perjantai 17. elokuuta 2018

Loppukesän parveketerkut




















Olen kirjoittanut pitkin kesää parvekepuutarhastani: alkaen huhtikuussa Puutarhamessuhankintojen yhteydessä olleista pohdinnoista, sivuten lajikevalikoimaa DIY-postauksessa toukokuussa ja kertoillen kesäkuisia kuulumisia kissalla höystettynä. Heinäkuu oli blogin suhteen muutenkin hiljaisempi ja parvekkeen edistyminen jäi kirjaamatta, joten otetaan vahinko takaisin nyt, kun kesää on vielä edes hetki jäljellä!

Parvekepuutarha on ollut ihana läpi kesän, muttei ole voinut parhaimmalla mahdollisella tavalla koko kesää. Järjettömät helteet veivät veronsa kasvien parhaasta terästä, eikä yhden viikonlopun mittainen kastelemattomuus heinäkuun puolivälissä ainakaan auttanut asiaa. Etenkin yrteille loppukesä on ollut raskas.

Suurin osa kasveista on kuitenkin edelleen aivan hyvissä voimissa! Pieni tomaatti puskee vieläkin uusia alkuja, Magic Blue-lajike basilikasta kukoistaa komeasti, ruusu on kukkinut läpi kesän ja raparperi kasvattaa vartta toisen perään. Suurimmin olosuhteista ovat kärsineet fenkolit sekä dahliat. Fenkolit ovat kyllä kasvaneet, mutta käytännössä vain pitkää vartta. Kaipa noista pienet maistiaiset sentään saa! Dahliat taas kukkivat alkuun hienosti, mutta ovat nyt loppukesää kohden ruskistuneet auttamatta. Jännityksellä odotankin, selviävätkö talvettamisesta!

Ruusukaalien suhteen olen myös menettämässä toivoani. Nekin näyttivät alkuun oikein mainioilta, mutta nyt uskon, ettei satoa tule kuin korkeintaan nimellisesti. 

Jos parvekepuutarhurointi onkin tänä kesänä herättänyt myös hieman negatiivisia fiiliksiä loppua kohden, täytyy yhdestä asiasta olla onnellinen. Tuholaiset ovat pysyneet loitolla! Ruusu on kasveista ainoa, jota retujen pelossa suihkuttelin mäntysuopaliuoksella viikon verran nähtyäni jotain liikettä lehtien seassa, mutta sekin liikuskelu loppui siihen.

Ensi kesää kohden ollaan taas viisaampia - uusia suunnitelmia ja haaveita on tietenkin jo nyt tekeillä!

tiistai 14. elokuuta 2018

Iltapäivä Kupittaan lintulammikolla




Tein aiemmin osa-aikatyötä Kupittaalla ja kuljin Kupittaanpuiston lintulammikon ohi vähän väliä kävellen tai pyörällä. Aloitettuani uuden työn toisaalla Turussa, ovat tämän kesän lintulammikkovierailut jääneet todella minimiin – ehkä yhteen tai kahteen kertaan aivan alkukesästä. En esimerkiksi ollut ollenkaan tietoinen siitä, että siellä on tänä kesänä MINIPOSSUJA!

Bongasin possut Turun kaupungin Facebook-sivuilta, ja olihan niitä tietysti heti mentävä katsomaan. Lapsena muistan vierailleeni isänäitini lähellä olleella sikalalla useammankin kerran, ja muutaman päivän ikäisten porsaiden sylittely olikin parhaita asioita, joita eläimiin höpsähtänyt alakouluikäinen voi kuvitella. Ihan samoille ’söpöysasteille’ minipossut eivät pikkuporsaiden kanssa pääse, mutta onhan ne nyt aika hurmaavia silti!






 

Tuttuun tapaan lammikolta löytyy tietysti myös laaja kirjo erilaisia lintuja. On riikinkukkoa, ankkaa, kanaa, hanhia ja ties mitä erikoisia rotuja edellä mainituista. Hauskimpia minun mielestäni ovat kanat, joiden pään päällä oleva pehko näyttää aivan afrokampaukselta. Miehen kanssa puhuttiinkin, että tällaisia täytyy joskus saada omaan pihaan!

Paljon huomiota osakseen on kerännyt lammikon vitivalkoinen riikinkukko, joka onkin kyllä todella kaunis ilmestys. Tällä kertaa lintu lepäili ruokintamökin päällä kaverinsa kanssa sukien välillä laiskanoloisesti höyhenpukuaan. Vaikka tuo valkoinen lintu kovin kaunis onkin, ovat perinteiset useissa väreissä hehkuvat riikinkukkokoiraat kuitenkin hieman enemmän minun mieleeni. Viime kesänä osuin paikalle muutamaan kertaan juuri oikeaan aikaan koiraan levitellessä pyrstöhöyheniään, ja onhan se värien hehku aivan upean näköinen.

 






Mun all-time-favorite lintulammikon asukeista ovat kuitenkin vuohet. Tyypit ovat jo mahdottoman symppiksiä kaikessa rauhallisuudessaan ja kilitkin uskaltautuvat melko nopeasti alkujännityksen lievennyttyä aidalle norkoilemaan ja kerjäämään rapsutuksia.

”Häkkieläimistä” etenkin näin keskeisellä paikalla kaupungissa voi olla montaa mieltä, mutta sen enempää aiheeseen paneutumatta haluan todeta, että minun mielestäni kaikki Kupittaan lintulammikon eläimet ja linnut vaikuttavat nauttivan olostaan omassa aitauksessaan ja ovat muutenkin yleisilmeeltään rauhallisia ja rentoja. Stressaantunutta eläintä tuskin alueella pidemmän päälle pidettäisiin, ja uskon että useimmat ohikulkijat kyllä raportoisivat nopeasti eteenpäin, jos alueella jotain ongelmaa olisikin.

Kupittaan puistossa on kesäisin paljon aktiviteettia lapsiperheille, esimerkiksi aivan lintulammikon vieressä oleva liikennepuisto sekä Seikkailupuisto Seikkis, joten nämä eläimet ja linnut ovat mielestäni oiva lisä puistoon! Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai edes halukkuutta ottaa kotiin omia eläimiä, joten eläinten kohtelun ja kunnioituksen alkeita pääsee helposti harjoittelemaan urbaaneissa olosuhteissa mukavan päivänvieton lomassa. Ja ovathan toki muutenkin tällaiset eläimet aivan eri asia, kuin kissat, koirat, jyrsijät ynnä muut yleisimmät lemmikkieläimet.

Kuuluuko Kupittaan lintulammikko sun suosikkivierailukohteisiin?





lauantai 11. elokuuta 2018

Tunnelmallinen Tukholma



Miltei tasan vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa aikuisiällä Tukholmassa maissa asti, kun suunnistimme siskon ja nuorempien lastensa kanssa päiväksi kaupunkiin. Reissusta jäi auttamatta kaipuu nähdä Tukholmaa enemmän, ja tämän kesän minilomakohteen lokaatio miehen kanssa olikin helppo valita.

Ajankohtaa vaihdettiin muutamaan kertaan heittelevien hintojen vuoksi, mutta lopulta päädyimme matkustamaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Matkustusmuotoa mietimme myös useampaan kertaan, mutta lopulta päädyimme kulkemaan sekä meno- että takaisintulomatkan Viikkarin aamulaivoilla. Yötä myöten risteily olisi ehkä ollut omalla tavallaan helpompaa, mutta samalla myös to-del-la paljon kalliimpaa! Risteilyt molempiin suuntiin aamupaloineen sekä hyttien kanssa maksoivat lopulta yhteensä saman verran, kuin yksi matka yölaivalla olisi tullut maksamaan.

Hytin kanssa aikainen herätyskään ei ollut mikään ongelma. Kumpaankin suuntaan mennessä laivaan astuttuamme heitimme tavarat hyttiin ja suuntasimme aamupalalle. Hyvän ruokailun jälkeen oli helppo suunnistaa takaisin hyttiin ja nukkumaan.










Saavuimme Tukholmaan maanantai-iltana ja lähtö takaisin Suomeen oli aikaisin torstaiaamuna. Käytännössä vietimme kaupungissa siis kaksi kokonaista vuorokautta. Majoituimme parin kilometrin päässä Viikkarin terminaalista Quality Hotel Nackassa, jota voin lämpimästi suositella jokaiselle, joka ei halua yöpyä aivan kaupungin sykkeessä.

Ensin katsoimme vaihtoehtoja huomattavasti lähempää keskustaa ja olimmekin jo päätymässä hostelliin vanhassa kaupungissa, mutta onneksi otimme kuitenkin tämän. Kahdelta hengeltä kolme yötä tuli maksamaan noin parisataa euroa. Hotelli ei ehkä edusta uusimpia trendejä tai ole se kaikkein ylellisin, mutta muutoin antaisin tälle täydet viisi tähteä. Hotellivieraiden käytössä olisi ollut myös rentoutumisosasto uima-altaineen, saunoineen ja poreammeineen, mutta meidän tiukahko aikataulu ei valitettavasti antanut tällä kertaa periksi tutustua siihen.










Mitä me se kaksi vuorokautta sitten tehtiin? No.
Tiistaina taisimme kävellä lähemmäs parikymmentä kilometriä, sillä päätimme olla ostamatta bussi-/raitiovaunu-/junalippuja, ja lähteä matkaan jalkaisin - näkisihän tällöin kaupunkia paljon paremmin ja voisi pysähtyä mihin haluaa.

Suuntasimme kulkumme Nackasta Gamla Staniin, jossa perusturreina piti tietysti käydä katsomassa Kuninkaanlinnan vahdinvaihtoa. Viime kerrasta poiketen seremoniassa ei sinä päivänä mukana ollut hevosia, joten ihan koko kattauksesta emme jääneet nauttimaan. Pyörähdimme Linnan pihan lisäksi viime kerrasta tutussa Livrustkammarenissa, jonne on vapaa pääsy.

Tarkemmin en kulkureittiämme tästä eteenpäin muista, mutta pyörimme hetken Kungsträdgårdenin liepeillä ennenkuin suuntasimme syömään Strandvägenille rantaan. Loppupäivän kulutimme ihanassa Skansenissa - mutta siitä teen vielä aivan oman postauksensa! Takaisin hotellille päin ei illalla olisi yksinkertaisesti jaksanut enää kävellä koko matkaa, joten otimmekin alle kätevän yhteysaluksen, M/S Emelien.

Keskiviikkona ohjelmamme oli huomattavasti 'rennompi', sillä keli oli todella lämmin. Aamupäivän kulutimme hotellin kulmilla Sicklan ostoskorttelissa. Mitään suurempia löytöjä ei tällä kertaa tullut tehtyä, mutta mies löysi itselleen ex tempore kengät ja tuliaiset tuli hankituksi samalla. Iltapäivän vietimme tutustuen hotellin lähialueisiin muuten ja illalla kävimme syömässä burgerit Texas Longhornissa - iso suositus tälle!

Tällä parin päivän lomalla pääsi aivan mainiosti irti arkirytmistä, eikä todellakaan ehtinyt vielä kaivata kotiin. Ainoastaan kissaa tietysti tuli ikävä, mutta hänkin nautti olostaan hoidossa vanhemmillani. Todella paljon ehdittiin näinkin lyhyessä ajassa tehdä ja nähdä, mutta älyttömästi jäi tärppejä seuraavaan kertaan.

Mitkä on teidän Tukholma-suosikkeja?
Onko joku paikka, jossa jokaisen turistin ihan ehdottomasti pitäisi käydä?