keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa









En ole tainnut ikinä käydä risteilemässä kesäaikaan - paitsi piknikillä. Oli jotenkin maagista, kun valoisan yön ansiosta meren ja maisemat näki ikkunoista käytännössä jatkuvasti. Aamulla heräsi auringonpaisteeseen hytin ikkunasta, todetakseen että juuri ennen Tukholmaa sää muuttui aivan harmaaksi ja sateiseksi. Kuitenkin, harmaanakin maanantai-aamuna Tukholma on älyttömän kaunis laivan kannelta katsella. Slussenin busseja menee ohi tämän tästä, ihmiset kiiruhtavat uuteen työviikkoon ja Mein Schiff 6 lipuu satamaan Gracen sieltä lähtiessä.

Paluumatkalla Turkuun kävimme Oscar à la Cartessa syömässä ja juomassa lasilliset viiniä. Päivällä pystyi helposti istumaan kannella auringon lämmittäessä neulepaidan verhoamaa selkää.  Kuuleman mukaan laiva oli täynnä, mutta kuitenkin tilaa tuntui koko ajan olevan joka puolella. Lapsiperheet ehkä viettävät risteilynsä jossain muualla kuin me.


kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa

ei osoitteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

"On hehkussaan mittumaari - näinä öinäkö nukkuisin"








Järven peilissä taivaan kaari,
sama katto kuin ennenkin.
On hehkussaan mittumaari,
näinä öinäkö nukkuisin.

Kyösti Mäkimattila - Suuntatähti


Vietimme juhannusaattoa minun vanhempieni luona grillaten, kahvitellen ja saunoen. Illaksi suuntasimme miehen isän naisystävän luo vierailulle. Juhannusaaton sää oli sentään siedettävä, vaikka aamulla jalkaan vedetyt shortsit saikin vaihtaa pitkiin housuihin melko pian, mutta juhannuspäiväksi ulkoilmaan suunniteltu piknik ystäväpariskunnan kanssa oli lopulta pakko siirtää sisätiloihin. Vietimmekin mukavat muutaman tuntia meillä ja illaksi lämmitimme miehen kanssa vielä saunan.

Yleensä juhannuksena on tullut käytyä ainakin yksissä lavatansseissa, mutta se jäi tänä vuonna väliin. Onneksi ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa tanssi-ilta! 

Kaikkiaan juhannus on ollut oikein mukava! Jatkamme sen viettoa vielä hieman pidemmälle, sillä hyppäämme iltalaivaan viettämään vuorokautta merellä. Alunperin ajateltiin lähteä risteilemään aattoiltana, mutta piheys iski, ja siirsimme lähdön tälle illalle, jolloin lahjakortti kelpasi maksuvälineeksi. 

Toivottavasti teidän juhannuksenne on ollut myös mukava! 

torstai 22. kesäkuuta 2017

Haluatko mökkiläiseksi?

Yhteistyössä Linnateatteri
 




Linnateatterin pihanäyttämöllä mökkeillään koko kesä - ja vähän vielä syksylläkin - komedian parissa. Roope Lipastin käsikirjoittamassa ja Kari-Pekka Toivosen ohjaamassa Haluatko mökkiläiseksi?-kesäteatterinäytelmässä tähtinä loistavat Minna Kivelä, Valtteri Roiha sekä varsin moninaisin kasvoin nähtävä Arttu Kapulainen. Vajaan parin tunnin aikana visaillaan, rehvastellaan naapureille, soudellaan, remontoidaan ja tietysti vähän kilahdetaan anopillekin.

Kävimme katsomassa esityksen eilen illalla ikävän tuulisessa säässä. Linnateatterin sisäpihalle pystytetty teltta on kuitenkin niin jämäkkä, että seinien ulkopuolella vallitsevan kelin pystyi unohtamaan lähes täysin hulvattoman näytelmän edetessä. Loppua kohti alkoi tulla paikoillaan istuessa jo hieman vilu villaneuleesta huolimatta, joten mukaan kannattaakin varata ylimääräinen paita tai vaikka viltti varmuuden vuoksi. Arki unohtui tehokkaasti juonenkäänteille naureskellessa. Tällaiset komedialliset kesäteatterit ovat mainioita ajatusten nollaajia - lyövät Salkkarit sun muut miten päin tahansa! Täysi-ikäisille vielä vinkkinä, talon valkoviini on todella hyvä. Tällä kertaa jätimme ruokailun välistä, mutta aiemmin kesällä järjestetyn blogi-illan perusteella pystyn suosittelemaan ruokapuoltakin varauksetta!

Omalla kohdallani tämä ei jää ainoaksi kesäteatterivierailuksi tälle kesälle. Liput on jo varattuna Valkeakoskelle Baddingin vaiheita katsomaan (viime vuoden Kirka-musiikkinäytelmä oli huikea!) ja lisäksi minua kiinnostaisi Samppalinnan kesäteatterin Rakkauden autokorjaamo sekä kotikylälläni esitettävä sota-aikaan sijoittuva näytelmä. Suurimman vaikutuksen kesäteattereista minuun on tehnyt joitain vuosia sitten Somerniemen musiikkiteatterissa esitetty Tuntematon sotilas. Lähtisin vaikka heti, jos sitä esitettäisiin uudelleen! Löytyykö lukijoista ahkeria teatterikävijöitä?


Iltasuunnitelmat vielä auki?
Liput Linnateatterin tämän illan näytökseen täältä, muut näytösajat ja liput täältä!

Linnateatteri
Linnankatu 31, 20100 Turku
Linnankatu 31
20100 Turku
Linnankatu 31
20100 Turk

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kotitekoinen raparperi-mansikkamehu





Meillä kotona on ollut itsetehtyä mehua aina. Tyhjentyneet lasiset pullot on pesty ja säästetty uusiokäyttöön, säilömään lähinnä punaisista ja mustista viinimarjoista tehtyä mehua. Mehuahan voisi tehdä myös kattilassa keittämällä, mutta höyrystämällä valmistava mehumaija on äärettömän kätevä!

Olen monta kertaa nähnyt vierestä, kun äiti on tehnyt mehua, mutta nyt vasta päädyin valmistamaan ensimmäistä kertaa ihan itse. Vanhemmilta mehumaija lainaan, raparperia auton takakontti täyteen pihalla rehottavasta puskasta ja sittarin pihalta pari litraa mansikoita. Ja kyllä muuten toimii! Äiti teki muutama vuosi sitten pelkästä raparperista mehua, josta tuli kyllä todella hyvää, mutta ikävän harmaata. Tästä syystä itse valitsin joukkoon nuo mansikat, jotka värjäsivätkin mehun kauniin vaaleanpunertavaksi. 

Yhdestä maijallisesta sain vajaan viisi litraa valmista mehua, joka riittää varmasti tälle vuodelle. Raparperia jäi vielä yli, kun arvioimme tarpeen hieman väärin, joten ajattelinkin pyöräyttää juhannukseksi raparperipiirakan kotiinviemisiksi. Fun fact, minä muuten elin yli 25 vuotta tiedostamatta, että raparperia myydään myös kaupassa. Pikkukylän kaupan hevi-osastolta sitä ei ole kai ikinä löytynyt, kun vähintään tutun tutulla on sitä kuitenkin pihassaan, eikä kukaan ostaisi!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Heipat talviturkille










Tänään on juhlittu aamusta iltaan ripille päässyttä siskontyttöä toisella paikkakunnalla ja eilen olikin mainio tilaisuus käydä heittämässä talviturkit läheiseen järveen. Merivesi on ollut vielä niin kylmää, ettei Turussa ole tehnyt pulikoimaan mieli, mutta auringon lämmittämässä järvessä ui mielellään. 

Aivan rannan tuntumassa ja majaili sankoin joukoin nuijapäitä ja matalikossa parveili pikkukaloja. Vähän syvemmällä törmäsi tämän tästä vesikirppuihin. Tässä rannassa on aikoinaan huhuttu olleen iilimatojakin, mutta itse en onneksi ole niihin koskaan törmännyt.

Mies intoutui hyppimään veteen niin laiturilta kuin hyppytornistakin kolmesta metristä. Tuo yksi kuva on ehkä hieman harhaanjohtava, se on otettu aivan laiturin rannan puoleisessa päässä, jossa veden syvyys ei tietenkään riitä hyppimiseen. Tarpeen kaukana rannasta veteen hyppiminen on tässä rannassa täysin sallittua ja turvallista.

Joko siellä on talviturkeista riisuuduttu?

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Friskalan nelijalkaiset maisemanhoitajat









Meiltä on Friskalan lintutornille melko lyhyt matka, joten siellä tulee aika ajoin vierailtua. Nyt kesän tullen on toinenkin syy polkea Friskalaan - nelijalkaiset eläimet! Lintutornin edustalla laiduntaa Hereford-karjaa, ja aikuisten kirmailua vasikoiden perässä voisi seurata tuntikaupalla. 

Hieman kauempana tiestä bongasimme myös hevosia. Kavionjäljet tiellä viittasivatkin tällaisiin "löydöksiin" - taitavat karvakorvat olla lomalla viereiseltä Ratsutalli Friskalalta. Etenkin nämä kaverit osasivat ottaa rennosti, ja mikäs siinä olikaan ilta-auringossa makoillessa. 

Yritimme miehen kanssa yksi päivä bongata myös Katariinanlaakson lehmukoita, mutta lauma oli sujuvasti piiloutunut jonnekin, emmekä sitten ehtineet jäädä sen enempää kiertelemään ja etsimään. Hyvä syy mennä lähipäivinä sinne paremmalla ajalla uudelleen!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Soidinmenoja Kupittaanpuiston lintulammikolla







Eilen lauantaina satuimme kulkemaan Kupittaanpuistossa äitini ja parin muun suvun naisen kanssa juuri oikeaan aikaan - lintulammikolla olivat käynnissä näyttävät soidinmenot riikinkukkoherran toimesta. Komeita pyrstösulkia (tai pikemminkin laahusta) pörhisteltiin ja esiteltiin hyvä tovi, rouvaslintu vaan ei valitettavasti vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta. Ovat nuo riikinkukkokoiraat kyllä aivan uskomattoman kauniita lintuja kirkkaissa väreissä hohtavine sulkineen!

Riikinkukkojen lisäksi Kupittaanpuistosta löytyy myös vuohiperhe, sekä paljon muita lintulajeja. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!

Toiselle puolen puistoa oli ilmestynyt sodanaikainen perunamaa. Se on siellä jo melkein kuukauden verran ollut, mutta eipä ole aiemmin tullut kuljettua siitä kohdin. Kupittaanpuistossa on viljelty perunaa muutaman vuoden ajan 1900-luvun alussa ja näin itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi kaupunki on halunnut kunnioittaa menneitä niukkuuden aikoja tuomalla pienen palan perunamaata jälleen Kupittaalle. Palstalle on istutettu vanhoja perunalajikkeita - Siikliä ja Timoa. Siikliä suosin itsekin, ja sitä on myös minulla tänä vuonna parvekkeella kasvamassa. Kupittaanpuiston viljelysten historiasta voi käydä lukaisemassa perunamaan vieressä olevasta infotaulusta lisää!

Näin maalta kotoisin olevana jotenkin huvittaa tuo "sodanaikainen" - meilläkin on vanhempien luona kotona  siis sodanaikainen perunamaa! Toki varmasti on paljon ihmisiä, jotka eivät ole eläissään nähneet minkäänlaista perunamaata tai edes sen tarkemmin pohtineet, mistä perunat tulevat, joten jollekin tämä voi oikeasti olla jonkinlainen vau-kokemus. Kummasti se peruna - tai mikä tahansa hyötykasvi - maistuu huomattavasti paremmalta, kun sen on itse kasvattanut ja näin tehnyt vaivaa lautasella olevan ravinnon eteen.

Löytyykö lukijoista hyötyviljelijöitä, kaupungissa tai maaseudulla?

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Uutta olohuoneeseen






Kun haluaa halvalla pientä muutosta kotiin, ovat tekstiilit helppo kohde. Meillä on olohuoneessa beiget sivuverhot sekä niiden piristyksenä myös beigen sävyinen printtiverho, joka kuvastaa klapipinoa. Löysin Ikeasta täydelliset kankaat sen seuraan paritettaviksi! Ei muuta kuin singeri sekä sopivan pituiset vetoketjut esiin ja sohvatyynyjen uusi ilme syntyy nopsaan.

Jollekin tämä voisi olla liikaa puukuosia, mutta itse pidän näistä kaikista kankaista hurjan paljon. Olohuoneeseen en ehkä enää sijoittaisi lisää puukuosia, mutta kumpaakin kangasta on näillä näkymin tulossa parvekkeen kesäsisustukseen, kunhan tuo julkisivulla tehtävä remontti tulisi meidän talon osalta päätökseen. 

Tykkäätkö sinä niin sanotuista esittävistä printtikankaista, vai ovatko geometriset kuosit enemmän mieleen?

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ruissalon kasvitieteellinen puutarha











Tehtiin jokin aika sitten miehen kanssa ex tempore-reissu Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan. Aikuisen lippu maksaa kohtuullisen kuusi euroa ja nähtävää eri kasvihuoneissa riittää yllinkyllin! Jos vähänkään kasvit ja erilaiset ilmastot kiinnostavat, niin kannattaa ehdottomasti mennä käymään. 

Puutarha kuuluu Turun yliopiston biologian laitoksen biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastoon ja on ensisijaisesti apuna tutkimukselle ja opinnoille. Onneksi myös me muut pääsemme nauttimaan puutarhasta ympäri vuoden! Alueelta löytyy kuusi sisäkasvihuonetta sekä laaja ulkopuutarha, johon on vapaa pääsy puutarhan aukioloaikoina. Lisäksi sisätiloissa palvelee kahvio ja pieni myymälä, jossa myydään matkamuistoja sekä taimia. Kasvien lisäksi sisätiloista voi bongata myös kilpikonnan, lintuja ja kaloja. 

Osa meidän Varpublogien porukkaa kävi myös tutustumassa paikkaan huhtikuussa! Täältä löydät lisää aiheeseen liittyviä postauksia ja huikeita kuvia!



Ruissalon kasvitieteellinen puutarha sijaitsee osoitteessa
Ruissalon puistotie 215, 20100 Turku.

Ulkopuutarha on avoinna joka päivä 8 - 20,
kasvihuoneet sekä kahvio 10 - 17.

Paikalle pääsee kätevästi myös Ruissalon busseilla tai pyörällä!