Kesäilta Savojärven kierroksella

Ennen kaikkein pahimpia helteitä vietimme yhden illan Kurjenrahkan kansallispuistossa jo kovin tutuksi tulleella Savojärven kierroksella, joka ei kuitenkaan tylsistytä ikinä. Tähän aikaan suopursut kukkivat vielä, tupasvillat ovat pörheimmillään ja tänä vuonna edellisiin verrattuna runsaan oloinen lakkasato kypsyy hiljalleen pitkosten reunoilla. Tuoksu suoalueen yllä on huumaava yhdistettynä järveltä puhaltavaan raikkaaseen tuuleen.

Varsinais-Suomen pahempiin korona-aikoihin verraten tungos reiteillä on hiipunut lähes entiselleen, eikä kanssaretkeilijöitä juuri näe. Itseäni tämä ei varsinaisesti haittaa, mutta kannustan kyllä silti ihan jokaista luontoretkeilemään normaalimmankin arjen keskellä! Me näimme puolivälin  Rantapihassa kaksi ihmistä ja pitkoksilla yhden. Parkkipaikkakaan ei ollut enää pullollaan autoja. Minimoimme itse kontaktit mahdollisimman vähiin välttämällä evästauon grillipaikoilla normaalista poiketen. Tällä kertaa oli tarkoitus selvitä reissusta normaalia nopeammin, joten pakkasimme mukaan vain varsinaiset terveyseväät - termarillinen kahvia ja omarmunkit. Kyllä muuten toimi reitin varrella olevan piknikpöydän ääressä aivan järven rannalla nautittuna!

Luonto sekä siellä villinä elävät eläimemme ovat kärsineet helteistä ja kuivuudesta, johon onneksi olemme nyt saaneet helpotusta sateiden ja ukkosten muodossa. Itse en varsinaisesti pidä ukkosista, mutta tällaisen jakson jälkeen nekin ovat oikein tervetulleita. Näistä kuvista jopa myrskyisiksi yltyneet sadekelit ovat kaukana, nappaa tästä siis hieman aurinkoterapiaa harmaampien päivien keskelle!

Mikä on ollut sun ykkösulkoilukohden kevään ja alkukesän aikana?

Valopiikki sadepäiviin

Aloitin työt viikko sitten maanantaina kesäloman jälkeen, ja syyskelit löivät toden teolla päälle. Muutamana päivänä kotimatkan sai taittaa ukkoskuurossa - onneksi päädyin sittenkin lataamaan bussikortille kuukauden käyttöoikeuden. Lenkille sateessa lähteminen on oikeastaan aika mukavaa, mutta työmatkat pysyttelen mieluummin kuivana. Toki, voisin kantaa mukana vaihtovaatteita, mutta jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun märät vaatteet riisuessa tekisi mieli vain kaivautua villasukat jalassa peiton alle, eikä pukea tilalle uutta työkelpoista asua kahdeksaksi tunniksi. 

Blogi vietti hiljaiseloa kevään ja melkein koko kesän, joten joitain kuvia on jäänyt julkaisematta. Nämä Friskalan retkeltä otetut - jälleen melko eläinpainotteiset - kuvat halusin julkaista niiden tunnelman takia. Nämä ovat parin kuukauden takaa, kesäkuun puolivälistä, ja kuvaavat mielestäni mainiosti vihertämään puhjenneen luonnon fiilistä. 

Friskalan lintutornin lähistöllä laiduntaa sekä karjaa että hevosia. Tornista tuli bongattua myös muutama lintu, mutta vieläkään ei ole meillä ihan tuo bongariharrastus lyönyt itseään läpi. Pitäisi ehkä hankkia jokin kunnollinen lintukirja, kiikarit ja ylipäätään tietoa siivekkäistä. Tavallaan se kuitenkin kiinnostaisi, kun usein tulee liikuttua paikoilla, joissa erilaisia lintuja olisi mahdollista bongata. 

Viime kesänä näimme Friskalassa muutaman kyyn poikasen, mutta tällä kertaa matoset pysyivät piiloissaan. Hyvä niin, itse en niistä juuri välitä.

Joko lämpimät kesäpäivät riittivät sulle, vai odotatko innolla,

pitävätkö lehdissä varovasti lupaillut lämpimät loppukuun päivät paikkaansa?

Syksyn sävyisiä iltoja

Kolmen viikon kesäloma tuli päätökseensä - ehkä vähän liian nopeasti, toisaalta juuri sopivasti. Vaikka ei haluaisikaan ajatella kesän vielä olevan ohi elokuun alussa, on kieltämättä töihin paluussa  ja kylmenevässä ilmassa syksyn tuntu. Aamut ja illat ovat jo viileitä, päivisin tarkenee auringossa vielä t-paidassa. Sisäinen kesälapsi haikailee shortsien perään, mutta järkevä aikuinen valitsee pitkät housut ja pyrkii välttämään vilustumisen.

Pelloilla vilja alkaa tuleentua, parvekkeen kesäkukkasten terävin kukkaloisto on jo katkennut ja puiden latvoissakin on kellastuneita lehtiä. Kuten Sir Elwoodin hiljaisten värien huikean karismaattinen Juha Lehti laulaa: "Vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin".

Syyskesässä on kauniit ja hyvätkin puolensa. Pukeudun mielelläni neuleisiin, isoihin huiveihin ja pipoihin. Vaan voisiko ilman sukkia kulkea talvetkin? Valokuvien taustoille maalautuu usvaa, keltaisen eri sävyjä, tummenevia iltoja ja tasoille sytytettyjen kynttilöiden liekkejä. Erilaisten teelaatujen kulutus kasvaa jälleen kohisten, vaatekaupat täyttyvät joka vuosi toistuvista "uutuusväreistä" ja lapset aloittavat koulutiensä. Syksyissä on aina mukana luopumisen tuskaa ja melankoliaa - lomat loppuvat, valo vähenee ja luonto kuihtuu.

Kevät tulee kuitenkin ensi vuonnakin. 

Minä vietin viimeisen lomailtani sunnuntaina Kuralan Kylämäellä, hevos- ja lammasaidan vierellä. Nämäkin kaupungin kesätyöläiset palaavat pian koteihinsa. Minun sydämeni valloitti tänä kesänä erityisesti kaunis ruunikkotamma, joka nytkin vietti pitkän tovin aidalla seurustelemassa. Hän on hurmaava!

(Mikäli joku tunnistaa tamman ja tietää tämän kaipaavan rapsuttelijaa ja hoitajaa, olen vapaaehtoinen!

Muutkin sosiaaliset, "sylissä viihtyvät" kaviokkaat huomioidaan ehdottomasti.)

Syksyinen Katariinanlaakso

Katariinanlaakson luontopolku on varmasti monelle tuttu kesävierailukohde laiduntavine lehmineen, mutta itse pidän siitä kaikkina vuodenaikoina! Meiltä kotoa on Katariinanlaaksoon melko lyhyt matka, joten suhteellisen usein siellä tuleekin vierailtua.

Jos kesällä reitillä pääsee ihastelemaan maisemanhoitotehtävissä olevaa karjaa, ovat pikkulinnut ja oravat kylmempien kelien päätähtiä. Luontopolun varrella on muutama yleinen ruokintakivi, jonka ympärillä tyypit usein viettävät aikaansa. Muistattehan kuitenkin, ettei lintuja tulisi ruokkia kuin talvikaudella poikasten oikeanlaisen ravinnonsaannin takaamiseksi sekä myös tarkistaa, että kaavailemanne eväät ovat eläimille sopivia.

Me kävimme iltakävelyllä syksyisellä luontopolulla viime viikolla, ihanan auringonlaskun aikaan.