torstai 27. syyskuuta 2018

Syksyn sadesäät hyötykäyttöön

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA



Syksy ja sadesäät - mikä ihana tekosyy hautautua villasukat jalassa
ja kahvi- tai teemuki kädessä viltin alle kirjan kanssa!


Pidempään blogia seuranneet tietävätkin jo varmasti, että rakastan kirjoja. Olen pienestä pitäen ollut varsinainen lukutoukka, eikä jokasyksyinen taika petä tänäkään vuonna. Kesän jälkeen ulos ei ihan joka kelissä viitsikään lähteä, ja silloin tällöin on ihan oikeutettua skipata lenkki hyvän kirjan seurassa. 

Itse olen sairastellut enempivähempi loppukesästä asti, joten kirjojen kanssa onkin päästy jo hyvään vauhtiin. Viimeisen pari viikkoa on vaivannut ärsyttävä flunssantapainen, joka on tehokkaasti pitänyt poissa lenkkipoluilta. Onneksi raittiista ilmasta voi kuitenkin nauttia myös omalla parvekkeella viltin alla! Viime viikon työmatka Edinburghiin antoi jo viitteitä tervehtymisestä, mutta ei - edelleen kuluu nessuja tiukkaan tahtiin. 

Työmatkasta koitui myös muutama ylimääräinen vapaapäivä, jotka vietinkin Docendolta saamani Ravilegendan parissa!





Sen lisäksi, että olen nuorempana lukenut kotikyläni kirjastosta suurinpiirtein kaikki kirjat etu- ja takaperin, olen myös ollut lapsesta saakka heppatyttö. Vaikka sittemmin ajauduinkin harrastamaan ratsastusta, olen 'hevosurani aloittanut naapurin muutaman ravurin kanssa. Niitä käytiin ahkerasti katsomassa, rapsuttelemassa, harjaamassa ja paijaamassa. Ravimaailma on jokseenkin jäänyt  vuosien saatossa vieraammaksi, mutta en usko, että kukaan vähänkään raveja seurannut on välttynyt kuulemasta valmentaja ja ohjastaja Tapio Perttusesta

Tämän kesän Rovaniemen Kuninkuusravien yhteydessä julkaistiin Perttusesta ja hänen urastaan kertova elämäkerta Ravilegenda - Tapsa Perttusen tarina, jonka ovat kirjoittaneet toimittajat Erkki Hujanen ja Simo Kattilakoski. Kirja alkaa lapsuusvuosista kuljettaen lukijaa ajoittain hyvinkin koomisin sanakääntein Perttusen valmentajauran alkuajoille sähköttömiin pimeisiin talleihin ja Oulun vuoden 1981 Kuninkuusraveihin isänsä Mikko Perttusen juoksijan Hipon rattaille. Mukaan kuvioihin tulevat tietysti myös vaimo ja lapset.


"Sirpa leipoi kerran hääpäiväksi 11. elokuuta kakun ja kirjaili kakun päälle
numerot "11.8." Tapsa kotiutui iltamyöhällä sillä kertaa Lappeenrannan raveista,
ihmetteli koristelua ja kyseli, mitä se tarkoittaa.

- Etkö muista? Se on meidän hääpäivä, Sirpa sanoi.

- Jaa, minä jo ajattelin, että mikä meidän hevosista on noin lujaa mennyt, Tapsa pohti."



Vähemmän raveja seuranneille Tapio Perttunen lienee tutuin vuosilta 2006-2008, jolloin Perttusten kantatammasta Ponnettaresta periytynyt ilmiömäinen Saran Salama juoksi kolme perättäistä ravikuninkuutta. Ori on itseoikeutetusti saanut kirjaan myös oman osionsa, eikä parikymppisenä vuonna 2016 jalkavaivojen vuoksi lopetettu hevonen varmasti unohdu alan harrastajien tai ammattilaisten mielistä aivan heti. 

Ravilegenda on kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään, kun sen kerran aloittaa. Toimittajien kerronta soljuu luontevasti ja hauskoilla jutuilla ryyditettynä eteenpäin, eikä kirjan sivuille ripotelluista kuvistakaan ole ollenkaan haittaa. Vaikka normaalisti en kuvitetuista kirjoista luonto-oppaita lukuunottamatta niin pidäkään, elävöittävät suurimmaksi osaksi ennalta julkaisemattomat kuvat kirjaa mukavasti tukien kerronnan kulkua. Tapsa Perttusen elämäkerta onkin oiva joululahjavinkki hevosihmiselle, vink vink! 







Onhan muuten kalentereissanne jo merkintä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna olevista Turun Kirjamessuista? Kolmipäiväiset messut ovat itselleni syksyn kohokohta, ja olenkin jo ehtinyt harmitella, etten perjantaina taida päästä paikalle ollenkaan - ja tietenkin juuri silloin olisi paljon mielenkiintoista ohjelmaa! Lauantaina ja sunnuntaina aion kuitenkin nauttia messufiiliksistä täysin rinnoin, ja onpahan hankintalistakin jo kasvanut uhkaavasti. 

Vaikuttaako sulla vuodenaika siihen, kuinka paljon luet?
Entä mikä on sun lempikirja just nyt? Kaikki vinkit tervetulleita!

Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Sunnuntailounas avotulella



Vietimme mieheni, vanhempieni sekä siskoni perheen kanssa eilen sunnuntaita Salon Vuohensaari Campingissa grillailun ja minigolfin merkeissä. Vuohensaari on itselleni aiemmin tuttu lähinnä siellä 2000-luvun alkupuolella järjestetystä Vuohisrockista, jossa muistan muutamana vuonna käyneeni. Tuolloin siellä esiintyivät esimerkiksi muuan Cheek, Negative, Elastinen, Stella ja The Rasmus.

Tällä kertaa saari oli melko rauhallinen - muita ihmisiä taisi näkyä vähän reilu kymmenkunta. Grillipaikka hehkui vielä edellisten ruokailijoiden tulista lämpimänä, mutta koko oman grillailumme ja ruokailumme ajan saimme olla ihan oman porukkamme kesken. Liekö sadetta ja ukkosia enteillyt sää ollut syynä ihmiskatoon, vai onko Vuohensaaressa aina syyskaudella näin rauhallista?








Vuohensaaresta löytyy päiväsaikaan (ennen klo 21:00) kaikkien käytössä oleva katettu grillikatos, jonka yhteydessä on n. 6-8 hengen pöytäryhmä. Lisäksi taivasalta löytyy vielä kaksi pöytää lisää, eli seisaaltaan ei tarvitse syödä. Myös tulisijan ympärillä on joitain istumapaikkoja.

Puut katokselle täytyy tähän vuodenaikaan tuoda itse - lukuunottamatta viikonloppuja, jolloin puuvajan ovet ovat avoinna kahvilan aukioloaikojen mukaisesti. Mekin saimme näin ollen eilen säästää omat puumme seuraavaan kertaan. Menumme sisälsi perinteisten makkaran ja kasvisnakkien lisäksi pastasalaatin. Jälkiruoka oli kuitenkin se odotetuin osuus (tietysti!), sillä hankin viime viikolla viimein Muurikan Leisku-pannun, joka on omiaan otettavaksi retkille mukaan. Asianmukaisten pesujen ja rasvapolttojen jälkeen kaivettiin kylmälaukusta kotona valmiiksi maitopurkkiin tehty lettutaikina ja pyöräytettiin tarjolle pino muurinpohjalettuja hillon sekä kerman kera.

Jo näin yhden käyttökerran kokemuksella voin suositella tätä pannua kaikille paremmasta retkiruuasta kiinnostuneille! Helppokäyttöinen ja monipuoliset mahdollisuudet kokkailuun antava pannu on oikein pidettynä elinikäinen retkikaveri, joka vain paranee vanhetessaan. Eikä kyllä ole hinnallakaan pilattu! Itse sain "pakkomielteen" tämän hankkimiseen Jesse Braunin taannoisen Nuuksio-videon katsottuani - ja mikäli oikein ymmärsin, on miehen kanavalle tulossa piakkoin retkiruokavinkki, jonka valmistuksessa pannua käytetään!








Grillailun lisäksi saatiin iltapäivään vähän aktiviteettiakin - Vuohensaaren leirintäalueen yhteydessä on 18 reiän minigolfrata, jonka pelasimme koko porukalla kertaalleen läpi. Itselläni viime kerrasta minigolfin parissa on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, ja alku vaatikin hieman mieleenpalauttelua. Muutama reikä meni ihan nappiin, ja pieni kipinä lajiin kyllä syttyi! Täytynee yrittää mahduttaa syksyyn vielä toinen pelikerta.

Eilisen harmaa sää ei haitannut kyllä oikeastaan yhtään. Itse ainakin kaipaan jo viileämpiä päiviä ja hyvässä seurassa ei kelillä ole niin väliä. Viikon päästä keskiviikkona suuntaan muutamaksi päiväksi työreissulle Skotlantiin - saa nähdä sataako siellä koko viikon, kun sitä nyt olen tässä niin kovin odotellut. Toivotaan, että reissuun mahtuisi kuitenkin poutakelejäkin!

Mikä on sun retkiruokasuosikki?

maanantai 3. syyskuuta 2018

(Vegaaninen) nyhtökaurakastike pastalle



Julkaisin Instagramin stoorien puolella kuvan tekemästäni iisistä nyhtökaurakastikkeesta pastalle, ja kysymykseni sen julkaisemisesta blogissa sai kannatusta. Me syömme aika fifty-fifty liha- ja kasvisruokia, ja pääosin kummallakin osa-alueella mennään helppous ja nopeus edellä - unohtamatta tietenkään hyvää makua. Tämä kastike onkin sieltä kaikkein nopeimmasta päästä, ja valmistuu helposti pastan kiehuessa kypsäksi.


(Vegaaninen) nyhtökaurakastike pastalle



1 pkt nyhtökauraa (oman maun mukaan nude tai maustettu)
1 iso tai muutama pieni sipuli
n. 500g porkkanaa
pieni kesäkurpitsa
tilkka öljyä
1 prk tomaattimurskaa
1 prk ruokakermaa (vegaaniseen versioon ota vegaaninen kerma!)
mausteet


Raasta porkkanat ja kesäkurpitsa karkeahkoksi raasteeksi. Kuori halutessasi, itse käytän hyvin pestyinä kuorineen. Kuori ja pilko sipuli.

Kuullota sipulia öljytilkassa pari minuuttia ja lisää raasteet sekä nyhtökaura. Jatka kuullotusta muutama minuutti ja lisää mausteet oman makusi mukaan. Meillä yleensä suola, pippuri ja kurkuma - myös (tuore) valkosipuli sopii hyvin.

Lisää tomaattimurska sekä kerma. Huuhtele näiden purkit pienellä vesitilkalla ja lisää se kastikkeeseen. Veden määrällä voit säännöstellä sitä, kuinka löysää/paksua kastikkeesta tulee. Anna kiehahtaa ja jätä hetkeksi miedolla lämmöllä hautumaan. Tarkista lopuksi maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Itse lisään viimeiseksi yleensä ripauksen sokeria taittamaan säilötyn tomaattimurskan "metallista makua".

Tarjoile haluamasi pastan kanssa - toimii myös riisin kaverina! Ja tämän kanssa ei haittaa ollenkaan, jos kastiketta jää yli seuraavaan päivään - maku oikeastaan vain paranee.





Mikä on sun suosikki nopeista arkiruuista?
Entä syödäänkö teillä paljon kasvisruokaa?

Kasvisruuat ovat jäälleen olleet normaalia enemmän ns. tapetilla, kun armeijaan on tulossa kasvisruokapäivät. On huvittavaa seurata keskustelua aiheesta, kun useimmille kasvisruokapäivä tuntuu tarkoittavan sitä, että tarjolla on suurinpiirtein yksi porkkana jokaiselle. Vaan kurkatkaapa huviksenne vaikkapa tämä Gold & Greenin julkaisema kuva. Pärjäisköhän sillä kasvisruualla sittenkin ihan hyvin, jos söis muutakin kuin sen porkkanan?