sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Se aika vuodesta



On taas se aika vuodesta. Kevät tekee viime päivien lumisateista huolimatta tuloaan kovaa vauhtia ja onkin aika upottaa sormet multaan, jotta kodin viherkasvit saavat mahdollisimman hyvät lähtökohdat alkavaa kasvukautta silmällä pitäen. 

Meillä talvi on kohdellut kasveja tällä kertaa hellävaraisesti, eikä yksikään ole hetkittäisistä nuupahduksista huolimatta kokenut suurempia tuhoja. Kesän jälkeen meiltä on lähtenyt yksi kaarisulkasaniainen siskon hoiviin sen kasvettua yksinkertaisesti liian suureksi meille sekä kilpipiilea, joka oli aivan käsittämättömän ruma alettuaan rehottaa. Siitä jäi kuitenkin pieni alku, jonka tänään istutinkin kunnolliseen isoon ruukkuun. 

Noin kahdeksanvuotias traakkipuu on silmäteräni - se on kasvanut pienestä, alle kahdella eurolla Ikeasta ostetusta kasvista aivan hurjasti ollen jo minun pituiseni. Se on valtavine juurineen jo nyt melko isossa ruukussa, mutta vielä suurempi olisi löydettävä pikapuoliin, jotta saan senkin uusiin multiin. 





Yllä olevissa kuvissa näkyykin kissamme suurin suosikki, makuuhuoneeseen ostamani pullojukka. Kasvi saa hammasta säännöllisesti päivittäin, ja onkin sen näköinen aina ennen siistimistä. Onneksi tuo ei ota nokkiinsa siitä, että sitä säännöllisesti leikkelen - alemmassa kuvassa pullojukka näkyykin siistityssä asussaan uusissa mullissa. 

Mitä tulee lemmikeihin ja viherkasveihin, on aina hyvä tarkistaa, ettei kotona ole vaarallisia/myrkyllisiä kasveja, jotka voivat aiheuttaa äkillisiä, kalliita eläinlääkärireissuja ja pahimmassa tapauksessa jopa tappaa lemmikin. Esimerkiksi meillä oleva traakkipuu voi pahimmassa tapauksessa olla tappavan vaarallinen, mutta kissa ei onneksi ole siitä kiinnostunut. Kiinnostusta vähentää huomattavasti se, että kissalle on aina tarjolla varta vasten kasvatettua ruohoa, sekä tuon edellä mainitun pullojukan syöminen on sallittu. Traakkipuu on lisäksi sijoitettu paikkaan, jossa kissa ei juuri oleskele. Ja tietysti - kasvi lähtee kyllä erityisasemastaan huolimatta heti, mikäli sitä kohtaan alkaa esiintyä kiinnostusta kissan taholta. 

Kasveista ensimmäisinä tänään meillä uusiin multiin pääsivät pullojukka, muorinkukka sekä kilpipiilea. Miksi mullan vaihtaminen sitten on niin tärkeää ja miten se tehdään oikein? Kattavat, hyvät ohjeet löytyy esimerkiksi täältä Yhteishyvän sivuilta! Mikäli et ole aivan varma, millainen multa juuri sinun kasveillesi sopii, kannattaa se googlata ennen ostoksille lähtemistä. Kasvintunnistuksessa taas esimerkiksi Facebookin Huonekasvit-ryhmä on oiva apu!

Montako kasvia sun kotoa löytyy ja vaihdatko niihin mullat säännöllisesti?



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Muistot kansien väliin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ WSOY:N KANSSA



Some-aikakaudesta puhutaan paljon negatiivista. Ruutuajat paukkuvat punaisella, keskustelun sijaan tuijotetaan näyttöjä ja konsertit katsotaan kuvaruutujen läpi keskittymättä täysillä itse kokemukseen. On se tuonut kuitenkin positiivistakin. Iän karttuessa muistojen vaalimisella on isompi merkitys ja esimerkiksi FB:n päivittäin tarjoamat muistot kyseiseltä päivältä vuosien varrelta ovat muistuttaneet monista unohtuneista jutuista. Itse päivitän aktiivisesti etenkin Instagramia, ja sieltä tuleekin melko usein selattua vanhoja julkaisuja. Somet ovat suurilta osin korvanneet perinteiset valokuvakansiot, joita melko harva enää näinä päivinä kokoaa. 

Itse haluan kuitenkin pitää kiinni ainakin yhdestä "vanhanaikaisesta" julkaisumuodosta - kirjoista. En tiedä montaa parempaa arjen piristäjää, kuin uusi kirja, jonka avaa ensimmäisen kerran. Oli se sitten kirjakaupasta, kirjastosta tai kirppikseltä hankittu, on fiilis aina yhtä maaginen. Kannen mukana aukeaa aina uusi maailma. Mitä tulee muistojen vaalimiseen, nyt sekin on tehty hyvin helpoksi pukea kansiin.






Kuinka moni teistä on istunut alas ja keskustellut isovanhempiensa tai vanhempiensa kanssa heidän nuoruudestaan, kouluajoistaan, aiemmista toiveammateistaan, haaveistaan? En minä ainakaan. Entä kuinka moni on toivonut tehneensä niin, kun on jo ollut liian myöhäistä? Hep, minä.

WSOY on julkaissut Elma van Vlietin kehittämät täytettävät kirjat, joiden tarkoituksena on vaalia muistoja ja syventää suhdetta ihmisten välillä. Toistaiseksi kirjoja on tehty omansa äideille, isille, isoäideille ja isoisille. Minä sain näkyvyyttä vastaan kirjat Äiti. Kerro minulle sekä Isä. Kerro minulle. Kirjojen sivuilta löytyy erilaisia kysymyksiä sekä tyhjää tilaa vastausten täyttämistä varten.

Kerro minulle-kirjojen kysymykset on jaettu neljään eri kategoriaan: Lapsuus ja nuoruus, rakkaus ja äitiys/isäksi tuleminen, vapaa-aika ja mielipuuhat sekä ihminen, joka sinusta on tullut. Näiden yläkategorioiden sisällä on aihepiireihin liittyviä täsmentäviä kysymyksiä, jotka ovat käytännössä samat riippumatta siitä, kenelle kirja on suunnattu. Mikä kategoria omissa vanhemmissasi kiinnostaisi eniten?

Minä annoin nämä kirjat vanhemmilleni joululahjaksi, vaikka oikeamminhan nämä ovat lahja itselleni, kun saan ne tulevaisuudessa täytettyinä takaisin. Nappaa tästä talteen vinkki tämän vuoden äitienpäiväksi ja isänpäiväksi! Tai miksei syntymäpäivänä, nimipäivänä, juhannuksena tai ihan vaan maanantailahjana. Mikset voisi myös itse ostaa kirjaa ja antaa sen suoraan omalle lapsellesi täynnä muistoja!

Kiinnostaako muistojen vaaliminen tällä tavalla
- tai oletko ehkä jo hankkinut näitä?





Kirjat saatu näkyvyyttä vastaan WSOY:lta.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tammikuiset pakkaspäivät

Tammikuu on Turussa alkanut varsin raikkaissa merkeissä kelien viimein pysyessä pakkasen puolella. Muutaman vesisateisen päivän aikana  meinasi jo pieni epätoivo iskeä - tätäkö se talvi taas on, loskaa ja kuraa joka paikassa. Vaan ei, tulihan se oikea talvi vihdoin!

On ihana huomata päivän pitenevän, enää ei valoisa aika rajoitu arkenakaan ihan pelkästään töissä oloon. Valon lisääntyminen on suoraan verrannollinen omaan vireystasooni ja viimeisen viikon-parin aikana onkin saanut kummasti paljon enemmän aikaiseksi. Viikonloput ovat oma lukunsa, kun ei ole töitä. Kelit ovat hellineet, etenkin tänään sunnuntaina. Vajaan kymmenen asteen pakkanen ja auringonpaiste suorastaan vaativat ulkoilemaan, ja suuntasinkin Ruissalon Kolkan nokkaan reiluksi tunniksi.

Saaronniemen parkkipaikalle ajaessa kävi selväksi, että ihmisiä on liikkeellä sankoin joukoin. Kolkkaan ulkoilijoita oli kuitenkin eksynyt melko maltillinen määrä. Pelloilla hiihtäviä katsellessa iski halu päästä itsekin suksille. Mikäli kelit säilyvät tällaisena - mikä olisi suotavaa - saattaapa olla että ensi viikonloppuna otan suunnaksi Impivaaran suksivuokraamon ja ladut!

Miten sä oot hyödyntänyt nämä ihanat aurinkoiset pakkaspäivät?