tiistai 31. lokakuuta 2017

Turvallisuudentunteesta ja turvattomuudesta


Melko tarkalleen tasan vuosi sitten meillä oli uusi vuokrasopimus allekirjoitettuna, vanha asunto keskustasta irtisanottuna ja kuukausi aikaa pakata omaisuutemme laatikoihin. Uusi elämänvaihe edessä.

Vajaa viikko sitten pakkasaamuna lenkillä räpsin muutamia kuvia nykyisistä kotikulmista aikeena kirjoittaa niiden ympärille postaus turvallisuudentunteen tärkeydestä sekä sen toteutumisesta nykyisessä arjessani. En kokenut keskustassakaan oloani millään tavalla uhatuksi, mutta sanotaako nyt näin, että sieltä muuttamisen jälkeen ei ole pahemmin tarvinnut soitella hätäkeskukseen tai viittoilla ohiajaville poliisiautoille ties minne sammuneiden henkilöiden takia. 





18. elokuuta 2017 koko Suomen ja erityisesti Turun turvallisuudentunne järkkyi Turun keskustassa tapahtuneiden puukotusten takia. Ei ollut paljosta kiinni, ettenkö itse olisi ollut tuolloin mahdollisesti juuri torilla matkalla asioimaan Sokokselle. Mikäli olisimme vielä asuneet keskustassa, olisin hyvin todennäköisesti ollut tuolloin jossain lähellä tapahtumapaikkaa.





Turvallisuudentunteen järkkymiseen ei kuitenkaan tarvita tämän kokoluokan hirmutekoa. Edellisyönä talossamme on yritetty murtautua yhteen asuntoon, ja murtojälkien lisäksi kyseiseen oveen on kaiverrettu symboli. Vaikka henkiä vaatinutta puukotusiskua ei voikaan verrata murronyritykseen, järkyttää tämä öinen tunkeilija minun turvallisuudentunnettani huomattavasti enemmän.

En näe uhkana sitä, että kukaan yrittäisi murtautua meille keskellä yötä. Uhkana näen ennemmin sen, etten halua törmätä pimeään aikaan täällä liikkuessani kehenkään epämääräisiin tyyppeihin ulkoalueilla – saati omassa rapussa. On hirveä ajatus, että sillä aikaa kun me olemme nukkuneet täysin tietämättöminä mistään, on muutamaa kerrosta alempana yritetty murtautua jonkun toisen kotiin.





En kuitenkaan suostu pelkäämään, tämänkään jälkeen. Olisi aivan turhaa linnoittautua kotiinsa neljän seinän sisään epäilemään kaikkia ja kaikkea, kun milloin tahansa voi sattua mitä tahansa. Toivotaan, että tämä murronyritys oli vain jokin typerä yksittäinen hairahdus, eikä alkusoittoa millekään suuremmalle.

Oletteko te joutuneet miettimään omaa turvallisuuttanne kotioloissa?
Kaikki eivät varmasti pystyisi ottamaan tätäkään niin ”kevyesti”, mutta onneksi itselläni ei ole tapana jäädä murehtimaan, ennen kuin on syytä huolestua enemmän.

tiistai 24. lokakuuta 2017

DIY: Tunnelmavaloa kotiin





Illat pimenevät yhä aiemmin ja ainakin minua harmittaa pitää päällä kattovaloja (ellei ole pakko), joissa harvoin on kovinkaan tunnelmallinen valo. Kynttelikköäkään ei vielä viitsi kaivaa kaapin perukoilta, mutta jo kauppoihin ilmestyneitä 'jouluvaloja' kannattaa hyödyntää tunnelmavalojen luomisessa!

Tällaisiin helposti koottaviin pullovaloihin tarvitset vain led-valosarjan haluamasi pituisena sekä omaa silmääsi miellyttävän lasipullon tai -astian. Mikäli sellaista ei vielä löydy kotoa, kirppiksellä valikoima on suuri! Myös esimerkiksi muutamasta tyhjentyneestä viinipullosta saa kauniin asetelman valoilla - mikäli itsellä korkki pysyy kiinni, kavereiden nurkista todennäköisesti löytyy.

Meidän tunnelmanluojiksi valikoituivat tyhjentynyt JD-pullo, jota tuskin tarvitsee sen enempää selitellä. Iso ruskeasävyinen bariumkloridia aikanaan sisältänyt lasipurkki sen sijaan on syntymäpäivälahja mieheltäni ja etikettien perusteella saksalaista alkuperää. Saadessani tuon oli se täynnä pienempiä saman sarjan purkkeja, jotka nyt koristavat maustehyllymme ylintä osaa, jonne olisi mahdoton ylettyä ilman jakkaraa - ei siis paras paikka käyttömausteille, mutta koristepurkeille aivan mainio.

Valosarjan pituus kannattaa valita sen mukaan, kuinka isoon pulloon/purkkiin/astiaan niitä on sijoittamassa. Minulla on viskipullossa 15 ledin sarja ja ruskeassa purkissa 40 ledin sarja. Itse tykkään, että purkki ei ole aivan täynnä valoja ja nämä valitsemani osoittautuivatkin hyvän pituisiksi. Käyttämäni valosarjat toimivat ajastimella palaen sytyttämishetkestä kuusi tuntia, ja syttyen seuraavana päivänä uudelleen kuudeksi tunniksi samaan aikaan niin kauan kuin paristoissa riittää virtaa. Ajastinta käyttäessä paristokotelon voi piilottaa myös purkin sisälle, mikäli se mahtuu suuaukosta helposti sisälle. Itse pidän pullovaloja sellaisissa kohdissa, joissa paristorasia on helppo piilottaa purkin taa. Näin niiden sytyttäminen  ja sammuttaminen tarpeen mukaan on helppoa. Toki etenkin isommissa astioissa myös sähkökäyttöiset toimivat mainiosti!

Joko siellä on alettu sisustaa kotia pimeimpään vuodenaikaan valmistautuen?
Minulla on muuten joulukuulle suunnitteilla muutama varsin mukava juttu nimenomaan teille lukijoille... Kannattaa siis pysyä kelkassa mukana!

torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyinen myskikurpitsakeitto paahdettujen kurpitsansiementen kera



 En ole koskaan valmistanut kurpitsoista mitään syötävää. Muutoinkin kokemukset rajoittuvat lähinnä säilykehyllyn pikkelseihin. Satokauden hyödyntäminen on kuitenkin mielestäni tärkeää, joten oli aika ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja tarttua kurpitsaan. Googlettelun tuloksena päätin ensimmäisenä tutustua myskikurpitsaan, ja sovelsinkin useammasta eri ohjeesta miellyttävän kuuloisen reseptin, jonka nyt jaan teille. 

Resepti on tosiaan sovellettu muutamasta eri reseptistä, joten mikäli jokin raaka-aine tässä tökkii, niin jätä se pois tai googlaa ohje, jossa sitä ei ole!


SYKSYINEN MYSKIKURPITSAKEITTO

n. 1-1,5kg myskikurpitsaa
öljyä
1 tuore chili
n. 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
kanelia ja kurkumaa 
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
n. 4 dl vettä
n. 4dl maitoa
1 purkki Koskenlaskija Ruoka cheddaria







Aloita puolittamalla kurpitsat ja koverra lusikalla pois siemenet sekä pehmeä rihmasto. Älä heitä siemeniä pois. Pilko kurpitsa n. 2cm siivuiksi ja levitä uunipellille tai vuokaan. Pilko chili ja raasta inkivääri. Voit joko sekoittaa öljyn, mausteet, chilin ja inkiväärin ensin erillisessä astiassa tai lisätä ne suoraan yksitellen kurpitsojen päälle. Itse lorautin ensin öljyn viipaleiden päälle, lisäsin chilin sekä inkiväärin ja ripottelin päälle melko reilusti kanelia ja kurkumaa mittaamatta määrää sen tarkemmin. Mikäli ei pidä kovin mausteisesta, sanoisin että 1tl kanelia ja 2tl kurkumaa tekee jo tehtävänsä hyvinkin maun suhteen. Pyörittele viipaleita öljy-mausteseoksessa niin, että se leviää kauttaaltaan kurpitsaviipaleiden molemmille puolille. 

Paahda kurpitsaviipaleita 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, tai kunnes ne ovat kypsiä. Paahtamisen jälkeen poista kuoret - tässä lusikka tai veitsi ovat oivia apuvälineitä.
Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä ja lisää kattilaan paahdetut ja kuoritut kurpitsat. Lisää vettä niin, että kurpitsat juuri peittyvät, noin 4 desilitraa. Anna veden kiehahtaa - voit samalla pilkkoa kurpitsaviipaleita kauhan avulla pienemmiksi.

Soseuta keitto, lisää samalla maito. Maidon määrällä voit helposti säädellä keiton koostumusta ja makua - älä siis lisää koko määrää kerrallaan, vaan maistele välillä ja lisää maitoa sen verran kuin sinusta hyvältä tuntuu. Lusikoi lopuksi sekaan purkki cheddarin makuista Koskenlaskija Ruokaa. Keiton ei tarvitse enää kiehua, mutta anna kattilan olla lämpimällä levyllä niin kauan, että Koskenlaskija on sulanut joukkoon.  Lopuksi voit vielä lisätä suolaa ja pippuria, jos siltä tuntuu. Itse en nähnyt tarpeelliseksi. 


PAAHDETUT KURPITSANSIEMENET

kurpitsan koverrettu sisus
öljyä
hunajaa
suolaa ja pippuria

Kurpisan sisältä koverrettuja siemeniä ei missään nimessä kannata heittää pois! Saat niistä oivan lisukkeen keitollesi.

Puhdista siemenet mahdollisimman hyvin ja huuhtele ne lävikössä. Kuivaa suurimmat vedet pois esimerkiksi kahden talouspaperin välissä. Sekoita "marinadi" erillisessä purkissa. Loraus öljyä, hieman hunajaa ja vähän suolaa sekä pippuria. Marinadin määrä riippuu täysin siementen määrästä, tässä on käytettävä silmämääräistä arviointia. Seosta ei todellakaan tarvitse olla kovinkaan paljon.

Pyörittele siemenet seoksessa ja levitä ne uunipellille. Paahda siemeniä 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile keiton kanssa!







Itse ihastuin tähän keittoon aivan ikihyviksi. Suurena sosekeittojen ystävänä ja niitä usein tekevänä en ole koskaan ennen törmännyt siihen, että keitossa käytettäisiin maitoa - yleensä heitän sekaan purkillisen kuohu- tai ruokakermaa. Tiedä sitten oliko maidon ansiota vai minkä, mutta koostumus tässä keitossa oli niin mainio, että testaan ehdottomasti maitoa myös vanhoihin suosikkeihin!

Kuuluuko kurpitsa sinun keittiöösi? Mikä on suosikkireseptisi?
Ja kertokaa ihmeessä mitä piditte, jos innostutte kokeilemaan reseptiä!


 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Silta, joka ei johda mihinkään






Lokakuun retkeilysaldo on jäänyt aika nolliin - alkukuusta oli jatkuvasti kiire ja viimeisen viikon ovat vaivanneet väsymys sekä flunssa. Ulkoilut ovat näin ollen rajoittuneet lähimaisemiin ja tuttuihin lenkkipolkuihin. Syyskuun viimeisellä viikolla kävimme kuitenkin ystäväni Elinan kanssa paikassa, jota en ollut vielä ennen nähnyt. Onnea ovat ystävät, jotka tuntevat paikkoja, joita ei itse osaisi edes etsiä!

Entisen Maarian kunnan alueelta Turusta löytyy 1980-luvun alussa valmistunut Vähäjokeen padottu tekojärvi, Maarian allas. Altaan tarkoituksena on toimia Turun kaupungin varavesilähteenä - sieltä pystytään johtamaan vettä Halisten pintavesilaitokselle.

Maarian allas itsessään ei ehkä ole kovinkaan ihmeellinen retkikohde, mutta itseeni ainakin teki vaikutuksen sen yli 1980 rakennettu teräsrakenteinen Myllyojan silta. Silta, joka ei johda mihinkään. Toden totta - sillan toisella puolen on vastassa kallionnyppylä ja kyseinen silta palveleekin lähinnä alueen ulkoilijoita. Sillan luota pääsee lähtemään esimerkiksi Maarian kivikautiselle polulle, joka on vaihtelevassa maastossa noin viiden kilometrin matkan kulkeva reitti. Me emme tällä kertaa tutustuneet siihen, mutta polku täytyy ehdottomasti käydä kyllä toisen kerran katsastamassa!

Miksi silta sitten tehtiin? Maarian allasta 1970-luvun lopullalla rakennettaessa silloinen vesioikeus (nykyisin ympäristölupavirasto) määräsi, että vastarannalle oli oltava pääsy. Myös maanomistajilla sekä urheiluseuroilla oli asiaan positiivinen vaikutus - ilman siltaa virkistysalueille olisi joutunut kiertämään pitkän matkan.

Siniseltä sillalta maisemat ovat kumpaankin suuntaan kauniit, eikä itse sillassakaan minusta ole mitään vikaa. Toki vanhat puusillat ovat asia erikseen, mutta jokin kumma viehätys näissä karun teräksisissäkin rakennelmissa on! Liekö kauneus sitten juurikin siinä suuressa kontrastissa ympärillä vallitsevaan luontoon nähden? Sen voi jokainen määritellä itse.


Maarian allas ja Myllyojan silta löytyvät helpoiten
suunnistamalla Paimalan vanhan koulun kentälle,
osoitteeseen Paimalantie 369, Turku.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

ELÄMÄNI KIRJAT: George Orwell - Vuonna 1984

"SOTA ON RAUHAA
VAPAUS ON ORJUUTTA
TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA"






"Jostakin tulvahti kadulle paahdetun kahvin haju - oikean kahvin, ei Voiton kahvin. Winston pysähtyi tahtomattaankin. Kenties kahden sekunnin ajan hän oli lapsuutensa puoleksi unohtuneessa maailmassa. Sitten ovi paukahti jossakin katkaisten hajun niin töykeästi kuin jos se olisi ollut ääni.
         Winston kulki katukäytävää useita kilometrejä, ja hänen kohjuista haavaumaansa särki. Toisen kerran kolmeen viikkoon hän oli laiminlyönyt illan Yhteiskunnallisessa Keskuksessa: huimapäinen teko, sillä voi olla varma siitä, että Keskuksessa käynneistä pidettiin tarkkaa kirjaa. Puolueen jäsenellä ei periaatteessa ollut lainkaan vapaa-aikaa, eikä hän ollut milloinkaan yksin paitsi vuoteessa. Edellytettiin, että milloin hän ei tehnyt työtä, syönyt tai nukkunut, hän otti osaa johonkin yhteiseen virkistykseen; kaikki mikä viittasi yksinäisyyden etsimiseen, jopa vain yksin käveleminenkin, oli ainakin jonkin verran vaarallista. Uuskielessä oli sitä varten sanakin: omaeloksi sitä sanottiin, ja se tarkoitti yksilöllisyyttä ja erikoisuutta. Mutta kun Winston tänä iltana lähti ministeriöstä, huhtikuisen ilman suloisuus vietteli."

George Orwell - Vuonna 1984 (WSOY) 

*   *   *

Elämäni Kirjat-postaussarjan aloittaa itseoikeutetusti ehdoton lempiteokseni, George Orwellin Vuonna 1984. En enää muista, miksi tai kenen suosituksesta tähän kirjaan alunperin tartuin, mutta se olikin sitten menoa ensi lehdiltä lähtien. 

Vuonna 1984 on kirjoitettu vuosina 1945–1949 ja julkaistu 8. kesäkuuta 1949. Romaani vie lukijan kuvitteelliseen Oseaniaan, jossa diktaattori 'Isoveli' valvoo. Päähenkilö Winston työskentelee Totuusministeriössä väärentäen historiaa vallanpitäjien mielen mukaiseksi. Tulevaisuusfiktion keskiössä kolme suurvaltaa - Oseania, Euraasia ja Itäaasia ovat sodassa keskenään. Totuusministeriön tehtävänä onkin muuttaa historiankirjoja aina kunkin vallalla olevan tilanteen mukaiseksi.

Winston on ulospäin kurinalainen, mutta kuitenkin Isoveljeä vastaan. Kirjan tapahtumien edetessä miesrukka päätyy lopulta Rakkausministeriöön aivopestäväksi. Kuinka näin käy - ota itse selvää! Varo kuitenkin, saatat kirjan luettuasi havahtua tekemiisi ajatusrikoksiin ja olettaa Isoveljen ilmestyvän minkä tahansa kulman takaa. 

Minuun tämä kirja jätti jäljen pitkäksi aikaa, ja sen tapahtumat sekä oletettu maailmankuva pyörivät mielessä. Toistaiseksi mikään muu kirja ei ole mennyt niin ihon alle. Orwellin kuvaus tulevaisuudesta on hyytävä, toivoton. Tämä ei todellakaan ole mikään kepeä iltalukeminen, vaan enemmänkin tekstiä sinulle, joka kaipaat ajattelemisen aihetta. Vaikka tämä dystopia ei onneksi vuoteen 1984 mennessä toteutunutkaan, on romaanissa kipeän lähelle osuvia vertailukohtia. Periaatteessa toivoisin ihan jokaisen lukevan tämän kirjan, vaikka se monelle saattaa raskas kokemus ollakin. Tämä kaikki voisi olla totta - ja osiltaan muualla maailmalla onkin.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Roosa nauha-päivä



Rintasyöpään sairastuu noin joka kahdeksas nainen - vuosittain viitisentuhatta naista.  Satunnaisena päivänä vaikkapa kaupungin keskustassa vastaantulevista naisista todella moni sairastaa, on sairastanut tai tulee sairastamaan rintasyöpää. Osa taistelee itsensä takaisin arkeen ja työelämään, osalle diagnoosi on kohtalokas.

Minun äitini on yksi niistä, jotka ovat selvinneet.
Minun esikuvani, supernainen.

Äidin sairastaessa en muista pelänneeni, koska perheessämme ei luotu minkäänlaista uhkakuvaa tai pelon ilmapiiriä syöpädiagnoosin ympärille. Syöpä nujerrettiin, ja äitini on ollut jo useamman vuoden täysipainoisesti takaisin työelämässä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Tänään, 13.10. vietetään Roosa nauha-päivää. Helpoin tapa osallistua, on ostaa useimpien kauppojen kassojen yhteydestä löytyvä silkkinen Roosa nauha. Osallistua voi myös esimerkiksi ostamalla muita kampanjan tuotteita, esimerkiksi tuotevalikoiman joukosta löytyvä retro taskulamppu sekä kumisaappaat ovat erityisesti minun mieleeni!

Lisäksi haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen tekemään lahjoituksen Syöpäsäätiölle täällä. Sivulla pystyy liittymään halutessaan joko kuukausilahjoittajaksi, tai tekemään valitsemansa suuruisen kertalahjoituksen. Pienikin summa on tärkeä!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Turun Kirjamessut: Vuoden paras viikonloppu!

Yhteistyössä Turun Kirjamessut








Turun Kirjamessut ovat nyt ohi, ja edessä on jälleen vuoden odotus ennen seuraavaa syksyn kruunaavaa viikonloppua. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana messujen somelähettiläiden joukossa ja vietinkin kirjojen parissa kaikki kolme päivää. Aktiivisimmin taisin päivitellä Instastorya, joka on valitettavasti näkyvillä vain vuorokauden julkaisuhetkestä lähtien - sen kautta jaettuihin fiiliksiin ei siis voi enää palata.

Nyt kun messuilla tuli oltua kauemmin kuin vain yhden päivän ajan, oli aivan eri tavalla aikaa keskittyä ostosten teon lisäksi myös tarjolla olevan ohjelman seuraamiseen. Päällimmäisinä mieleen jäivät Tommi Kovasen haastattelu Kuolemanlaakso-teoksen tiimoilta, sekä Reijo Mäen ja Eppu Nuotion haastattelijan johdattelema juttutuokio otsikolla 'Turku dekkarien näyttämönä'. Viikonlopun odotetuin ohjelma itselleni oli sunnuntainen Kyösti Mäkimattilan haastattelu Yösydänhetkiä-teokseen pohjautuen. Sainpa omaan kappaleeseeni runoilijalta omistuskirjoituksenkin, kuten blogin Facebook-sivuja seuraavat saattoivat laittaa merkille!

Uutuuskirjojen sijaan omat hankintani suuntautuivat pitkälti antikvariaattien pisteille. Uutuuksien nimiä on kyllä laitettu muutama muistiin sitä hetkeä varten, kun mies tai sukulaiset tuskailevat joululahjojen mietinnän kanssa. Pehmeät joulupaketit ovat ihania, mutta yleensä ilahduttavimpia ovat kovat, kirjoja sisältävät kääröt. Fyysisinä painoksina tällä kertaa mukaani tarttui lähinnä sotakirjallisuutta itselleni ja isälleni, muun muassa Antti Tuuria sekä Pentti H. Tikkasta. Etsinnän kohteena oli yksi Reino Lehväslaihon teos - se ainoa, joka isän kokoelmasta enää puuttuu. Löysinkin kirjan yhdeltä pisteeltä, mutta nopea googletus kertoi kirjan löytyvän internetin ihmemaailmasta yli puolet halvemmalla, joten isä joutuu vielä hetken odottamaan sarjan täydellistymistä. 

Kokonaisuudessaan messut olivat aivan ihanat! Kolmeen päivään mahtui useita tunteja kirjallisuuden parissa - ja toki kävin kurkkaamassa myös Ruoka- ja Viinimessujen tarjontaa. Sunnuntaina alkoi etenkin messujen päätyttyä uupumus olla melkoinen, liekö tänään päälle iskeneellä kuumeella ollut hieman jo osuutta asiaan... Onpahan nyt ainakin aikaa keskittyä messulöytöihin viltin alla teemuki toisessa kädessä!

Teittekö te hyviä löytöjä - vai kiinnostivatko Kirjamessut ylipäätään ollenkaan?
Lukaisittehan jo postaukseni perjantaisesta Sanaa kuulemassa-lukuillasta? Tänä vuonna Kirjamessut tarjosivat muutaman "ohjelmanumeron" myös Messukeskuksen ulkopuolella.

*Messuliput saatu. 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Turun Kirjamessut: Sanaa kuulemassa -lukuilta




Tänä vuonna Kirjamessut ovat Messukeskuksen lisäksi levittäytyneet pienimuotoisesti muuallekin Turkuun. Huomenna aamulla kello 08:30 - 09:30 on mahdollista osallistua Runousaamiaiselle Pienessä Kirjapuodissa (Yliopistonkatu 28, Turku). Tilaisuuteen vapaa pääsy, aamiainen on omakustanteinen. Itse en runousaamiaiselle osallistu, mutta perjantai-iltana osallistuimme ystäväni kanssa Turun Tuomiokirkossa järjestettyyn Sanaa kuulemassa -lukuiltaan.

Tilaisuudessa valitsemiaan tekstejä aiheesta toivo olivat lukemassa arkkipiispa Kari Mäkinen, kirjailija Kjell Westö, kustantaja Anna-Riikka Carlson, kustantaja Ville Hytönen, tiedetoimittaja ja kirjailija Timo Niitemaa sekä kirjailija Sirpa Kähkönen. Tilaisuden juonsi emeritus ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula ja Bachin teoksia cembalolla oli soittamassa Jussi Laukola. Osallistujamäärä ei päätä huimannut, mutta toisaalta pienellä porukalla tunnelma oli intiimi ja paikoin jopa harras.

Esiintyjät lukivat niin omia tekstejään, kuin myös esimerkiksi Aleksis Kiveä ja Eeva Kilpeä. Ehkä suurimmin itseeni vaikuttivat Sirpa Kähkösen valitsemat runot Viljo Kajavan Tampereen runot-teoksesta. Tämä kirja on ehdottomasti hankittava!

Tilaisuudessa me ystäväni kanssa taisimme edustaa osallistujiston nuorinta sukupolvea, mikä ei sinänsä yllättänyt. Perjantai-illan viettäminen kirkossa taitaa olla nykyajan nuorisolle ja nuorille aikuisille melko vierasta. En itse ole kovinkaan 'uskonnollinen' tai juurikaan käy kirkossa. Kuitenkin aina kun käyn, on lähtiessä rauhallinen ja seesteinen olo. 

Haluaisin päättää tämän postauksen Kjell Westönkin valitsemaan Pentti Saarikosken Minun politiikkani-tekstiin. Niin ajankohtainen, niin riipaiseva. Ollaanhan ihmisiksi.


 En pelkää ketään.

Rakastan maailman ihmisiä,
 
haluan kaikille hyvää,
 
 se on minun politiikkani.
 
Että me rakastaisimme toinen toistamme,
 
ei väitellen vaan keskustellen sovussa.
 
Menisimme ikään kuin mustikkaan yhdessä.
 
Lämmittäisimme saunan.
 
 Istuisimme laiturilla huohottamassa.
 
Olisimme ihmisiksi.

torstai 5. lokakuuta 2017

Yksi yö Turun Kirjamessuihin!

Yhteistyössä Turun Kirjamessut



Enää yksi yö ja Turun Kirjamessut ovat täällä!

Messukeskuksessa nähdään perjantain, lauantain ja sunnuntain aikana yhteensä 498 ohjelmanumeroa ja huimat 767 eri esiintyjää. Pitkä ohjelmalista ja laaja tarjonta voi tuntua mahdottomalta selätettävältä - ja sitä se ilman karsimista onkin.

Näin aivan messujen kynnyksellä halusin tehdä vielä postauksen, johon nostan jokaiselta päivältä muutaman tärpin, jotka itseäni kiinnostavat eniten. Kiinnostavien ohjelmien listani on toki huomattavasti pidempi, mutta tiedän jo nyt, etten todellakaan pysty seuraamaan kaikkea, mitä etukäteen haluaisin. Olenkin päättänyt valita ennalta jokaiselle päivälle vain yhden ohjelman, joka täytyy nähdä, ja muiden kanssa menen sitten fiiliksen mukaan. Messujen ei pidä kuitenkaan olla päätöntä suorittamista ja paikasta toiseen juoksemista - siinähän väsyy jo ensimmäisenä päivänä. Pidemmittä pohjustuksitta...

PERJANTAI

TIETO-LAVA B-HALLI
12:40 - 13:00 Rasismi ja inhimillinen ajattelu. Jani Sinokki, Turun yliopisto.

AGRICOLA-LAVA A-HALLI
13:50 - 14:10 Anni Kytömäki - Kivitasku. Gummerus.

FIORE-LAVA A-HALLI
12:00 - 12:40 Sateenkaariteemat lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Heta Mulari, Siri Kolu, Tittamari Marttinen ja Eino Nurmisto. Suomen Queer-tutkimuksen seura & Suomi 100 - sateenkaaren väreissä.

15:20 - 15:40 Vammaiset fiktiossa. Jaakko Yli-Juonikas ja Kata Melander. Kynnys ry.

TURUN TUOMIOKIRKKO
20:00 - 22:00 Sanaa kuulemassa - lukuilta. Kari Mäkinen, Kjell Westö, Anna-Riikka Carlson, Ville Hytönen, Timo Niitemaa, Sirpa Kähkönen. Jussi Laukola cembalo ja Kari J. Kettula tervetulosanat. Järjestäjä Arkkipiispan Valoa yössä-työryhmä, Turun Tuomiokirkko.


LAUANTAI

FIORE-LAVA A-HALLI
11:00 - 11:30 Esikoiskirjan tuska ja ihanuus. Hannu Niklander, Tuija Lehtinen ja Pasi Pekkola.

14:00 - 14:30 Miten lapsen lukuinto sytytetään? Elina Partanen, Kaisa Laaksonen ja Ilmi Villacís. Lukukeskus - Läscentrum ja Suomen kirjailijaliitto.

ONERVA, 2. krs
13:00 - 13:20 Esko Valtaoja - Kohti ikuisuutta. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. 

AGRICOLA-LAVA A-HALLI
16:20 - 16:40 Turku dekkarin näyttämönä. Reijo Mäki - Kakolan kalpea ja Eppu Nuotio - Myrkkykeiso. Otava.


SUNNUNTAI

FIORE-LAVA A-HALLI
10:20 - 10:40 Hyötyviljelmä kotitarpeiksi. Arno Kasvi, Readme.fi.

KUISTI-LAVA B-HALLI
12:20 - 12:40 Aki Linnanahde - Jere ja Jere Karalahti. WSOY.

ONERVA, 2. krs.
13:40 - 14:00 Kyösti Mäkimattila - Yösydänhetkiä. Otava.

AGRICOLA-LAVA A-HALLI
13:40 - 14:00 Riitta Kylänpää - Tuhon profeetta, Pentti Linkola. Siltala.

15:20 - 15:40 Juha-Pekka Koskinen - Kannibaalien keittokirja. Like.


Lisäksi alueelta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista myös lapsille ja ylipäätään laidasta laitaan ihan kaikenlaista! Koko ohjelma löytyy helposti täältä. Messujen ohjelmasivulla kiinnostavia ohjelmia pystyy merkitsemään muistiin - tästä muodostuu sinulle Oma lista, jossa näet vain merkitsemäsi ohjelmat. Samaan aikaan järjestetään myös Turun Ruoka- ja Viinimessut, jonne pääsee samalla lipulla kuin Kirjamessuille. Kannattaa ehdottomasti käydä kiertämässä myös tämä!

Oletko tulossa messuille? Mikä ohjelma kiinnostaa eniten, vai lähdetkö vain kiertelemään vailla sen suurempaa suunnitelmaa tai aikataulua? Mikäli bongaatte minua messuväen joukossa, tulkaa toki tervehtimään! Ottakaahan myös viimeistään nyt seurantaan Instagram-tilini sekä blogin Facebook-sivu. Etenkin Instan puolelle on tulossa reaaliaikaisempaa päivitystä messuhulinoista!

* Kuvan kirjat saatu. Kyseisiä kirjoja jaetaan rajoitettu erä joka päivä ensimmäisille messuvieraille.
Perjantaina John Greenin Arvoitus nimeltä Margo (Bonnier), lauantaina Ildefonso Falconesin Paljasjalkainen kuningatar (Bazar Kustannus) ja sunnuntaina Anne Ricen Veren vangit (Otava).

tiistai 3. lokakuuta 2017

Upea puuvanhus Paavolan tammi Lohjansaaressa



Lohjalla, tarkemmin Lohjansaaressa, elelee jonkinlaiseksi julkimoksi noussut Paavolan tammi. Arviolta 250-350 vuotta paikalla kasvanut puuvanhus hallitsee aukiota istutetun kuusimetsän keskellä, toivottaen vierailijat tervetulleiksi lyhyehkön luontopolun varrella.

Lohjansaarentien varrelta on tammelle opastekyltit, jotka vievät vanhan Lohjansaaren koulun parkkipaikalle, josta luontopolku lähtee. Hauska sattuma muuten, googlatessani speksejä tätä postausta varten satuin löytämään ihanan Aamu omenatarhassa-blogin, jonka kirjoittaja nykyään asuttaa perheineen vanhaa koulua! Muistattehan siis tammella tai luontopolulla vieraillessanne, että koulun alue parkkipaikkaa lukuunottamatta on yksityistä pihamaata!





Paavolan tammen vierailijamäärät ovat viime vuosina kasvaneet huimasti luontomatkailublogi Retkipaikan nostettua puuvanhuksen esille omassa postauksessaan. Alueen opastetauluissa asiasta onkin kirjoitettu, mutta mainitaan nyt vielä tässäkin: liikuthan alueella vain merkityillä reiteillä ja pitkoksilla, jotta puun rauhaisa elo saadaan taattua vuosiksi eteenpäin ja tämä upea jätti pääsee ilahduttamaan myös tulevia sukupolvia vahingoittumattomana. 

Luontopolkua edetessä pääsee kulkemaan upean lehtimetsän läpi ja koivikon sivuitse ennen kuin tammivanhus alkaa kurkistella kuusimetsän läpi. Aukiolle päästessä tunnelma on jollain lailla maaginen. Mies kysyi minulta muutamaan kertaan, että todellako olemme menossa katsomaan jotain puuta keskelle metsää, mutta myönsi tammen nähtyään hänkin sen olevan varsin komea. Kuvat eivät todellakaan anna Paavolan tammelle täyttä oikeutta, vaan se on nähtävä ja koettava itse.





Paavolan tammi Lohjansaaressa.
Luontopolku lähtee Lohjansaaren vanhan koulun parkkipaikalta
osoitteesta Pietiläntie 23, 08800 Lohja.