keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Makrameevillitys




Tällä hetkellä useiden käsityöharrastajien suosiossa tuntuu olevan makramee, eli käytännössä nauhojen solmiminen erilaisilla tavoilla ja eri rytmeissä. 

Seurasin tätä ilmiötä sivusta jonkin aikaa ajatellen, ettei ole minun juttuni. Siitä kuitenkin tuli äkkiä sellainen, kun etsin muutamalle uudelle kasville sopivia amppeleita, eikä sellaisia tuntunut löytyvän mistään. Seuraavana päivänä marssinkin lankakauppaan ja ostin kerän vaaleanpunaista solmeiluun sopivaa lankaa, eikä paluuta siltä tieltä ole ainakaan vielä ollut. 

Eteisen kaapin ovessa roikkuukin nyt kolme valmista amppelia. Esittelen ne hieman myöhemmin, kun saan ne kattoon asti - vallitsevasta tilanteesta johtuen niille ei vielä ole saatu porattua koukkuja kattoon, koska meillä ei itsellä ole soveltuvaa porakonetta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta saatoin tuossa juuri toissapäivänä tehdä nettiostoksia niin, että kohta tarvitaan neljäskin amppeli...

Makrameita on tullut selattua paljon myös pinterestissä, ja löysinkin sieltä kauniin mallin, jota päätin lähteä jäjittelemään. Tästä ei tullut aivan samanlainen mitta-arviointivirheen takia, mutta aika hauska tällaisenaankin! Eilen illalla työn valmistuttua ajattelin, ettei se ainakaan omalle seinälle päädy, mutta nyt kun sitä on katsellut, alan pitää tästä jopa enemmän kuin alkuperäisestä suunnitelmastani. Sitä alkuperäistäkin on tosin vielä testattava!

Tässä mulla on lankana Suomen langan luonnonvalkoinen Moppari, malli on (puolittain) omani - solmuina kaksoistasosolmu, tasosolmu ja hernesolmu. 

Ootko sä kokeillut makrameeta tai hurahtanut nyt poikkeustilan
aikaan johonkin muuhun uuteen harrastukseen?

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronaepidemia. Pandemia. Poikkeustila.

Elämme poikkeustilassa, jollaista Suomessa ei ole nähty. Edellinen tätä edes jotenkin vastaava tilanne on ollut sotavuosina, eikä sitäkään voi suoraan verrata. Tänään töihin mennessä kadut olivat jo melko autiot - mitä tilanne onkaan vaikka viikon päästä.

Työskentelen henkilökohtaisena avustajana, eikä minulla ole vaihtoehtoa jäädä kotiin etätöihin. Kuljen toistaiseksi töihin käyttäen julkista liikennettä, ja kaikkein eniten olenkin huolissani muiden ihmisten sokeasta välinpitämättömyydestä. Hallituksen linjauksista ja viruksen tuhoista muualla maailmassa huolimatta huolestuttavan monien mielestä on edelleen ok kulkea puolikuntoisena ihmisten ilmoilla, käydä kaupassa vaikka pari kertaa päivässä hakemassa yksittäisiä asioita, shoppailla vähän vaatteita ja järjestää illanistujaisia. 

VALOJA TAULUUN, EI OLE OK.

Pakolliset menot, suunnitelmallinen ruokakaupassa käynti ja ulkoilu on täysin ok, mutta järki päässä. Tee kauppalista, suunnittele ostokset mahdollisimman pitkälle niin, että kauppaan ei ole pakko mennä heti seuraavana päivänä uudelleen. Tarkista ennen apteekkiin menoa mikä kaikki on loppu tai vähissä ja osta ne kerralla. Jos mahdollista, valitse jokin muu kuin se kaikkein suosituin ulkoilureitti. Pese kädet, kunnolla. Et riskeeraa vain itseäsi, vaan jokaisen ihmisen, jonka kanssa olet tekemisissä lähietäisyydellä.

Puolisoni työskentelee laillani alalla, jossa etätyömahdollisuutta ei ole ja ihmiskontakteja ei pysty välttämään. Koen velvollisuudekseni vältellä tartuntaa parhaani mukaan meidän molempien töiden takia ja tässä kohtaa ahdistaa muiden hälläväliä-asenne, joka ei ylety omaa persettä pidemmälle. Virus tarttuu herkästi, eikä terveydenhuoltomme tule kestämään suurta tartuntapiikkiä, jos tätä tilannetta ei oteta vakavasti ja sairaalahoitoon asti päätyy kerralla suuri määrä ihmisiä. 

Mikäli lähipiirissäsi ei ole yhtäkään riskiryhmään kuuluvaa ihmistä, ole onnellinen. Älä kuitenkaan tuudittaudu siihen, että mahdollinen tartunta ja tauti olisivat läpihuutojuttuja perusterveellekään ihmiselle. On naiivia vedota vertaamalla perusflunssaan tai spekuloida sillä, miten vähän tartuntoja Suomessa on muihin maihin verrattuna. Todennettujen tartuntojen määrä on toki verrattain pieni, mutta todellisuudessa tartuntoja voi asiantuntijoiden arvion mukaan olla jopa 20-30 kertainen määrä, jolloin voitaisiin lähennellä jo 10 000 - ja se on paljon. Kun resurssit eivät riitä kaikkia testaamaan, ei näiden lukujen vertailussa tai niillä spekuloimisessa kuitenkaan tällä hetkellä ole mitään järkeä.

Haluaisin vedota ihan jokaiseen, joka tämän lukee. Älä ole itsekäs. Älä panikoi, älä vähättele. Tutustu luotettavissa lähteissä aiheeseen ja sen vakavuuteen. Pohdi, missä pystyt itse vielä petraamaan muiden turvallisuuden eteen. Takaa riskiryhmien edustajille omilla toimillasi mahdollisimman turvalliset olot, mutta älä jätä heitä lähelläsi yksin. Soita, viestittele, pysy saatavilla. 

Minua mietityttää juuri nyt eniten se, milloin on jälleen turvallista kokoontua perheen kesken. Vielä sitä ei ole toki sen kummemmin kielletty, mutta oma perheeni asuu huomattavasti pienemmällä paikkakunnalla, enkä haluaisi riskeerata mahdollisesti oireettomana viruksen levittämistä heille. Edellisviikon sunnuntaina, kun tilanne Suomessa oli vielä täysin erilainen, lähdimme metsäretkelle. Paistoimme makkarat tervaskantonuotiolla ja kodalla muurikkaletut sekä nokipannukahvit. Toivottavasti viimeistään kesällä pääsemme retkelle uudelleen turvallisin mielin!







maanantai 2. maaliskuuta 2020

Pieni oodi kirjallisuudelle





Olen muistaakseni aiemmin kirjoittanut siitä, miten nuorena luin kylämme koko kirjaston kannesta kanteen, etu- ja takaperin useampaan otteeseen. Sittemmin lukemiseen käytettävissä oleva aika hupeni minimiin, ja innostus hävisi joksikin aikaa kokonaan. Elämäni tylsintä aikaa! Nykyinen työni on sen luonteinen, että ehdin työpäivien aikana valitsemaan vaihtelevan määrän  hiljaa paikoillaan suoritettavia aktiviteetteja ajan kulumiseksi, ja lukeminen onkin tässä oiva vaihtoehto.

Olen aina pitänyt siitä, kun saa ensimmäistä kertaa avata uuden kirjan, jota kukaan muu ei ole vielä lukenut. Liimaus antaa vähitellen periksi ja sivut taittuvat helpommin, mitä lähemmäs loppua tullaan. En kuitenkaan halua täyttää nurkkiani kirjoilla, joita en mitä todennäköisesti tule lukemaan uudelleen. Onnekseni rakastankin uusien kirjojen taikaa enemmän kuitenkin vanhojen, käsistä käsiin kulkeneiden, hieman jo keltaisiksi muuttuneiden kirjojen sivujen tuoksua. Kirjastot ovat minulle omanlaisiaan aarreaittoja. Kirjastojen tunnelma on lähes poikkeuksetta seesteisen mystinen - toiset tankkaavat tietoa ties kuinka monetta tuntia, toiset etsivät romaanien takakansiteksteistä maailmoja, joihin upota seuraavaksi.

Suhteeni ihmisiin on toisinaan hankala, mutta kirjojen sivuilla pystyn eläytymään lähes tarinaan kuin tarinaan, henkilöön kuin henkilöön. Mielikuvissa on helppo kulkea New Yorkin katuja, rakastua Eiffel-tornin juurella palavasti tai olla osa metsäteollisuuden tekijöitä ja sijaiskärsijöitä Törmälässä. Kirjojen sivuilla tarinan voi elää omakseen ja lisätä vähän värikynää mielikuviinsa tai sitoutua juonen kulkuun orjallisesti. Toisinaan vain heittää aivot narikkaan ja lipua sivulta toiselle miettimättä sen enempää.

Kirjailijoille kiitos mielikuviemme rikastamisesta, tarinoiden luomisesta, samaistumisen tunteista ja ajatuksien herättämisestä. Kirjastoille kiitos näiden maailmojen tuomisesta käsiemme ulottuville.
Lukekaa kirjoja, tukekaa rakastamianne kirjailijoita. Kiitos kirjallisuudelle.



MINKÄ KIRJAN SÄ LUIT VIIMEKSI?

Mun viimeisin loppuun kahlattu on Ville Hytösen Luumun polte,
joka vei ihanalle sohvamatkalle takaisin Bosnia-Hertsegovinaan ja Sarajevon kaduille.

Tällä hetkellä luen Maija Vilkkumaan Nainen katolla -esikoisromaania,
joka vaikuttaa alun perusteella varsin mielenkiintoiselta!