Syksyn sadesäät hyötykäyttöön

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA

Syksy ja sadesäät - mikä ihana tekosyy hautautua villasukat jalassa

ja kahvi- tai teemuki kädessä viltin alle kirjan kanssa!

Pidempään blogia seuranneet tietävätkin jo varmasti, että rakastan kirjoja. Olen pienestä pitäen ollut varsinainen lukutoukka, eikä jokasyksyinen taika petä tänäkään vuonna. Kesän jälkeen ulos ei ihan joka kelissä viitsikään lähteä, ja silloin tällöin on ihan oikeutettua skipata lenkki hyvän kirjan seurassa. 

Itse olen sairastellut enempivähempi loppukesästä asti, joten kirjojen kanssa onkin päästy jo hyvään vauhtiin. Viimeisen pari viikkoa on vaivannut ärsyttävä flunssantapainen, joka on tehokkaasti pitänyt poissa lenkkipoluilta. Onneksi raittiista ilmasta voi kuitenkin nauttia myös omalla parvekkeella viltin alla! Viime viikon työmatka Edinburghiin antoi jo viitteitä tervehtymisestä, mutta ei - edelleen kuluu nessuja tiukkaan tahtiin. 

Työmatkasta koitui myös muutama ylimääräinen vapaapäivä, jotka vietinkin Docendolta saamani Ravilegendan parissa!

Sen lisäksi, että olen nuorempana lukenut kotikyläni kirjastosta suurinpiirtein kaikki kirjat etu- ja takaperin, olen myös ollut lapsesta saakka heppatyttö. Vaikka sittemmin ajauduinkin harrastamaan ratsastusta, olen 'hevosurani aloittanut naapurin muutaman ravurin kanssa. Niitä käytiin ahkerasti katsomassa, rapsuttelemassa, harjaamassa ja paijaamassa. Ravimaailma on jokseenkin jäänyt  vuosien saatossa vieraammaksi, mutta en usko, että kukaan vähänkään raveja seurannut on välttynyt kuulemasta valmentaja ja ohjastaja Tapio Perttusesta. 

Tämän kesän Rovaniemen Kuninkuusravien yhteydessä julkaistiin Perttusesta ja hänen urastaan kertova elämäkerta Ravilegenda - Tapsa Perttusen tarina, jonka ovat kirjoittaneet toimittajat Erkki Hujanen ja Simo Kattilakoski. Kirja alkaa lapsuusvuosista kuljettaen lukijaa ajoittain hyvinkin koomisin sanakääntein Perttusen valmentajauran alkuajoille sähköttömiin pimeisiin talleihin ja Oulun vuoden 1981 Kuninkuusraveihin isänsä Mikko Perttusen juoksijan Hipon rattaille. Mukaan kuvioihin tulevat tietysti myös vaimo ja lapset.

"Sirpa leipoi kerran hääpäiväksi 11. elokuuta kakun ja kirjaili kakun päälle

numerot "11.8." Tapsa kotiutui iltamyöhällä sillä kertaa Lappeenrannan raveista,

ihmetteli koristelua ja kyseli, mitä se tarkoittaa.

- Etkö muista? Se on meidän hääpäivä, Sirpa sanoi.

- Jaa, minä jo ajattelin, että mikä meidän hevosista on noin lujaa mennyt, Tapsa pohti."

Vähemmän raveja seuranneille Tapio Perttunen lienee tutuin vuosilta 2006-2008, jolloin Perttusten kantatammasta Ponnettaresta periytynyt ilmiömäinen Saran Salama juoksi kolme perättäistä ravikuninkuutta. Ori on itseoikeutetusti saanut kirjaan myös oman osionsa, eikä parikymppisenä vuonna 2016 jalkavaivojen vuoksi lopetettu hevonen varmasti unohdu alan harrastajien tai ammattilaisten mielistä aivan heti. 

Ravilegenda on kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään, kun sen kerran aloittaa. Toimittajien kerronta soljuu luontevasti ja hauskoilla jutuilla ryyditettynä eteenpäin, eikä kirjan sivuille ripotelluista kuvistakaan ole ollenkaan haittaa. Vaikka normaalisti en kuvitetuista kirjoista luonto-oppaita lukuunottamatta niin pidäkään, elävöittävät suurimmaksi osaksi ennalta julkaisemattomat kuvat kirjaa mukavasti tukien kerronnan kulkua. Tapsa Perttusen elämäkerta onkin oiva joululahjavinkki hevosihmiselle, vink vink! 

Onhan muuten kalentereissanne jo merkintä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna olevista Turun Kirjamessuista? Kolmipäiväiset messut ovat itselleni syksyn kohokohta, ja olenkin jo ehtinyt harmitella, etten perjantaina taida päästä paikalle ollenkaan - ja tietenkin juuri silloin olisi paljon mielenkiintoista ohjelmaa! Lauantaina ja sunnuntaina aion kuitenkin nauttia messufiiliksistä täysin rinnoin, ja onpahan hankintalistakin jo kasvanut uhkaavasti. 

Vaikuttaako sulla vuodenaika siihen, kuinka paljon luet?

Entä mikä on sun lempikirja just nyt? Kaikki vinkit tervetulleita!

Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.