tiistai 27. syyskuuta 2016

Auringonlaskussa kylpevä Nautelankoski



Viikko sitten Kuhankuonon reissun jälkeen tehtiin nopea vierailu myös Nautelankoskelle Lietoon. Kello oli tässä vaiheessa jo sen verran, että aurinko alkoi laskemaan, joten kovin perusteelliseen tutkimiseen ei ollut aikaa. 









Kuten kuvistakin havaitsee, oli koskella vesi todella matalalla tähän aikaan vuodesta. Puolelta toiselle olisi helposti päässyt hyppelemään kiviä pitkin, mutta tyydyimme kuitenkin kävelemään luontopolun vain kosken toiselta puolen ja käymään sen päässä olevalla lintutornilla. 

Auringonlasku väritti maiseman kauniin vaaleanpunertavaksi. Miljöö itsessään olisi kyllä varmasti kaunis ihan missä tahansa kelissä, ainakin itseäni viehättää suuresti tällaiset "vanhanaikaiset" rakennukset ja maisemat, joilla on tarina. Nautelankosken historiasta voi lukea lisää esimerkiksi googlaamalla hakusanoilla Nautelankosken mylly.






Tein jo nyt päätöksen, että tänne on pakko päästä ensi keväänä, kun koski kuohuu hieman vetisempänä. Alkava syksyinen ruska tuo toki oman taikansa maisemiin, mutta en usko että kovin helposti löytyy mitään, mikä voittaisi kuohuvan kosken ja puhkeavan kevään yhdistelmän!

Nautelankoskella on myös Lauri Nautelan museo, jossa vierailisin joskus mielelläni. Ehkä sitten keväällä?





torstai 22. syyskuuta 2016

Syksyinen Savojärven kierros



Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluva Savojärven kierros on meille jo vanha tuttu. Aiemmin emme kuitenkaan ole täällä syysaikaan käyneet, ja nyt saimme vielä hyvän ystävänikin ensikertalaisena mukaan. Pakko kyllä sanoa, että maisemat olivat paikoin yllättävänkin erilaiset kuin keväällä ja kesällä!

Viime aikoina on ollut melko kuivaa ja vähäsateista, joten reitistä selvisi mainiosti kuivin lenkkarein. Joissain kohdin huomasi syksyn tosin jo vaikuttaneen pitkoksiin, liekö tukirakenteita uponnut suon syvyyksiin. 









Syksyn värit ovat jo kauniisti esillä ja puista pudonneet lehdet värittävät maisemaa omalaisekseen. Mustikkaa ja puolukkaa on alueella ollut varvuista päätellen runsaasti, ja joitain karpaloitakin onnistuttiin bongaamaan. Sieniä tietysti näkyi myös jos jonkinlaisia!

Matelijoihin ei ole aiemmin alueella törmätty, mutta tällä kertaa matka varrelle osui jopa kaksin kappalein käärmeitä. Toisen rauhaa häiritsin astumalla askeleen sivuun pitkokselta kuvatakseni ihan älyttömän isoja puolukoita. Kasvillisuuden seasta en onnistunut hahmottamaan, että minkälainen käärme kyseessä oli. Toisen päältä mies ja ystäväni melkein kävelivät tämän kyynpoikasen ollessa mutkalla kiven päällä. Kumpikaan ei olisi edes huomannut matoa, mutta se kyllä selvästi huomasi heidät. Puremilta kuitenkin onneksi vältyttiin!









Keli oli todella suotuisa retkellemme. Sovimme tästä jo jokin aika sitten sillä ajatuksella, että mennään jos ei satu satamaan. Ei voi kuin toivoa, että syyskuukaudet jatkuvat tällaisina aurinkoisina!

Noin kuuden kilometrin mittaisen lenkin jälkeen jäätiin tietysti taas Kurjenpesälle grillaamaan. Toiveistani huolimatta uutta kirvestä ei ollut paikalle ilmaantunut, ja pienen retkikirveen hankkiminen tuntuu yhä ajankohtaisemmalta. Täytynee ehkä vinkata joululahjatoiveiden kyselijöille!

Joko te olette käyneet luonnon helmassa nauttimassa ihanasta syksystä?







maanantai 19. syyskuuta 2016

Ruissalon auringonkukkapelto



Viikon sairastelun jälkeen uskalsin vihdoin tänään vetää lenkkikalsarit ja lenkkarit jalkaan ja hypätä pyörän selkään. Pelkäsin kaikkien auringonkukkien jo kuihtuneen, mutta siellä niitä vielä riitti!

Turun kaupungin Kiinteistölaitos kylvää auringonkukkia joka vuosi ainakin Rantapromenadin varrelle, josta itse olen niitä käynyt poimimassa. Käsittääkseni näitä peltokaistaleita on muuallakin kyllä. Tarkoitus ei tietenkään ole, että kukkia kerätään mitään isoja määriä kerralla, saati myydään eteenpäin, vaan ideana olisi että mahdollisimma moni pääsisi kukista nauttimaan.







Jos kelit vaan ovat suotuisat, oli kukkia vielä nupullaan tulossa paljon! Kehottaisin kuitenkin kaikkia halukkaita toimimaan melko nopeasti, mikäli kukkia mielivät kotiin kerätä. Piristäväthän nuo ihan älyttömästi etenkin näitä hieman harmaampia päiviä!

Suosittelen muuten ottamaan jonkin teräaseen mukaan keräysreissulle, sillä etenkin osassa kukista varret ovat todella hankalia katkoa! Itse otin mukaan ihan vain pienen veitsen keittiöstä, mutta jonkin sortin linkkari olisi varmaan laukussakin hieman turvallisempi, heh.



torstai 15. syyskuuta 2016

Kiikalan Kultalähteellä

Näin parin päivän kuumeilun jälkeen, edelleen sairasvuoteelta käsin, on ihan kiva muistella aurinkoista maanantaita, jolloin ulkoilu ei tuntunut raskaamman sarjan urheilusuoritteelta. Kävimme tuolloin äitini kanssa tutustumassa Kiikalan Kultalähteeseen.




Kultalähde sijaitsee Hyyppärän harjualueella, ja sinne on tuolta kyltiltä Kiikalasta melko jyrkkä lasku metsäpolkua pitkin. Tuulet ovat kaataneet metsän puita, yhden (ylitettävissä olevan) juuri polunkin kohdalle. Jyrkästi laskeutuva/nouseva polku on hyvässä kunnossa, mutta juurakkoinen ja etenkin märällä kelillä varmasti liukas - hyvät kengät ovat siis aivan ehdottomat.

Perimätiedon mukaan Kultalähde on aiemmin ollut uhrilähde. Itse lähde on pari-kolme metriä syvä ja todella kirkasvetinen.









Lähdimme kiertämään lähdettä myötäpäivään. Ympäristön maasto on todella kosteaa ja soista, eikä tästä ihan kuivin lenkkarein selvinnytkään. Kiertäminen on kuitenkin ihan mahdollista, kun viitsii nähdä vaivaa etsiäkseen hyvät, turvalliset paikat lähteestä risteävien purojen ja jokien ylittämiseksi. 

Mikäli alueella liikkuu, tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Kiireellä reissuun ei kannata lähteä, sillä kaikkea alueelta löytyvää tutkiessa saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. 









Kyllä syksyinen luonto on upea! Pari seuraavaa reissua on jo merkitty kalenteriin. Onko teillä lukijoilla vinkkejä luontokohteista läheltä Turun seutua?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskuun aurinko

Syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Puut kellastuvat, lehdet putoilevat tuulen mukaan ja puimurit huristelevat kotikylän raittia ja peltoja. Kävimme äidin kanssa heinäkuun alussa Aneriojärven luontopolulla lenkin varrella ja päätin nyt pitkää viikonloppua kotopuolessa viettäessä vierailla siellä uudelleen. 







Tällä kertaa keli oli aivan ihanan aurinkoinen! Puiden ja pensaiden jo kellertäväksi muuttunut syysasustus pääsi oikeuksiinsa ja syyskorentojen lentelyä oli varsin mukava seurata lintutornilla istuessa.

Jotenkin ihan uskomatonta, että näin kaunis miljöö löytyy aivan kivenheiton päässä vanhempieni luota, enkä ole siellä koskaan ennen tätä kesää käynyt. Toisaalta, kukaan lähipiiristäni ei ole mikään kovin innokas retkeilijäihminen, mitä en toki itsekään aiemmin ollut. Nykyään sitä googlailee kaikenmaailman luontopolkuja ja ulkoilureittejä, kun tietää poistuvansa kotikulmilta. Ehkä kaupungin keskustassa asuminen on vain tehnyt tehtävänsä ja maalainen alkaa kaipaamaan takaisin luonnon helmoihin.







Takaisin kotiin koukkasin peltojen välistä tietä maisemia ihaillen. Täällä asuessaan näitä maisemia ei osannut arvostaa ollenkaan samalla tavalla, tietysti silmä pitemmän päälle tottuu. Nykyään näen täällä potentiaalisen mahdollisuuden hyvinkin omavaraiseen ja luonnonläheisempään elämään - toivottavasti pääsen toteuttamaan visioitani vielä joku päivä!

Illalla odottaisi ratsastustunti ja huomenna olisi jo palattava kaupunkiin. Mihin tämä aika oikein menee?