Tammikuiset pakkaspäivät

Tammikuu on Turussa alkanut varsin raikkaissa merkeissä kelien viimein pysyessä pakkasen puolella. Muutaman vesisateisen päivän aikana  meinasi jo pieni epätoivo iskeä - tätäkö se talvi taas on, loskaa ja kuraa joka paikassa. Vaan ei, tulihan se oikea talvi vihdoin!

On ihana huomata päivän pitenevän, enää ei valoisa aika rajoitu arkenakaan ihan pelkästään töissä oloon. Valon lisääntyminen on suoraan verrannollinen omaan vireystasooni ja viimeisen viikon-parin aikana onkin saanut kummasti paljon enemmän aikaiseksi. Viikonloput ovat oma lukunsa, kun ei ole töitä. Kelit ovat hellineet, etenkin tänään sunnuntaina. Vajaan kymmenen asteen pakkanen ja auringonpaiste suorastaan vaativat ulkoilemaan, ja suuntasinkin Ruissalon Kolkan nokkaan reiluksi tunniksi.

Saaronniemen parkkipaikalle ajaessa kävi selväksi, että ihmisiä on liikkeellä sankoin joukoin. Kolkkaan ulkoilijoita oli kuitenkin eksynyt melko maltillinen määrä. Pelloilla hiihtäviä katsellessa iski halu päästä itsekin suksille. Mikäli kelit säilyvät tällaisena - mikä olisi suotavaa - saattaapa olla että ensi viikonloppuna otan suunnaksi Impivaaran suksivuokraamon ja ladut!

Miten sä oot hyödyntänyt nämä ihanat aurinkoiset pakkaspäivät?

Täydelliset kuulokkeet kotikäyttöön - sis. alekoodi!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ SUDION KANSSA

Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten välillä tuntuu vähenevän vuosi vuodelta, ja etenkin täysin tuntemattomien kanssa käydyt keskustelut koetaan enemmän ahdistaviksi kuin toivotuiksi tai odotetuiksi tapahtumiksi. Tämä taas korreloi suoraan siihen, että lähes tulkoon jokainen yksikseen vastaantuleva nuori aikuinen kulkee napit tai luurit korvilla, jolloin ulkomaailman ärsykkeet on helppo sivuuttaa huomaamatta niitä välttämättä ollenkaan.

Sen, onko tämä hyvä vai huono asia, saa jokainen päättää itse. Minä kuulun juuri näihin ylimääräisten sosiaalisten tilanteiden välttelijöihin, joille musiikki on keino sivuuttaa kanssakäymistä. En tee sitä töykeyttäni, tällaiset tilanteet vain ovat minulle epämiellyttäviä. Kaupan kassalla asioinnit ja muut selkeät asiakaspalvelutilanteet ovat toki eri asia, näissä kohdin itsekin hieman paheksun tuppisuina tilanteen ohittavia ihmisiä.

Näinkin kaukaa haetun aasinsillan kautta pääsemme siihen, että sain mahdollisuuden tehdä uudemman kerran yhteistyötä ruotsalaisen kuulokevalmistaja Sudion kanssa ja tartuinkin siihen empimättä! Aiemmin saamani bluetooth-liitännällä toimivat Tre-napit ovat olleet kiistämättä parhaat koskaan omistamani kuulokkeet! Koska toisille napeille ei ollut tarvetta, sain yhteistyön merkeissä tyylikkäät mustat Regent-kuulokkeet sekä niihin kauniit vihreät marmori-capit, joilla jokainen voi kustomoida omia kuulokkeitaan vielä enemmän itsensä näköiseksi.

Aloitin kuulokkeiden testaamisen kotona, mikä olikin oikeastaan hyvä juttu. Tre-nappien kanssa olin tottunut lenkkeilemään sujuvasti, koska ne päästävät musiikin läpi sopivasti liikenteen ääntä luomaan turvallisuutta ja säilyttämään huomion ympäröivässä maailmassa. Regenteissä tätä ominaisuutta ei ole, eli niiden kanssa pääset paremmin uppoutumaan siihen, mitä milloinkin haluat kuunnella, mutta ulkoillessa en koe niitä kovin turvallisiksi. Ensimmäisen sisätestauksen jälkeen kävin kertaalleen kotimme lähimaastossa iltakävelyllä Regenttien kanssa, mutta tosiaan totesin, etteivät ne ainakaan minun makuuni sovi ulkoiluun. Itse ainakin haluan olla edes jonkinverran perillä äänistä ympärilläni, jolloin läheltä piti-tilanteita ei niin helposti pääse syntymään.

Mutta kotioloissa, ai että! Olen käyttänyt Regenttejä siivotessani, illalla äänikirjan kuunteluun, "vanhanaikaisesti" kirjaa lukiessani sekä ruokaa valmistaessani. Halutessaan volumen saa helposti kotioloissa säädettyä niin, ettei muita ääniä ympäriltä kuulu ollenkaan. Vielä en ole sitä toteuttanut, mutta luulen kuulokkeiden pääsevän joku ilta myös osallisiksi minun silloin tällöin viettämiini yhden naisen diskojorailuihin.

Tre-nappien tapaan Regentit saavat minulta täyden kympin!

A L E K O O D I

Mikäli olet vailla kuulokkeita, saat nyt koodilla onnensaikeita

-15% koko Sudion valikoimasta.

Kuulokkeet saatu Sudiolta postausta vastaan.

Ihana syksyinen Korkeasaari

Viikko sitten perjantaina oli kauan odotettu Pyhimyksen keikka Helsingin Kultsalla. Miestä ei tämän kaltainen musiikki kiinnosta, mutta kun matka pääkaupunkiin oli joka tapauksessa minulla edessä, päätimme yhdistää tähän samaan reissuun miniloman ja varasimme hotellin yhdeksi yöksi. Perjantai-ilta meni minulla tosiaan keikalla, mutta lauantaina otimme hyvän hotelliaamiaisen jälkeen suunnaksi Korkeasaaren!

Olemme vierailleet eläintarhassa viimeksi muutama vuosi sitten paluumatkalla Kuopio Rockista ja ylipäätään olen itse ollut siellä aina kesällä. Näin syksyllä alueen kahvilat ja ravintolat olivat jo sulkeneet ovensa, mutta eläimiä pääsi ihastelemaan huomattavasti paremmin, kun ihmisiä oli vähemmän liikkeellä. Keltaisen ja punaisen sävyissä hehkuva luonto toi visiittiin myös oman hohtonsa - en voikaan muuta kuin lämpimästi suositella syksyistä retkeä eläinten pariin!

Syksyn sadesäät hyötykäyttöön

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ DOCENDON KANSSA

Syksy ja sadesäät - mikä ihana tekosyy hautautua villasukat jalassa

ja kahvi- tai teemuki kädessä viltin alle kirjan kanssa!

Pidempään blogia seuranneet tietävätkin jo varmasti, että rakastan kirjoja. Olen pienestä pitäen ollut varsinainen lukutoukka, eikä jokasyksyinen taika petä tänäkään vuonna. Kesän jälkeen ulos ei ihan joka kelissä viitsikään lähteä, ja silloin tällöin on ihan oikeutettua skipata lenkki hyvän kirjan seurassa. 

Itse olen sairastellut enempivähempi loppukesästä asti, joten kirjojen kanssa onkin päästy jo hyvään vauhtiin. Viimeisen pari viikkoa on vaivannut ärsyttävä flunssantapainen, joka on tehokkaasti pitänyt poissa lenkkipoluilta. Onneksi raittiista ilmasta voi kuitenkin nauttia myös omalla parvekkeella viltin alla! Viime viikon työmatka Edinburghiin antoi jo viitteitä tervehtymisestä, mutta ei - edelleen kuluu nessuja tiukkaan tahtiin. 

Työmatkasta koitui myös muutama ylimääräinen vapaapäivä, jotka vietinkin Docendolta saamani Ravilegendan parissa!

Sen lisäksi, että olen nuorempana lukenut kotikyläni kirjastosta suurinpiirtein kaikki kirjat etu- ja takaperin, olen myös ollut lapsesta saakka heppatyttö. Vaikka sittemmin ajauduinkin harrastamaan ratsastusta, olen 'hevosurani aloittanut naapurin muutaman ravurin kanssa. Niitä käytiin ahkerasti katsomassa, rapsuttelemassa, harjaamassa ja paijaamassa. Ravimaailma on jokseenkin jäänyt  vuosien saatossa vieraammaksi, mutta en usko, että kukaan vähänkään raveja seurannut on välttynyt kuulemasta valmentaja ja ohjastaja Tapio Perttusesta. 

Tämän kesän Rovaniemen Kuninkuusravien yhteydessä julkaistiin Perttusesta ja hänen urastaan kertova elämäkerta Ravilegenda - Tapsa Perttusen tarina, jonka ovat kirjoittaneet toimittajat Erkki Hujanen ja Simo Kattilakoski. Kirja alkaa lapsuusvuosista kuljettaen lukijaa ajoittain hyvinkin koomisin sanakääntein Perttusen valmentajauran alkuajoille sähköttömiin pimeisiin talleihin ja Oulun vuoden 1981 Kuninkuusraveihin isänsä Mikko Perttusen juoksijan Hipon rattaille. Mukaan kuvioihin tulevat tietysti myös vaimo ja lapset.

"Sirpa leipoi kerran hääpäiväksi 11. elokuuta kakun ja kirjaili kakun päälle

numerot "11.8." Tapsa kotiutui iltamyöhällä sillä kertaa Lappeenrannan raveista,

ihmetteli koristelua ja kyseli, mitä se tarkoittaa.

- Etkö muista? Se on meidän hääpäivä, Sirpa sanoi.

- Jaa, minä jo ajattelin, että mikä meidän hevosista on noin lujaa mennyt, Tapsa pohti."

Vähemmän raveja seuranneille Tapio Perttunen lienee tutuin vuosilta 2006-2008, jolloin Perttusten kantatammasta Ponnettaresta periytynyt ilmiömäinen Saran Salama juoksi kolme perättäistä ravikuninkuutta. Ori on itseoikeutetusti saanut kirjaan myös oman osionsa, eikä parikymppisenä vuonna 2016 jalkavaivojen vuoksi lopetettu hevonen varmasti unohdu alan harrastajien tai ammattilaisten mielistä aivan heti. 

Ravilegenda on kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään, kun sen kerran aloittaa. Toimittajien kerronta soljuu luontevasti ja hauskoilla jutuilla ryyditettynä eteenpäin, eikä kirjan sivuille ripotelluista kuvistakaan ole ollenkaan haittaa. Vaikka normaalisti en kuvitetuista kirjoista luonto-oppaita lukuunottamatta niin pidäkään, elävöittävät suurimmaksi osaksi ennalta julkaisemattomat kuvat kirjaa mukavasti tukien kerronnan kulkua. Tapsa Perttusen elämäkerta onkin oiva joululahjavinkki hevosihmiselle, vink vink! 

Onhan muuten kalentereissanne jo merkintä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna olevista Turun Kirjamessuista? Kolmipäiväiset messut ovat itselleni syksyn kohokohta, ja olenkin jo ehtinyt harmitella, etten perjantaina taida päästä paikalle ollenkaan - ja tietenkin juuri silloin olisi paljon mielenkiintoista ohjelmaa! Lauantaina ja sunnuntaina aion kuitenkin nauttia messufiiliksistä täysin rinnoin, ja onpahan hankintalistakin jo kasvanut uhkaavasti. 

Vaikuttaako sulla vuodenaika siihen, kuinka paljon luet?

Entä mikä on sun lempikirja just nyt? Kaikki vinkit tervetulleita!

Kirja saatu postausta vastaan Docendolta.

Skansen - maailman vanhin ulkoilmamuseo

Moni suurinpiirtein ikäiseni muistaa 90-luvun puolivälissä alkaneen, Mikko Alatalon vetämän Tammerkosken sillalla-yhteislauluohjelman, joka raikasi olohuoneissa läpi maan. Vaan tässäkin länsinaapuri on laittanut paremmaksi - suorastaan ilmiöksi muodostunut Allsång på Skansen on ollut voimissaan jo vuodesta 1979 ja voi hyvin edelleen. Kesätiistaisin yhteislaulut hivelevät sulosoinnuin Djurgårdenin saarella sijaitsevan Skansenin kävijöitä.

Oma visiittimme maailman vanhimpaan ulkoilmamuseoon sijoittui puolivahingossa myös tiistai-iltaan, sillä yhteislauluillan ansiosta museoalue on normaalia pidempään auki. Hieman pelkäsimme mahdollista ihmispaljoutta, mutta lauluväki oli selvästi tullut vain laulamaan ja kokemaan Allsån på Skansenin paikan päällä, eikä museoalueella tai eläintarhassa ollut ryysistä.

Skansen on käytännössä samankaltainen kuin meidän Käsityöläismuseomme Turussa Luostarinmäellä, mutta hieman eri mittakaavassa. Mies ei varsinaisesti hihkunut riemusta kulkumme suunnatessa museota kohti näillä tiedoin, mutta ääni kellossa muuttui viimeistään eläintarhan luona. Skansenin alueella esitellään Ruotsin historiaa arkisemmin ja juhlavammin. Alueella järjestetään kaikenlaista ohjelmaa ympäri vuoden ja itse haaveilenkin käyväni siellä joulumarkkinoilla. Ja tosiaan - alueella on pohjoismaisista villi-, koti- ja seuraeläimistä koostuva eläintarha!

Maksettuamme pääsyliput (alle 20e per naama!) ja kavuttuamme pienen mäen päälle ensimmäisenä tuli vastaan mm. postitalo ja lasinpuhaltamo, jossa myös myytiin paikan päällä puhallettuja koriste- ja käyttöesineitä. Onneksemme lasihytissä oli myös puhaltaja parhaillaan työssään - lasinpuhaltamista voisi katsella vaikka tuntikaupalla! On käsittämätöntä, miten joku voikin osata.

Kahvilan lähistöllä kulki kanoja vapaana tutkiskelemassa pöydän alusia ja nokkimassa sinne tippuneita murusia. Ei ehkä lintukammoisen lempiasia, mutta itselleni siitä tuli jotenkin todella kotoisa ja hyvä fiilis. Olimme ennen Skanseniin tuloa kierrelleet jo muualla Tukholmassa hyvän tovin, joten jätimme rakennuksissa vierailun melko minimiin, ja suuntasimmekin kulkumme eläimiä kohti.

Eläintarhan 'kattaus' on todella laaja! Kotoisten lehmien, hevosten ja vuohien lisäksi nk. lasten eläintarhasta löytyi marsuja, pupuja, rottia sekä hieman eksoottisempia vahvistuksia torakoiden, käärmeiden ja hämähäkkien muodossa. Lisäksi alueella on isot tarhat villieläimille, kuten hirville ja karhuille. Ehkä söpöin asukki oli sattumalta näkemämme sudenpentu! Myöhemmin luin pentuja olevan kolme, mutta me onnistuimme näkemään vain yhden täysikasvuisen suden kanssa leikkivän veijarin. Aivan ihana!

Kaikesta huolimatta, suurimman vaikutuksen minuun tekivät KISSAT. Alueella on yksi huone ulkotarhan kera, jossa asustaa paikallisen eläinsuojelun kautta omaa kotia etsiviä kissoja. Tällä hetkellä paikalla oli kaksi raitapaitaa, jotka olivat jo löytäneet omat kodit, mutta asuivat vielä hetken tarhalla. Miestä hieman huvitti, kun minua tosiaan ei olisi saanut kissatarhan luota mihinkään...

Summa - jos olet Tukholmassa, käy Skansenissa! Nähtävää ja koettavaa riittää niin lapsille kuin aikuisillekin. Alue tosin on sen verran laaja, että mikäli sen aikoo koluta kokonaan, kannattaa jalkaan varata kunnolliset kävelykengät ja huomioida se, etteivät mahdollisesti mukana olevat lapset välttämättä jaksa kävellä koko matkaa. Toki alueelta löytyy leikkipaikka sekä kahviloita ja ravintoloita, joissa ladata akkuja ja kerätä voimia jatkaa matkaa!

Mitä ilmeisimmin myös poniratsastusta on perheen pienimmille tarjota - ainakin satuimme hevosaitauksen kohdalle juuri kun satuloituja poneja tuotiin takaisin talliin. 

Itse jätimme syömiset Skansenin puolella väliin, mutta voin lämpimästi suositella samalta saarelta löytyvää Lilla Hasselbackenia! Edullista perus kotiruokaa, josta saa vatsansa varmasti täyteen. Ei ehkä kulinaristien ykkösvalinta tai kovinkaan trendikäs paikka, vaan ennemmin kotoisa ja lämmin!

Onko Skansen sulle tuttu?
Kannattaako joulumarkkinoille lähteä?