Kesällä Kuuvannokassa tuli käytyä useammankin kerran fillarilenkeillä eväiden kera, mutta nyt on ollut hieman taukoa, kun pyöräkin on saanut ansaitun lomansa. Harmaan marraskuun iltapäivän ratoksi päätimme kuitenkin lähteä katsomaan, ovatko rantakalliot liian liukkaat maisemien katseluun.
Parkkipaikalta rantaa kohti kävellessämme hieman meitä edempänä tielle loikkasi metsäkauris, joka jäi hetkeksi katselemaan suuntaamme keskelle tietä ennenkuin loikkasi piiloon. Vaikka pidän hirvieläimistä erityisen paljon lautasella, on niiden kohtaaminen luonnossa myös aina mukavaa. Jokin noissa sarvipäissä vaan kiehtoo!
Rantakalliot olivat sataneesta vedestä hieman niljaisen liukkaat, mutta kaiken lumen ja jään jo sulattua pääsi siellä kuitenkin helposti kulkemaan. Jos uskoisin edellisiin ja tuleviin elämiin, ei varmasti olisi epäilystäkään siitä, ettenkö olisi edellisessä elämässä ollut merimies. En ihan heti keksi mitään muuta asiaa, jonka äärellä mieli rauhoittuisi samoin kuin meren läheisyydessä.
Yhtäkään ihmistä emme tällä kertaa nähneet - mitä en toisaalta ihmettele. Kuuvannokka tuskin kuuluu kovinkaan monella niihin kohteisiin, joissa vierailtaisiin tähän aikaan vuodesta.
Kallioilla haahuiltuamme päätimme poiketa kotimatkalla vielä Honkapirtillä kahvilla. Omistajanvaihdoksen jälkeen en olekaan siellä vieraillut, joten oikein ei tiennyt mitä odottaa. Omenapiirakka oli kuitenkin minun makuuni oikeinkin hyvää ja kahvikin erinomaista, joten ei valittamista! Täytynee kesälläkin parkkeerata pyörä pirtin pihaan.
Viikon päästä meillä on muutto tavaroiden siirron osalta täydessä käynnissä - nyt alkaa jo vähän jännittää! Onneksi matka on kuitenkin lyhyt.
Missä te ulkoilette mieluiten talvisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti