torstai 23. helmikuuta 2017

Aurinkoinen ulkoilupäivä

Eilen Turkuun saapui kunnon hiihtolomakelit lumimyräkän merkeissä. Tiistaina herättiin kuitenkin vielä niin ihanaan auringonpaisteeseen, että oli suorastaan pakko lähteä ulkoilemaan. Monien muiden tavoin valitsimme kohteeksi Ruissalon, koska muiden menojen takia ei ollut aikaa lähteä sen kauemmaksi. 

Olemme puhuneet Ruissalossa grillaamisesta oikeastaan koko talven, joten kävimmekin nyt Saaronniemessä katsomassa, millaisessa kunnossa grillipaikat näin talvella ovat. Kaikista nousi savu ja kuului iloinen puheensorina, joten kauempaa tarkasteltuna totesimme niiden olevan varmasti mainiossa kunnossa.






Saaronniemestä jatkoimme vielä Kuuvannokkaan, jossa törmäsimmekin joutsenpariskuntaan. Olivat kyllä ilmeisen tottuneita ihmisiin, hyvä etteivät sentään rantakiville kiivenneet pullaa tai mitälie kerjäämään. 

Rantakalliot olivat niin mainiossa kunnossa auringon sulatettua kaiken lumen ja jään, että aivan vesirajaan pääsi todella helposti halutessaan. En toki sitä suosittele, jos on esimerkiksi huono tasapaino, huonot kengät tai vähänkään epävarma olo. Kuuvannokkaan johtava tie sen sijaan on metsän katveessa, eikä varmaan sula vielä ihan hetkeen. Millään ei malttaisi odottaa keväisiä ja kesäisiä fillarikelejä, mutta eipä tuo eilinen lumimyräkkä vielä kovin pikaisesti sellaisia lupaile...





tiistai 21. helmikuuta 2017

Maaginen auringonlasku

Helmikuun toiseksi viimeisen sunnuntain auringonlasku oli maaginen. Satuin kulkemaan jokirantaa kotia kohti juuri oikeaan aikaan. Kuvien välillä on ensimmäisestä viimeiseen lähes tasan puoli tuntia. Jostain syystä matka kesti hieman tavallista kauemmin.






maanantai 13. helmikuuta 2017

Reilu viiskyt neliötä, sauna ja merinäköala



Puolisen vuotta sitten meillä nousi yhä useammin puheenaiheeksi tilanpuute ja tätä kautta uuden asunnon etsiminen. Asuntolaina ei kumpaakaan liiemmin kiinnostanut, joten uutta kotia lähdettiin katsastamaan vuokra-asuntojen suosta. Olimme valmistautuneet käymään monissa näytöissä ja etsimään rauhassa sitä oikeaa meille. Mies ei ollut vielä oikein edes millään tapaa orientoitunut koko asiaan.

Lokakuun alussa kävimme keskustassa katsomassa yli 60 neliöistä ja petollisen halvalta kuulostavaa kaksiota, joka osoittautuikin aikamoiseksi pettymykseksi. Seuraavana päivänä bongasin ilmoituksen reilu 50 neliöisestä saunallisesta kaksiosta. Miehelläkin sattui olemaan näyttöpäivä vapaana, vaikka näyttö olikin arkena keskellä päivää.







Näytön jälkeen kehuttiin kilpaa, kuinka mukava asunto olikaan ollut ja samalla naureskeltiin, ettei kyllä varmasti saataisi sitä. Vaan mitäpä vielä - niin vaan marraskuun viimeisenä viikonloppuna kannettiin huonekalut, astiat ja muut tavarat uuteen kotiin.

En olisi I - KI - NÄ uskonut, että jo toisesta näytöstä voisi tärpätä juuri meille täydellinen asunto. Kummatkin kotiuduimme tänne todella nopeasti, eikä kyllä oikeastaan kertaakaan ole ollut ikävä keskusta-asuntoon. Kyllähän se tietyissä tilanteissa huomattavasti helpottaisi asioita, mutten silti vaihtaisi tätä takaisin siihen.

Meidän koti, juuri täydellinen meille.





tiistai 7. helmikuuta 2017

Perhejärven luontopolulla Kittilän Tepastossa



Lupailin jo tässä marraskuussa kirjoitetussa Lappi-postauksessa palata pohjoisen tunnelmiin vielä erikseen luontopolku-fiilisten parissa. Ehtihän siitä pari kuukautta vierähtää, ennenkuin muistin! 

Tepaston koulun pihasta lähtevän Perhejärven luontopolun alussa on opastetaulu, joka kehottaa käyttämään jalkineina kumisaappaita. Meillä patikointiseurana olleen äidin kanssa ei sellaisia tietenkään ollut mukana, mutta lähdettiin kuitenkin kokeilemaan. Jälkiviisaana on hyvä nyt sanoa, että ne kumisaappaat todella kannattaa ottaa matkaan tänne lähtiessä!

Luontopolun varrella on viime vuoden syyskuusta lähtien toiminut Tepaston runopolku, joka on esillä tämän vuoden syyskuulle asti. Me emme etukäteen tienneet tästä, mutta onnistuin kuvaamaan reitin varrelta juurikin runopolun kokoajan teoksen!








Luonto on selvästi erilaista kuin täällä etelämpänä, mutta sitä on melko hankala sanoin kuvailla ihmiselle, joka ei ole sitä itse nähnyt. Ilman puhtaudesta ja raikkaudesta kertoo toki mainiosti runsasmääräinen naava puiden oksilla. Vaikka naavat helposti tekevätkin puut hieman epäsiistin näköisiksi, katselee niitä mielellään, kun tietää hengittävänsä puhdasta ilmaa.

Reitti kulki pääosin todella pientä polkua, todennäköisesti ainakin osin porojen alkuperäisillä kulkuväylillä. Koko reitin alueella en usko porojen ainakaan ympärivuotisesti liikkuvan, sillä paikoin maasto oli todella soista. Perhejärvelle asti emme itseasiassa edes ikinä päässeet, sillä melko pian Kaakkurilammen jälkeen vastaan tuli aukea, jonka kohdalla järki käski kääntymään nöyrästi takaisin. Tähän mennessä olin itse jo kerran dipannut toisen kenkäni sen verran hyvin upottavaan maaperään, ettei eteenpäin jatkamisessa olisi ollut mieltä. 








Kävelimme äidin kanssa samaa reittiä takaisin, koska mukana ei ollut puhelinta kummempaa karttaa. Takaisin Tepaston koululle päästessämme pidimme pienen evästauon ja päätimme kävellä vielä jokusen kilometrin takaisin mökille.

Tepastolla vietetyn ajan  kuluessa ei liiemmin muuten näkynyt poroja, mutta tällä paluumatkalla onnistuimme kellokkaan ansiosta bongaamaan neljä poroa metsiköstä aterioimasta. Eivätpä nuo kauaksi aikaa meitä valitettavasti pällistelemään jääneet. Perillä mökillä odotti nuotio makkaranpaistajia vailla!