Vuoden viimeinen päivä on huomenna. On taas aika luvata asioita, joiden pitäminen unohtuu jo ennen kevään tuloa. On täyttä itsensä huijaamista luvata laihtuvansa 20 kiloa kesään mennessä, jos on tähänkin asti jättänyt lenkillä käymiset muille. Tai luvata syövänsä joka päivä suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä, jos ainoa lautaselta tähän mennessä löytynyt vihannes on makkara.
Minusta mitään mahdottomia ei tarvitse luvatakaan. Miksi kiusata itseään sillä huonon omatunnon fiiliksellä, joka kuitenkin iskee jossain vaiheessa, kun tajuaa lupausten rauenneen. Itse aion luvata syöväni nykyistä vähemmän tehotuotettua lihaa. Lisäksi lupaan harkita ostoksiani yhä tarkemmin ja suosia suomalaista.
Ruokakaupassa suomalaisuuden suosiminen on melko helppoa - eikä edes merkittävästi kalliimpaa, niinkuin monet tuntuvat ajattelevan. Ensimmäisillä kauppareissuilla aikaa menee hieman normaalia enemmän eri tuotteiden tutkimiseen, mutta suomalaiset tuotteet oppii nopeasti bongaamaan hyllyiltä muiden joukosta. Ei myöskään pidä potea omantunnontuskia siitä, että ostoskorista löytyy intialaisia banaaneja tai hyvää italialaista juustoa - ihan kaikkea ei vain voi ostaa suomalaisena.
Itse suosin järkevää kierrätystä. Roskat lajitellaan omien resurssien (lue: käytettävissä olevan tilan) mukaan, lasiset säilykepurkit pestään kaappiin jatkokäyttöä varten ja tyhjennetyt viinipullot säästetään äidille mehupulloiksi. Ihan äärimmäisyyksiin asti en tätäkään ole vienyt, mutta kaiken käyttökelpoisen pyrin säästämään, mikäli tiedän sille oikeasti olevan myös jotain käyttöä. Turha kaappien täyttäminen kaikella mahdollisella ei sekään ole järkevää.
Ihan pienillä valinnoilla ja teoilla voi jo vaikuttaa todella paljon. Toivoisin, että jokainen tämän tekstin lukenut miettisi, pystyisikö itse vaikka kerran kuussa korvaamaan sen broilerisuikalepaketin jollain muulla. Olisiko jokin roskikseen menossa oleva purkki tai purnukka mahdollista säästää jatkokäyttöön sen sijaan, että kahden viikon päästä ostat kaupasta samankokoisen lasipurkin puolet kalliimmalla? Voisiko joskus jättää väliin sen "lempi tv-ohjelman", joka oikeastaan ei ole edes kovin hyvä mutta pakko se on katsoa, ja lähteäkin sen sijaan happihyppelylle?
Elämä on pieniä valintoja, joista muodostaa sinun näköisesi kokonaisuus. Valintoja, jotka heijastuvat etenkin lastesi käytökseen hyvin vahvasti. Millaisen esimerkin sinä haluat näyttää?