Kuhankuonon retkeilyreitistöön
kuuluva Savojärven kierros on meille jo vanha tuttu. Aiemmin emme
kuitenkaan ole täällä syysaikaan käyneet, ja nyt saimme vielä hyvän
ystävänikin ensikertalaisena mukaan. Pakko kyllä sanoa, että maisemat olivat paikoin yllättävänkin erilaiset kuin keväällä ja kesällä!
Viime aikoina on ollut melko kuivaa ja vähäsateista, joten reitistä selvisi mainiosti kuivin lenkkarein. Joissain kohdin huomasi syksyn tosin jo vaikuttaneen pitkoksiin, liekö tukirakenteita uponnut suon syvyyksiin.
Syksyn värit ovat jo kauniisti esillä ja puista pudonneet lehdet värittävät maisemaa omalaisekseen. Mustikkaa ja puolukkaa on alueella ollut varvuista päätellen runsaasti, ja joitain karpaloitakin onnistuttiin bongaamaan. Sieniä tietysti näkyi myös jos jonkinlaisia!
Matelijoihin ei ole aiemmin alueella törmätty, mutta tällä kertaa matka varrelle osui jopa kaksin kappalein käärmeitä. Toisen rauhaa häiritsin astumalla askeleen sivuun pitkokselta kuvatakseni ihan älyttömän isoja puolukoita. Kasvillisuuden seasta en onnistunut hahmottamaan, että minkälainen käärme kyseessä oli. Toisen päältä mies ja ystäväni melkein kävelivät tämän kyynpoikasen ollessa mutkalla kiven päällä. Kumpikaan ei olisi edes huomannut matoa, mutta se kyllä selvästi huomasi heidät. Puremilta kuitenkin onneksi vältyttiin!
Keli oli todella suotuisa retkellemme. Sovimme tästä jo jokin aika sitten sillä ajatuksella, että mennään jos ei satu satamaan. Ei voi kuin toivoa, että syyskuukaudet jatkuvat tällaisina aurinkoisina!
Noin kuuden kilometrin mittaisen lenkin jälkeen jäätiin tietysti taas Kurjenpesälle grillaamaan. Toiveistani huolimatta uutta kirvestä ei ollut paikalle ilmaantunut, ja pienen retkikirveen hankkiminen tuntuu yhä ajankohtaisemmalta. Täytynee ehkä vinkata joululahjatoiveiden kyselijöille!
Joko te olette käyneet luonnon helmassa nauttimassa ihanasta syksystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti