tiistai 16. huhtikuuta 2019

Kevätuupumus




Onko mikään ihanampaa kuin luonnon herääminen ja valon huomattava lisääntyminen?

Äkkiä voisi sanoa, että ei, mutta nyt ensimmäistä kevättä "kahdeksastaneljään-duunissa" tekevänä uskallan olla eri mieltä. Vielä ihanampaa on se, kun nukahtaa helposti iltakymmeneltä ja herää aamukuudelta virkeänä. Valon lisääntyminen on vienyt ainakin minun päivistäni sen hyvän rytmin, joka vielä hetki sitten oli täysin luontainen. En sinänsä valita, koska onhan tämä aurinkoinen valoisuus ihanaa, mutta voi kunpa osaisin nukkua.

Hyvän unirytmin ylläpitämiseksi joutuu nyt tekemään enemmän töitä ja näkemään vaivaa. Vielä hetki sitten lenkki iltakuudelta hämärillä Martin kaduilla rauhoitti juuri sopivasti - nyt tekisi mieli lähteä vielä yhdeksän aikaan ulkoilemaan. 

Aamuihin on ainakin omalla kohdallani huomattavasti helpompi vaikuttaa. Herätyskello soimaan hieman aikaisemmin, jolloin jää aikaa nopealle kymmenen minuutin lempeälle venyttelylle sekä kunnon aamupalalle. Ylipäätään en siedä juurikaan kiirettä aamuisin - se pilaa helposti koko päivän, kun kiire jää päälle. Kunnollinen aamupala on myös perusta hyvälle ateriarytmille koko päiväksi.

Mutta ne illat. Kello lipsahtaa yhä helpommin yhdentoista korville, ennenkuin edes havahtuu ajattelemaan nukkumaanmenoa. Yöunet jäävät auttamatta liian lyhyiksi.

Mitkä on sun vinkit parempiin yöuniin ja aikaisempaan nukkumaanmenoon?

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Neulottu huppuhuivi



Olen niitä ihmisiä, jotka eivät "osaa" kantaa sateenvarjoa mukana kuin syksyisin ja pipokin eksyy päähän vain kovimmilla pakkasilla. Silti olen nähnyt järkeväksi ostaa muutamia takkeja, joissa ei ole ollenkaan huppua. Useampana päivänä huputtomuuden kanssa tuskailtuani, päätin ratkaista asian minulle tyypillisellä tavalla - neulomalla.

Pikainen googlailu tuotti nopeasti tulosta, kun vastaan tuli tämä Novitan huppuhuivi, jota useammassa blogissakin kehuttiin. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin käyttämään lankana isoveljeä, joka taipui mainiosti alunperin mallistosta jo poistuneelle Hile-langalle suunniteltuun ohjeeseen. Paksun langan ansiosta huivi on melko nopeatekoinen.

Hile-lankaa tarvitaan ohjeen mukaan 700 grammaa, Isoveljeä riitti nelisensataa. Ohjeen mukaan tehtynä huivi on todella pitkä ja muhkea, joten pituutta kannattaa hieman tarkkailla ja sovitella neuloessa, mikäli toiveena on maltillisemman mittainen valmis työ.

Tähän astisten käyttökokemuksieni pohjalta huivi on aivan i-ha-na, mutta yksi ongelma minulla on. Villalangalle ominainen tuoksu on langassa todella vahva ja häiritsee käyttöä melko paljon. Huivi valmistui jo reilu kuukausi sitten kovien pakkasten aikaan, jolloin tuuletin sitä parvekkeella useamman vuorokauden ensimmäisen käytön jälkeen. Tuoksu on ehkä hieman laantunut, mutta minun nenääni silti edelleen aivan liian voimakas. Löytyykö lukijoilta kikka kolmosia tuoksun taittamiseen, vai onko tuo vain heitettävä etikkaveteen likoamaan ja toivottava parasta?







sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Se aika vuodesta



On taas se aika vuodesta. Kevät tekee viime päivien lumisateista huolimatta tuloaan kovaa vauhtia ja onkin aika upottaa sormet multaan, jotta kodin viherkasvit saavat mahdollisimman hyvät lähtökohdat alkavaa kasvukautta silmällä pitäen. 

Meillä talvi on kohdellut kasveja tällä kertaa hellävaraisesti, eikä yksikään ole hetkittäisistä nuupahduksista huolimatta kokenut suurempia tuhoja. Kesän jälkeen meiltä on lähtenyt yksi kaarisulkasaniainen siskon hoiviin sen kasvettua yksinkertaisesti liian suureksi meille sekä kilpipiilea, joka oli aivan käsittämättömän ruma alettuaan rehottaa. Siitä jäi kuitenkin pieni alku, jonka tänään istutinkin kunnolliseen isoon ruukkuun. 

Noin kahdeksanvuotias traakkipuu on silmäteräni - se on kasvanut pienestä, alle kahdella eurolla Ikeasta ostetusta kasvista aivan hurjasti ollen jo minun pituiseni. Se on valtavine juurineen jo nyt melko isossa ruukussa, mutta vielä suurempi olisi löydettävä pikapuoliin, jotta saan senkin uusiin multiin. 





Yllä olevissa kuvissa näkyykin kissamme suurin suosikki, makuuhuoneeseen ostamani pullojukka. Kasvi saa hammasta säännöllisesti päivittäin, ja onkin sen näköinen aina ennen siistimistä. Onneksi tuo ei ota nokkiinsa siitä, että sitä säännöllisesti leikkelen - alemmassa kuvassa pullojukka näkyykin siistityssä asussaan uusissa mullissa. 

Mitä tulee lemmikeihin ja viherkasveihin, on aina hyvä tarkistaa, ettei kotona ole vaarallisia/myrkyllisiä kasveja, jotka voivat aiheuttaa äkillisiä, kalliita eläinlääkärireissuja ja pahimmassa tapauksessa jopa tappaa lemmikin. Esimerkiksi meillä oleva traakkipuu voi pahimmassa tapauksessa olla tappavan vaarallinen, mutta kissa ei onneksi ole siitä kiinnostunut. Kiinnostusta vähentää huomattavasti se, että kissalle on aina tarjolla varta vasten kasvatettua ruohoa, sekä tuon edellä mainitun pullojukan syöminen on sallittu. Traakkipuu on lisäksi sijoitettu paikkaan, jossa kissa ei juuri oleskele. Ja tietysti - kasvi lähtee kyllä erityisasemastaan huolimatta heti, mikäli sitä kohtaan alkaa esiintyä kiinnostusta kissan taholta. 

Kasveista ensimmäisinä tänään meillä uusiin multiin pääsivät pullojukka, muorinkukka sekä kilpipiilea. Miksi mullan vaihtaminen sitten on niin tärkeää ja miten se tehdään oikein? Kattavat, hyvät ohjeet löytyy esimerkiksi täältä Yhteishyvän sivuilta! Mikäli et ole aivan varma, millainen multa juuri sinun kasveillesi sopii, kannattaa se googlata ennen ostoksille lähtemistä. Kasvintunnistuksessa taas esimerkiksi Facebookin Huonekasvit-ryhmä on oiva apu!

Montako kasvia sun kotoa löytyy ja vaihdatko niihin mullat säännöllisesti?