tiistai 17. lokakuuta 2017

Silta, joka ei johda mihinkään






Lokakuun retkeilysaldo on jäänyt aika nolliin - alkukuusta oli jatkuvasti kiire ja viimeisen viikon ovat vaivanneet väsymys sekä flunssa. Ulkoilut ovat näin ollen rajoittuneet lähimaisemiin ja tuttuihin lenkkipolkuihin. Syyskuun viimeisellä viikolla kävimme kuitenkin ystäväni Elinan kanssa paikassa, jota en ollut vielä ennen nähnyt. Onnea ovat ystävät, jotka tuntevat paikkoja, joita ei itse osaisi edes etsiä!

Entisen Maarian kunnan alueelta Turusta löytyy 1980-luvun alussa valmistunut Vähäjokeen padottu tekojärvi, Maarian allas. Altaan tarkoituksena on toimia Turun kaupungin varavesilähteenä - sieltä pystytään johtamaan vettä Halisten pintavesilaitokselle.

Maarian allas itsessään ei ehkä ole kovinkaan ihmeellinen retkikohde, mutta itseeni ainakin teki vaikutuksen sen yli 1980 rakennettu teräsrakenteinen Myllyojan silta. Silta, joka ei johda mihinkään. Toden totta - sillan toisella puolen on vastassa kallionnyppylä ja kyseinen silta palveleekin lähinnä alueen ulkoilijoita. Sillan luota pääsee lähtemään esimerkiksi Maarian kivikautiselle polulle, joka on vaihtelevassa maastossa noin viiden kilometrin matkan kulkeva reitti. Me emme tällä kertaa tutustuneet siihen, mutta polku täytyy ehdottomasti käydä kyllä toisen kerran katsastamassa!

Miksi silta sitten tehtiin? Maarian allasta 1970-luvun lopullalla rakennettaessa silloinen vesioikeus (nykyisin ympäristölupavirasto) määräsi, että vastarannalle oli oltava pääsy. Myös maanomistajilla sekä urheiluseuroilla oli asiaan positiivinen vaikutus - ilman siltaa virkistysalueille olisi joutunut kiertämään pitkän matkan.

Siniseltä sillalta maisemat ovat kumpaankin suuntaan kauniit, eikä itse sillassakaan minusta ole mitään vikaa. Toki vanhat puusillat ovat asia erikseen, mutta jokin kumma viehätys näissä karun teräksisissäkin rakennelmissa on! Liekö kauneus sitten juurikin siinä suuressa kontrastissa ympärillä vallitsevaan luontoon nähden? Sen voi jokainen määritellä itse.


Maarian allas ja Myllyojan silta löytyvät helpoiten
suunnistamalla Paimalan vanhan koulun kentälle,
osoitteeseen Paimalantie 369, Turku.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

ELÄMÄNI KIRJAT: George Orwell - Vuonna 1984

"SOTA ON RAUHAA
VAPAUS ON ORJUUTTA
TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA"






"Jostakin tulvahti kadulle paahdetun kahvin haju - oikean kahvin, ei Voiton kahvin. Winston pysähtyi tahtomattaankin. Kenties kahden sekunnin ajan hän oli lapsuutensa puoleksi unohtuneessa maailmassa. Sitten ovi paukahti jossakin katkaisten hajun niin töykeästi kuin jos se olisi ollut ääni.
         Winston kulki katukäytävää useita kilometrejä, ja hänen kohjuista haavaumaansa särki. Toisen kerran kolmeen viikkoon hän oli laiminlyönyt illan Yhteiskunnallisessa Keskuksessa: huimapäinen teko, sillä voi olla varma siitä, että Keskuksessa käynneistä pidettiin tarkkaa kirjaa. Puolueen jäsenellä ei periaatteessa ollut lainkaan vapaa-aikaa, eikä hän ollut milloinkaan yksin paitsi vuoteessa. Edellytettiin, että milloin hän ei tehnyt työtä, syönyt tai nukkunut, hän otti osaa johonkin yhteiseen virkistykseen; kaikki mikä viittasi yksinäisyyden etsimiseen, jopa vain yksin käveleminenkin, oli ainakin jonkin verran vaarallista. Uuskielessä oli sitä varten sanakin: omaeloksi sitä sanottiin, ja se tarkoitti yksilöllisyyttä ja erikoisuutta. Mutta kun Winston tänä iltana lähti ministeriöstä, huhtikuisen ilman suloisuus vietteli."

George Orwell - Vuonna 1984 (WSOY) 

*   *   *

Elämäni Kirjat-postaussarjan aloittaa itseoikeutetusti ehdoton lempiteokseni, George Orwellin Vuonna 1984. En enää muista, miksi tai kenen suosituksesta tähän kirjaan alunperin tartuin, mutta se olikin sitten menoa ensi lehdiltä lähtien. 

Vuonna 1984 on kirjoitettu vuosina 1945–1949 ja julkaistu 8. kesäkuuta 1949. Romaani vie lukijan kuvitteelliseen Oseaniaan, jossa diktaattori 'Isoveli' valvoo. Päähenkilö Winston työskentelee Totuusministeriössä väärentäen historiaa vallanpitäjien mielen mukaiseksi. Tulevaisuusfiktion keskiössä kolme suurvaltaa - Oseania, Euraasia ja Itäaasia ovat sodassa keskenään. Totuusministeriön tehtävänä onkin muuttaa historiankirjoja aina kunkin vallalla olevan tilanteen mukaiseksi.

Winston on ulospäin kurinalainen, mutta kuitenkin Isoveljeä vastaan. Kirjan tapahtumien edetessä miesrukka päätyy lopulta Rakkausministeriöön aivopestäväksi. Kuinka näin käy - ota itse selvää! Varo kuitenkin, saatat kirjan luettuasi havahtua tekemiisi ajatusrikoksiin ja olettaa Isoveljen ilmestyvän minkä tahansa kulman takaa. 

Minuun tämä kirja jätti jäljen pitkäksi aikaa, ja sen tapahtumat sekä oletettu maailmankuva pyörivät mielessä. Toistaiseksi mikään muu kirja ei ole mennyt niin ihon alle. Orwellin kuvaus tulevaisuudesta on hyytävä, toivoton. Tämä ei todellakaan ole mikään kepeä iltalukeminen, vaan enemmänkin tekstiä sinulle, joka kaipaat ajattelemisen aihetta. Vaikka tämä dystopia ei onneksi vuoteen 1984 mennessä toteutunutkaan, on romaanissa kipeän lähelle osuvia vertailukohtia. Periaatteessa toivoisin ihan jokaisen lukevan tämän kirjan, vaikka se monelle saattaa raskas kokemus ollakin. Tämä kaikki voisi olla totta - ja osiltaan muualla maailmalla onkin.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Roosa nauha-päivä



Rintasyöpään sairastuu noin joka kahdeksas nainen - vuosittain viitisentuhatta naista.  Satunnaisena päivänä vaikkapa kaupungin keskustassa vastaantulevista naisista todella moni sairastaa, on sairastanut tai tulee sairastamaan rintasyöpää. Osa taistelee itsensä takaisin arkeen ja työelämään, osalle diagnoosi on kohtalokas.

Minun äitini on yksi niistä, jotka ovat selvinneet.
Minun esikuvani, supernainen.

Äidin sairastaessa en muista pelänneeni, koska perheessämme ei luotu minkäänlaista uhkakuvaa tai pelon ilmapiiriä syöpädiagnoosin ympärille. Syöpä nujerrettiin, ja äitini on ollut jo useamman vuoden täysipainoisesti takaisin työelämässä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Tänään, 13.10. vietetään Roosa nauha-päivää. Helpoin tapa osallistua, on ostaa useimpien kauppojen kassojen yhteydestä löytyvä silkkinen Roosa nauha. Osallistua voi myös esimerkiksi ostamalla muita kampanjan tuotteita, esimerkiksi tuotevalikoiman joukosta löytyvä retro taskulamppu sekä kumisaappaat ovat erityisesti minun mieleeni!

Lisäksi haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen tekemään lahjoituksen Syöpäsäätiölle täällä. Sivulla pystyy liittymään halutessaan joko kuukausilahjoittajaksi, tai tekemään valitsemansa suuruisen kertalahjoituksen. Pienikin summa on tärkeä!