keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Minä lupaan




Vuoden ensimmäinen selfie – tietysti töistä, koska siellä on tämä täydellinen seinä.

Näihin päiviin kuuluvat kiinteästi erilaiset lupaukset siitä, mitä haluaa uuden luvun opettelun tuovan mukanaan. Tiedättehän, niitä hetkiä kun salijäsenyyksissä näkyy piikki ja pubit ammottavat kolme päivää tyhjillään.

En syö karkkia. Liikun ainakin viisi kertaa viikossa, enkä jää vain sohvalle töiden jälkeen. Tipaton tammikuu. Herkuton helmikuu. En käy koko vuotena pikaruokaloissa. Juon enää vain puoli pannullista kahvia päivässä kokonaisen sijaan.

Lähes poikkeuksetta yleisimmät lupaukset ovat kieltoja, totuttujen nautintojen estämistä itseltään. Jos ruokavalio koostuu pääasiassa roskasta ja herkuista, voivat nämä yllä mainittujen kaltaiset lupaukset ollakin paikallaan, mutta mitä jos lähestyisitkin asiaa vähän eri kantilta?

Mitä jos tänä vuonna lupaisit olla itsellesi armollisempi? Rakastaa, helliä, hoitaa ja vaalia omaa itseäsi. Kuunnella kehoasi ja mieltäsi, kysyä säännöllisesti itseltäsi, mitä sinulle kuuluu. Mennäänkö tänään salille, juoksemaan, kävelylle, vai luetaanko kirjaa viltin alla. Syödäänkö tänään pelkkää salaattia vai olisiko burgerin ja pekonin aika. Olisinko tänä viikonloppuna kotona vai seitinohuessa viinihiprakassa lempikuppilassa ystävien kanssa.

Uskon, ettei kokonaisvaltainen hyvinvointi ja terveempi elämä lähde kielloista ja säännöstelemisestä. Kaikkein tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa – haluta pitää huolta itsestään ja muuttaa toimintatapojaan sitä kautta. Useimmiten jonkin asian kieltäminen tuottaa vain suuremman himon, jonka vastustaminen voi käydä ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Onko se silloin mielekästä? Ihminen, jota rakastat eniten, pitäisi olla sinä itse. Mitä jos alkaisit toimia sen ajatuksen mukaan?

Minä lupaan tänä vuonna tehdä parempia päätöksiä, arvostaa itseäni enemmän ja löysätä siimaa, kun sille on tarvetta. Ehkä myös juoda vähän vähemmän kahvia ja jättää joskus taukohuoneessa olevan karkin ottamatta. Mutta vain, jos siltä tuntuu.

Mitä sä lupaat, vai onko tällaisten lupausten tekeminen ollenkaan sun juttu?

lauantai 22. joulukuuta 2018

Viime hetken lahjavinkki mattimyöhäisille

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA


Jouluaatto kolkuttelee jo kahden yön päässä ja vielä pitäisi hankkia lahjoja? Mikäli mitään kuningasideaa lahjan suhteen ei ole, suosittelen suuntaamaan kirjakauppaan. Kirjalahja on helppo valinta, joka todennäköisesti tulee käyttöön. Toki jos ei tiedä toisen makua kirjojen suhteen, on lahjakortti myös oiva valinta. 

Tämä nimenomainen viime hetken lahjavinkki on suunnattu etenkin elämäkerroista ja musiikista kiinnostuneille. Docendo julkaisi lokakuussa Petri Pietiläisen ja Juha Metson kirjan Junnu Vainio - Sellaista elämä on, joka valottaa esimerkiksi vaimojen, lasten, rakastajien, sisarusten ja ystävien haastattelujen kautta Junnu Vainion (1938 - 1990) elämää sekä tarinoita sanoituksien takana perusteellisesti ja salailematta. 

Vainio on sanoittanut noin 2500 kappaletta, osan kärsiessään rajusta alkoholismista, osan raitistuttuaan. Raitistumisen myötä sanoitukset hieman muuttivat luonnettaan ja riippuukin paljolti kuulijasta, kummalta aikakaudelta omat suosikit löytyvät, vai uppoaako peräti koko tuotanto mukisematta. Olen melko varma, että jokaiselta löytyy mittavasta tuotannosta ainakin muutama tuttu hyvä kappale. Omia suosikkejani ovat esimerkiksi kauniit Koskaan et muuttua saa, Laulut kun kuolevat sekä menevämpi Juhannustanssit.






Elämäni aikana olen kuullut Junnun biisejä satoja, varmaan tuhansia kertoja, etenkin lavatanssiharrastukseni kautta. Koskaan en ole kuitenkaan miehen elämään tai tekemisiin perehtynyt sen enempää. Kirja olikin todella mielenkiintoinen ja piti lukijaa koukussa hyvin tehokkaasti. Sivuilta löytyy monia tuttuja suomalaisia, joiden tarinat Juha Vainiosta on kirjoitettu mielenkiintoisesti. 

En ole itse fanaattisesti elämäkertoja lukeva, vaan seulon joukosta lähinnä niistä henkilöistä kirjoitettuja kirjoja, joista jo tiedän jotain. Olikin hyvin virkistävää lukea ihmisestä, joka on näennäisesti kaikille tuttu, mutta jonka käänteistä ei tiedä juuri mitään. Vieraammista persoonista lukeminen voi olla joskus hyvin puuduttavaa, mutta tässä tapauksessa kirja on koottu niin mainiolla tavalla, että uskon tämän sopivan monenlaisen lukijan makuun!

Voisiko tässä olla sinun pelastuksesi joululahjakriisiin? Ja tietysti, jos joululahjat on hankittu jo hyvissä ajoin, hanki kirja vaikka itsellesi. Täältä ainakin suuri suositus!





Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Minun jouluperinteeni



Kävin eilen illalla Tuomiokirkossa Kauneimmissa joululauluissa, ja kotimatkalla alkoi taivaalta tipahdella muutamia lumihiutaleita. Aamulla herätessä yllätys oli silti aika iso, kun lunta olikin ilmeisesti satanut lähes läpi yön, eikä valkoinen peite ollut vain hetken säilyvä ja sitten sohjoontuva hupi. Säätiedote lupailee ainakin jouluun asti pikkupakkasia, joten toiveita on siitäkin, että tästä saataisiin nauttia vielä aattona.

Tälläkin hetkellä näyttäisi hiljalleen hiutaileita satelevan - minun puolestani saisi tulla vaikka puoli metriä lisää. Ei haittaisi yhtään!

Kauneimmat joululaulut ovat kuuluneet jouluperinteisiini niin kauan kuin muistan. En tiedä, tulisiko koko joulu ilman niitä. Näiden perinteisten lisäksi kävin tänä vuonna myös kokeilemassa jotain uutta, nimittäin viikko sitten Kaarinan kirkossa järjestettiin Raskaammat joululaulut-tilaisuus, jossa joululauluja tulkitsi metallisovituksin AvAciA. Tilaisuuksia oli kaksi, joista osallistuimme jälkimmäiseen. Mitään ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut, mutta olipahan hauska ilta! Porukkaa oli paikalla melko runsaasti kaikista ikäluokista, enkä usko että kukaan olisi paikalta huonolla mielellä poistunut. 

Käytkö sinä Kauneimmissa joululauluissa, tai onko sulla jotain muuta jouluperinnettä, jota ilman koko juhlantuntu on vaarassa jäädä tavoittamatta?