tiistai 31. toukokuuta 2016

Pukkipalon reitti ja Savojärven kierros - koko päivän kevätretki!

Miehellä oli nelipäiväinen pitkä viikonloppuvapaa pe-ma, ja päätettiinkin lopettaa se koko päivän kestävään kevätretkeen Kurjenrahkan kansallispuistoon. Olimme alunperin suunnitelleet kävelevämme yhdeksän kilometrin mittaisen Pukkipalon reitin metsämaisemissa. Googlailin ihmisten kokemuksia ja koordinaatit siitä, mihin pitäisi mennä, mutta eihän tämä nyt sitten kuitenkaan sujunut ihan niinkuin Strömsössä.

Ajoimme auton Kurjenpesän parkkialueelle, vaikka olisi pitänyt ajaa suoraan Rantapihaan. Hetken karttoja tutkailtuamme ja asiaa pohdittuamme päätimme liittää retkeen myös jo tutun Savojärven kierroksen, jonka varrella, noin puolessa välissä, tuo Rantapiha sijaitsee. Yhdeksän kilometrin lenkki piteni näin viiteentoista kilometriin.

Kännykkäkamera oli matkalla kovassa käytössä, ja tästä postauksesta löytyykin aimo annos kuvia reitin varrelta.











Savojärven kierroksen pitkospuiden reunamilta bongattiin useampikin sisilisko päivää paistattelemasta ja muutama sammakkokin. Jonkin perhosen toukkia (osaako joku sanoa minkä?) oli myös melko tiuhaan paahteessa. Lämpötila huiteli ainakin hyvin lähellä hellelukemia, mutta etenkään metsäisemmillä osuuksilla se ei haitannut. Aukeammat suoalueet olivatkin tietysti kuumempia suoran auringonpaisteen vuoksi. Tämän takia reitille kannattaakin varata mukaan reilusti vettä!

Pukkipalon reitti kulki pääosin metsäpoluilla ja metsässä olevilla pitkospuilla, mutta osa reittiä kuljettiin myös teitä pitkin. Pitkospuut olivat osittain melko huonossa kunnossa, joten askeleitaan sai varoa välillä melkoisesti. Myös metsäpolkuja laajalti peittävät juurakot tekivät reitistä hieman haastavan - ihan ensikertalaisille patikoijille en ainakaan itse tätä suosittelisikaan. 

Puiden, soiden, pirunpeltojen ja juurakoiden lisäksi bongasimme myös aimo määrän hämähäkkejä ja perhosia sekä muutaman peurankin! Peuroista (vai olivatkohan kauriita?) en valitettavasti ehtinyt saada kuvia, olivat sen verran säikkyjä.











Savojärven kierros on tässä kansallispuistossa melko uusi reitti ja soveltuu myös ensikertalaisille aivan mainiosti. Pitkospuut ovat todella hyvässä kunnossa, järvimaisema vertaansa vailla ja etenkin tähän aikaan vuodesta suoalueen kasvit antavat parastaan. Viikon verran eteenpäin tästä ja maisema lienee aivan huikea, kun kaikki kukat ovat puhjenneet kukkimaan. 

Itse tykästyin jo aiemmin kovasti pörheisiin tupasvilloihin, jotka luovat suoalueelle puuvillapeltomaisen maiseman tupsuineen. Kuumankostea ilma ja suoilmasto muutenkin luovat myös aivan mahtavan tuoksun ilmaan - sitä kun saisi pulloon ja kotiin mukaan!

Yli kuuden tunnin ja viidentoista kilometrin patikoinnin jälkeen palasimme takaisin auton luo, ja edessä oli päivän paras osuus - avotuligrillaus! Tuli saatiin jälleen syttymään melko helposti. Hieman terävämmän kirveen laittaisin kyllä toivomuslistalle - klapien pienemmiksi hakkaaminen kävi melko työlääksi kirveellä, jonka terä mutkitteli vähän joka suuntaan.

Summa, suosittelen patikointia luonnossa ihan jokaiselle!
Jo tunninkin samoilu luonnon keskellä rentouttaa ihmeesti!









lauantai 21. toukokuuta 2016

Pieni hyötypuutarha kotona

Kyllä, meillä harrastetaan kotikasvatusta. Laillista sellaista. Viime vuonna meillä kasvoi paprikaa ja sitruunaa, jotka oli istutettu aiiivan väärään aikaan. Siitä viisastuneena tehtiin tänä vuonna hieman toisin.

Tänä vuonna ikkunalaudalla on kasvamassa suippopaprikaa, chiliä ja kirsikkatomaatti. Paprika ja chili on laitettu aluille siemenestä - ihan siis kaupasta ostetun paprikan ja chilin sisällä olevista. Siemenet itivät mainiosti, ja taimia tulikin ihan yli oman tarpeen. Osa oli pakko laittaa pois, kun kahden ihmisen asuttaman yksiön ikkunalaudalle ei ihan kovin montaa ruukkua saa ympättyä. Kotiin taimista jäi kaksi kumpaakin, yhdet taimet vein vanhemmille maalle kasvamaan ja yhdet olen antanut "lahjaksi" kavereille. Kaikissa paikoissa kasvuolosuhteet ovat hieman erilaiset, joten onkin hauska nähdä miten taimet missäkin menestyvät!

Etenkin yhdestä omasta paprikasta odotan edes jonkinlaista satoa, se on ihan alusta asti ollut taimista kaikkein vahvin. Seuraavalla kauppareissulla täytynee vielä hankkia pari kokoa isompia ruukkuja, niin hommat helpottuvat suuresti. Käytännössä tuo kasvaisi varmasti kyllä tuossa nykyisessäänkin, mutta mikäli vartta joutuu jossain vaiheessa tukemaan kepein, ei niille oikein ole ruukussa fiksusti tilaa.





Tuon ison tomaatin sain vappuna siskolta nimipäivälahjaksi, kun kävivät kahvittelemassa. Se on jonkinlainen "karkkitomaatti", ja sen on kyllä veroinenkin. Isä on monina vuosina kasvattanut maalla kasvihuoneessa aivan törkeän hyviä tomaatteja, joille nämä melkein vetävät vertoja! Satoa tästä on tullut jo kivasti, ja puhkeamaisillaan olevista kukinnoista päätellen lisää on odotettavissa!

Meillä on parveke, johon aurinko paistaa keskipäivällä, mutten ole ainakaan vielä liiemmin kasveja siellä pitänyt - kesäkuumilla varmasti viihtyvät. Vähän jotenkin arveluttaa kuitenkin kaikki pakokaasut ja muut kaupunkiasumisen haitat... Perunaa mulla on kyllä kolmessa ämpärissä kasvamassa parvekkeella. Viime vuonna kahdesta ämpäristä tuli aivan erinomainen sato, ja nytkin odotan suuria!


Mutta niin, mites se itse kasvatettu kirsikkatomaatti? Tuossahan tuo kasvaa ja vahvistuu. Erikoista tässä taimessa on kuitenkin sen lähtökohdat. Näin jossain kohtaa alkuvuotta facebookissa videon, jossa tomaattia kasvatettiin ihan kaupasta ostetusta tomaatista leikatusta siivusta ja pakkohan sitä oli kokeilla. En olisi kuuna päivänä uskonut tämän tavan toimivan, mutta pakko se nyt vaan on! Vielä ei toki tiedä, tuleeko tästä ikinä niin sanotusti oikeaa kasvia ja tuottaako se yhtään satoa, mutta eiköhän se tässä kesän kuluessa selviä!

Kuvissa taustalla näkyvä basilika sen sijaan ei ole itse kasvatettu, vaan ihan kaupasta ostettu. Olettehan kuitenkin hoksanneet, että nekin kyllä selviävät kotona pitkiäkin aikoja, jos puolet jää käyttämättä? Valitsen itse aina mahdollisuuksien mukaan sellaiset yrtit, joissa on vähän isompi ruukku. Tuo kyseinen on ihan vain siinä omassa ruukussaan tyrkätty tuohon peltipurkkiin ja kasteltu hieman päivittäin. Kahden ihmisen taloudessa harvemmin kuluu koko yrttiruukku kerralla, joten olisi hirveätä haaskausta heittää loput vain roskiin, kun yrttiä on todella helppo pitää hengissä jopa viikkoja.

Onko sinulla jo kotonasi oma hyötypuutarha?

perjantai 20. toukokuuta 2016

Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa

Eilen torstaina päätettiin lähteä "naapuripitäjään" Kurjenrahkan kansallispuistoon, johon ensikosketus otettiin vähän reilu vuosi sitten. Matkassa mukana meillä oli hoitokoira, ja reitiksi valittiin tuo tuttu ja turvallinen Savojärven kierros. Reitillä on pituutta noin 6,5 kilometriä.

Etukäteen vähän hirvitti, millainen 'suohirviö' tuosta vaaleasta koirasta kuoriutuu matkan varrella, mutta pelko oli ihan turha! Vaikka hän useampaankin otteeseen poikkesi hieman sivuun pitkospuilta, ei matkaan tarttunut sen suurempia kuramääriä.

Täytyy nyt jo heti sanoa, etten aio tästä mitään seikkaperäistä matkakertomusta alkaa väsäämään, vaan enemmänkin kuvat saavat puhua puolestaan. Tänä vuonna blogiinkin asti päätyy paljon enemmän maisemia kuin edellisessä postauksessa! Minun mielestäni nämä tällaiset retket ovat sellaisia, jotka täytyy itse kokea. Ei näitä oikein pysty sanoiksi avaamaan.











Minä olen meistä se, jolla puhelimen kamera on auki suunnilleen koko ajan. Miestä ei tällainen maisemien kuvaaminen niinkään kiinnosta, joten päätyy sitten edustamaan enemmän siellä kameran toisella puolella, heh.

Savojärvellä luonto alkaa olla kukkeimmillaan, kun kaikki vihertää ja kukat ovat puhkeamaisillaan loistoonsa. Nuo pörheät tupasvillat tekivät maisemista aivan mahtavan näköisiä, ja kohta suopursutkin jo kukkivat.  Koivut ovat myös mielestäni ehdottomasti kauneimmillaan juuri nyt, kun lehdet ovat aivan kirkkaanvihreitä ja vielä melko pieniä. Toki koivu on kyllä kaunis aina!

Juuri nyt reitillä pääsi kulkemaan kuivin jaloin koko matkan. Joissain kohdissa vedenpinta juuri ja juuri hipoi pitkospuita, muttei ylettänyt niiden päälle. Metsästä löytyi myös muutama kuraliejuksi sotkeutunut kohta, mutta nekin pääsi helposti kiertämään ilman vaikeuksia. 

Tämä nimenomainen Savojärven kierros päättyy grillikatokselle, mikä on tietysti koko retken kohokohta. Kytevän hiilloksen ansiosta saimme pienen nuotion aikaan kädenkäänteessä. Mikään ei kyllä voita luonnossa liikkumisen jälkeistä grillausta ja pullakahveja! Olemme suunnitelleet kesälle jonkinlaista pientä roadtrip-henkistä lomamatkaa, eikä tämän päivän jälkeen voi olla miettimättä, että olisikohan mahdollista tehdä matkanvarrella joku samankaltainen pysähdys hieman erilaisiin maisemiin.










maanantai 16. toukokuuta 2016

Ihmisistä ja ihmissuhteista

Koska en voi puhua kanssasi
minun täytyy kirjoittaa sinulle
 
 
 
 
On ihmissuhteita, jotka kestävät läpi elämämme. On myös sellaisia ihmisiä, jotka ilmestyvät elämäämme viipyen vain hetken, mutta tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Toisinaan ihmissuhteet loppuvat yhteisestä halusta, toisinaan yhden ihmisen päätöksellä. Joskus väistämättömästi kuolemaan. Yhteistä tälle kaikelle on se, ettei yhtäkään elämässään hetken viipynyttä ihmistä koskaan unohda.

Jäljelle jää valtava määrä asioita, joita olisi halunnut sanoa - pitänyt sanoa. Vaikka elämästä poistunut ihminen ei olisikaan kokonaan poissa, ei kaikkea aina voi silti enää sanoa ääneen. Silloin tällöin on asioita, joita ei voi sanoa, vaikka toinen ihminen olisi metrin päässä. Silloin kirjoitan ne ylös.




Joskus kirjoitan vain rivin tai kaksi vaikka kuitin kääntöpuolelle ja heitän sen pois. Joillekin ihmisille on oma vihkonsa. Toisinaan tietää, että sanottavaa tulee olemaan paljon, eikä niitä asioita ehkä itsekään halua unohtaa.

Joidenkin ihmisten vihot täyttyisivät vihapuheista ja selkäänpuukotuksesta, muttei sellaisia pidä kirjoittaa ylös. Sellaisesta pitäisi päästää irti ja antaa olla (tietysti tiettyyn rajaan asti). Minä kirjoitan muistiin vain hyviä asioita. Kauniita muistoja ja positiivista ikävää. 

Joskus kirjoitin vuosien ajan sillointällöin päiväkirjaa. Tajusin kuitenkin, etten halua kirjoittaa asioita itselleni, vaan ennemmin kertoa niitä muille. Ääneen tai paperilla. Koska en voi puhua kanssasi, minun täytyy kirjoittaa sinulle.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivän palmikkolapaset



Ihan ensin se tärkein - ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE!


Itse olen viettänyt äitienpäivää grillailun, kahvittelun, jääkiekon ja päikkäreiden merkeissä vanhempieni ja siskoni perheen seurassa. Blogin facebook-sivuilla jo heti aamusta vihjasinkin, että blogiin on tulossa tarkempi "esittely" äidille antamastani lahjasta. Tällä kertaa paketista paljastui riisisuklaan lisäksi palmikkolapaset syksyn viileämpiä kelejä odottamaan!




Lapaset tein hyväksi toteamaani Novitan perusohjetta mukaillen. Lankana on 7 veljestä ja silmukoita 11/puikko, mutta muutoin mitat on sovellettu saajan käteen sopiviksi. Joustinneuleena käytin 1o 1n-tekniikkaa, jossa oikeat silmukat on neulottu takareunasta. Omasta mielestäni tämä kestää käyttöä paremman näköisenä kuin se perus 2o 2n. Nämä toki ovat täysin mielipidekysymyksiä!

Kumpaankin lapaseen neuloin kämmenselän puolelle ulkosyrjään kaksi vierekkäistä neljän silmukan palmikkoa. Palmikot muodostivat kauniin kuvion, kun ensimmäisen palmikon kiersi takakautta ja toisen etukautta. Sen verran ihastuin näihin itsekin, että täytyy ehkä soveltaa tätä samaa kuviota jossain itsellekin tulevassa neuleessa!








Ihana aurinko, ihana kevät! Nyt täytyy muistaa ottaa vanhempien kissaneidistä mallia ja nauttia lämpimistä päivistä niin kauan kuin niitä riittää!