Melko tarkalleen tasan vuosi sitten
meillä oli uusi vuokrasopimus allekirjoitettuna, vanha asunto
keskustasta irtisanottuna ja kuukausi aikaa pakata omaisuutemme
laatikoihin. Uusi elämänvaihe edessä.
Vajaa viikko sitten pakkasaamuna
lenkillä räpsin muutamia kuvia nykyisistä kotikulmista aikeena
kirjoittaa niiden ympärille postaus turvallisuudentunteen
tärkeydestä sekä sen toteutumisesta nykyisessä arjessani. En
kokenut keskustassakaan oloani millään tavalla uhatuksi, mutta
sanotaako nyt näin, että sieltä muuttamisen jälkeen ei ole
pahemmin tarvinnut soitella hätäkeskukseen tai viittoilla
ohiajaville poliisiautoille ties minne sammuneiden henkilöiden
takia.
18. elokuuta 2017 koko Suomen ja
erityisesti Turun turvallisuudentunne järkkyi Turun keskustassa
tapahtuneiden puukotusten takia. Ei ollut paljosta kiinni, ettenkö
itse olisi ollut tuolloin mahdollisesti juuri torilla matkalla
asioimaan Sokokselle. Mikäli olisimme vielä asuneet keskustassa,
olisin hyvin todennäköisesti ollut tuolloin jossain lähellä
tapahtumapaikkaa.
Turvallisuudentunteen järkkymiseen ei
kuitenkaan tarvita tämän kokoluokan hirmutekoa. Edellisyönä
talossamme on yritetty murtautua yhteen asuntoon, ja murtojälkien
lisäksi kyseiseen oveen on kaiverrettu symboli. Vaikka henkiä
vaatinutta puukotusiskua ei voikaan verrata murronyritykseen,
järkyttää tämä öinen tunkeilija minun turvallisuudentunnettani
huomattavasti enemmän.
En näe uhkana sitä, että kukaan
yrittäisi murtautua meille keskellä yötä. Uhkana näen ennemmin
sen, etten halua törmätä pimeään aikaan täällä liikkuessani
kehenkään epämääräisiin tyyppeihin ulkoalueilla – saati
omassa rapussa. On hirveä ajatus, että sillä aikaa kun me olemme
nukkuneet täysin tietämättöminä mistään, on muutamaa kerrosta
alempana yritetty murtautua jonkun toisen kotiin.
En kuitenkaan suostu pelkäämään,
tämänkään jälkeen. Olisi aivan turhaa linnoittautua kotiinsa
neljän seinän sisään epäilemään kaikkia ja kaikkea, kun
milloin tahansa voi sattua mitä tahansa. Toivotaan, että tämä
murronyritys oli vain jokin typerä yksittäinen hairahdus, eikä
alkusoittoa millekään suuremmalle.
Oletteko te joutuneet miettimään omaa
turvallisuuttanne kotioloissa?
Kaikki eivät varmasti pystyisi
ottamaan tätäkään niin ”kevyesti”, mutta onneksi itselläni
ei ole tapana jäädä murehtimaan, ennen kuin on syytä huolestua
enemmän.