Eilen torstaina päätettiin lähteä "naapuripitäjään" Kurjenrahkan kansallispuistoon, johon ensikosketus otettiin vähän reilu vuosi sitten. Matkassa mukana meillä oli hoitokoira, ja reitiksi valittiin tuo tuttu ja turvallinen Savojärven kierros. Reitillä on pituutta noin 6,5 kilometriä.
Etukäteen vähän hirvitti, millainen 'suohirviö' tuosta vaaleasta koirasta kuoriutuu matkan varrella, mutta pelko oli ihan turha! Vaikka hän useampaankin otteeseen poikkesi hieman sivuun pitkospuilta, ei matkaan tarttunut sen suurempia kuramääriä.
Täytyy nyt jo heti sanoa, etten aio tästä mitään seikkaperäistä matkakertomusta alkaa väsäämään, vaan enemmänkin kuvat saavat puhua puolestaan. Tänä vuonna blogiinkin asti päätyy paljon enemmän maisemia kuin edellisessä postauksessa! Minun mielestäni nämä tällaiset retket ovat sellaisia, jotka täytyy itse kokea. Ei näitä oikein pysty sanoiksi avaamaan.
Minä olen meistä se, jolla puhelimen kamera on auki suunnilleen koko ajan. Miestä ei tällainen maisemien kuvaaminen niinkään kiinnosta, joten päätyy sitten edustamaan enemmän siellä kameran toisella puolella, heh.
Savojärvellä luonto alkaa olla kukkeimmillaan, kun kaikki vihertää ja kukat ovat puhkeamaisillaan loistoonsa. Nuo pörheät tupasvillat tekivät maisemista aivan mahtavan näköisiä, ja kohta suopursutkin jo kukkivat. Koivut ovat myös mielestäni ehdottomasti kauneimmillaan juuri nyt, kun lehdet ovat aivan kirkkaanvihreitä ja vielä melko pieniä. Toki koivu on kyllä kaunis aina!
Juuri nyt reitillä pääsi kulkemaan kuivin jaloin koko matkan. Joissain kohdissa vedenpinta juuri ja juuri hipoi pitkospuita, muttei ylettänyt niiden päälle. Metsästä löytyi myös muutama kuraliejuksi sotkeutunut kohta, mutta nekin pääsi helposti kiertämään ilman vaikeuksia.
Tämä nimenomainen Savojärven kierros päättyy grillikatokselle, mikä on tietysti koko retken kohokohta. Kytevän hiilloksen ansiosta saimme pienen nuotion aikaan kädenkäänteessä. Mikään ei kyllä voita luonnossa liikkumisen jälkeistä grillausta ja pullakahveja! Olemme suunnitelleet kesälle jonkinlaista pientä roadtrip-henkistä lomamatkaa, eikä tämän päivän jälkeen voi olla miettimättä, että olisikohan mahdollista tehdä matkanvarrella joku samankaltainen pysähdys hieman erilaisiin maisemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti