätimme rakennuksissa vierailun melko minimiin, ja suuntasimmekin kulkumme eläimiä kohti.











Eläintarhan 'kattaus' on todella laaja! Kotoisten lehmien, hevosten ja vuohien lisäksi nk. lasten eläintarhasta löytyi marsuja, pupuja, rottia sekä hieman eksoottisempia vahvistuksia torakoiden, käärmeiden ja hämähäkkien muodossa. Lisäksi alueella on isot tarhat villieläimille, kuten hirville ja karhuille. Ehkä söpöin asukki oli sattumalta näkemämme sudenpentu! Myöhemmin luin pentuja olevan kolme, mutta me onnistuimme näkemään vain yhden täysikasvuisen suden kanssa leikkivän veijarin. Aivan ihana!

Kaikesta huolimatta, suurimman vaikutuksen minuun tekivät KISSAT. Alueella on yksi huone ulkotarhan kera, jossa asustaa paikallisen eläinsuojelun kautta omaa kotia etsiviä kissoja. Tällä hetkellä paikalla oli kaksi raitapaitaa, jotka olivat jo löytäneet omat kodit, mutta asuivat vielä hetken tarhalla. Miestä hieman huvitti, kun minua tosiaan ei olisi saanut kissatarhan luota mihinkään...










Summa - jos olet Tukholmassa, käy Skansenissa! Nähtävää ja koettavaa riittää niin lapsille kuin aikuisillekin. Alue tosin on sen verran laaja, että mikäli sen aikoo koluta kokonaan, kannattaa jalkaan varata kunnolliset kävelykengät ja huomioida se, etteivät mahdollisesti mukana olevat lapset välttämättä jaksa kävellä koko matkaa. Toki alueelta löytyy leikkipaikka sekä kahviloita ja ravintoloita, joissa ladata akkuja ja kerätä voimia jatkaa matkaa!

Mitä ilmeisimmin myös poniratsastusta on perheen pienimmille tarjota - ainakin satuimme hevosaitauksen kohdalle juuri kun satuloituja poneja tuotiin takaisin talliin. 

Itse jätimme syömiset Skansenin puolella väliin, mutta voin lämpimästi suositella samalta saarelta löytyvää Lilla Hasselbackenia! Edullista perus kotiruokaa, josta saa vatsansa varmasti täyteen. Ei ehkä kulinaristien ykkösvalinta tai kovinkaan trendikäs paikka, vaan ennemmin kotoisa ja lämmin!

Onko Skansen sulle tuttu?
Kannattaako joulumarkkinoille lähteä?

perjantai 17. elokuuta 2018

Loppukesän parveketerkut




















Olen kirjoittanut pitkin kesää parvekepuutarhastani: alkaen huhtikuussa Puutarhamessuhankintojen yhteydessä olleista pohdinnoista, sivuten lajikevalikoimaa DIY-postauksessa toukokuussa ja kertoillen kesäkuisia kuulumisia kissalla höystettynä. Heinäkuu oli blogin suhteen muutenkin hiljaisempi ja parvekkeen edistyminen jäi kirjaamatta, joten otetaan vahinko takaisin nyt, kun kesää on vielä edes hetki jäljellä!

Parvekepuutarha on ollut ihana läpi kesän, muttei ole voinut parhaimmalla mahdollisella tavalla koko kesää. Järjettömät helteet veivät veronsa kasvien parhaasta terästä, eikä yhden viikonlopun mittainen kastelemattomuus heinäkuun puolivälissä ainakaan auttanut asiaa. Etenkin yrteille loppukesä on ollut raskas.

Suurin osa kasveista on kuitenkin edelleen aivan hyvissä voimissa! Pieni tomaatti puskee vieläkin uusia alkuja, Magic Blue-lajike basilikasta kukoistaa komeasti, ruusu on kukkinut läpi kesän ja raparperi kasvattaa vartta toisen perään. Suurimmin olosuhteista ovat kärsineet fenkolit sekä dahliat. Fenkolit ovat kyllä kasvaneet, mutta käytännössä vain pitkää vartta. Kaipa noista pienet maistiaiset sentään saa! Dahliat taas kukkivat alkuun hienosti, mutta ovat nyt loppukesää kohden ruskistuneet auttamatta. Jännityksellä odotankin, selviävätkö talvettamisesta!

Ruusukaalien suhteen olen myös menettämässä toivoani. Nekin näyttivät alkuun oikein mainioilta, mutta nyt uskon, ettei satoa tule kuin korkeintaan nimellisesti. 

Jos parvekepuutarhurointi onkin tänä kesänä herättänyt myös hieman negatiivisia fiiliksiä loppua kohden, täytyy yhdestä asiasta olla onnellinen. Tuholaiset ovat pysyneet loitolla! Ruusu on kasveista ainoa, jota retujen pelossa suihkuttelin mäntysuopaliuoksella viikon verran nähtyäni jotain liikettä lehtien seassa, mutta sekin liikuskelu loppui siihen.

Ensi kesää kohden ollaan taas viisaampia - uusia suunnitelmia ja haaveita on tietenkin jo nyt tekeillä!