lauantai 27. helmikuuta 2016

Takaisin arkeen

Tasan viikko sitten lauantaina istuin näihin aikoihin jossain Tampereen tienoilla junassa matkalla kohti Jämsää. Vanhemmillani ja siskoni perheellä on muodostunut käytännössä perinteeksi lähteä talviloman viettoon Himokselle, joten sinne suuntasin minäkin. 

Usein meillä on ollut mökki melko läheltä länsirinteitä, mutta tällä kertaa mökki oli vähän kauempaa järven rannalta. Suoraan sanoen mökki oli kyllä melko metsässä, äiti ja isäkin jäivät ensimmäistä kertaa sinne päin tullessaan yhteen mäkeen kiinni, heh. Mökkitietä onneksi aurattiin kyllä kiitettävästi, joten suuremmilta ongelmilta vältyttiin. 

Meitä oli matkassa seitsemän ihmistä ja vanhempieni kissa. Itse olin mökillä vain lauantai-aamusta keskiviikon aamupäivään, muut jäivät myös loppuviikoksi. Aika kului kuin siivillä!








Itsellä jää vaivaavan selän vuoksi useimmat varsinaiset talviaktiviteetit välistä, mutta kyllähän tuollainen pieni irtiotto arkeen kelpaa ihan muuten vaankin. Siinä kolmen päivän aikana ehdittiin pulkkamäkeen, makkaranpaistoon, järven jäälle, pelaamaan monen monta korttipeliä ja syömään ihan järjettömän hyviä ruokia tietysti. Parasta näissä lomissa on kuitenkin äidin joka aamu paistamat tuoreet sämpylät!

Maanantaina vietettiin keskipäivä Jyväskylässä "shoppaillen", saalis vain jäi melko laihaksi. Ajatus oli käydä siellä jossain ulkona syömässäkin, mutta lopulta ajettiin kuitenkin Prismaan ja lähdettiin takaisin mökille kokkauspuuhiin.

Ihan mielellään tuonne olisi kyllä loppuviikoksikin jäänyt, mutta keskiviikkona äiti ja isä saattelivat mut Jämsän rautatieasemalle Turun junaan hyvien eväiden kera jatkaen itse ruokakaupan kautta takaisin mökille.








Keskiviikkona ehdin olla kotona muutaman tunnin, ennenkuin suuntasin Viking Linen terminaalille ja vuorokaudeksi Gracen käytäville. En ole ikinä ennen risteillyt yksin, eikä se nytkään alunperin ollut tarkoitus, mutta näin tällä kertaa. Eikä kyllä kaduta! Eipähän tarvinnut kysellä kenenkään muun mielipiteitä siitä, mitä milloinkin tehdään ja missä ollaan. Ja mikäs siinä, kun oli hyvää musiikkia A. Aallon Rytmiorkesterin merkeissä, muutama mukava uusi tuttavuus ja tietysti naurettavan pitkät yöunet. Tämän voisi joskus ottaa uusiksikin!







 Ehditkö sinä viettää rentouttavan talviloman, vai onko se kenties vielä edessä?

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pieni oodi kierrätykselle ja taiteelle



Pääsin kosketuksiin Miina Äkkijyrkän taiteen kansa varsinaisesti opiskellessani ammattiopistossa sisustustekstiiliartesaani-linjalla 2011. Tutustuessamme museossa suomalaiseen designiin, sekä yhden kurssin esitelmän muodossa. Suurimman vaikutuksen teki jo tuolloin 'Peltikarja', jonka yksi edustaja tuli aivan yllättäen vastaan tänään työpäivän lomassa. 

Tunnen suurta rakkautta Turun kaupunginkirjaston sisäpihalla kuikuilevaa keltaista Äkkijyrkän vasikkaa kohtaan, mutta tämän ylläolevassa kuvassa olevan Sonnin edessä olen suurinpiirtein sulaa vahaa. Jostain syystä nämä autopellistä tehdyt mustikit ja mansikit vetoavat kovasti. Voisin hyvin nähdä näitä pienen lauman omalla pihamaalla joskus tulevaisuudessa. Ja no, yritän itse kantaa korteni kekoon jokapäiväisessä arjessa kierrättämällä kaiken mahdollisen parhaani mukaan, joten tämän kaltainen kierrätys romupellistä taiteeksi tietysti tuo tähän ihastukseen varmasti oman lisänsä.
Se on vaan ihana!

Päivä on pidentynyt ihan varkain muutamalla tunnilla. Tämän aurinkoisen, kevättalvisen tiistain kruunasi ihan mahtava auringonlasku! Hieman ennen kuutta meidän taloyhtiön tuuletusparvekkeella näkymät olivat huikeat. Mites siellä, värjäytyikö maisema vaaleanpunaisenoranssinhehkuvaksi?



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Viininpunaista


Tämän vuoden puolella ovat ehtineet valmistua jo nämä ylläolevat polvimittaiset sukat kahdelle eri tilaajalle. Tein viime vuoden loppupuolella siskolleni viininpunaiset polvisukat tuolla samalla Maaria-neuleella, jota käytin myös vasemmanpuoleisiin. Nämä kummatkin tilaukset tulivat instagramiin julkaisemani päivityksen jäljiltä, ja vielä olisi yhdet viininpunasävyiset polvimittaiset työn alla. Mulla on vähän sellainen fiilis, etten taida näiden jälkeen ihan heti neuloa viininpunaista...

Kuten jo mainitsinkin, vasemmanpuoleisissa sukissa mallikuviona on siis Maaria. Tämäkin Niina Laitisen ohje on todella selkeä ja helppotekoinen. Polvimittaiseksi muokkaaminen on "oma sävellykseni", samoin kuin oikeanpuoleisissa Kerttu-sukissa. Tuo Kerttu-neule on minusta ihan mielettömän kaunis, ja siitä ajattelinkin tehdä myös itselleni joko ihan peruspolvisukat tai vaihtoehtoisesti joogasukat, joissa kantapää ja jalkaterä jää avonaiseksi.
Noihin kuvan Kerttuihin tein myös muutamalla nurjalla silmukalla niin sanotun nappilistan, joka ei tosin tuossa kuvassa kovin hyvin näy, enkä siitä valitettavasti huomannut parempaakaan kuvaa ottaa ennen sukkien toimittamista tilaajalleen.

Kummissakin sukissa lankana on Novitan 7 veljestä ja mallineuletta lukuunottamatta nämä on tehty vähän "fiiliksen mukaan" (kavennukset jne). Aloituksessa oli muistaakseni kummassakin 16s/puikko, josta nilkkaan kavensin silmukat 12s/puikko.

Polvisukkien kuvaaminen on muuten melkoisen haastavaa ilman apukäsiä ja pelkkää puhelinta apuna käyttäen! Olen todennut tämän lattialla istuskelun kätevimmäksi omalla kohdallani, vaikka kuvia saakin räpsiä yleensä useamman, ennenkuin lopputulos kelpaa.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Heihei talvi, tervetuloa kevät!

Palasin eilen puoliltapäivin vanhempieni luota takaisin sumuiseen Turkuun. Oikeastaan koko noin sadan kilometrin matkan ajan sankka sumu peitti maisemaa. Kaikessa ankeudessaan tuo sumu oli myös ihan kaunis - taas tuli ikävä järjestelmäkameraa. Ei nuo puhelimella otetut kuvat oikein tee oikeutta maisemalle, vaikka tämänhetkisessä puhelimessani ihan näppärä kamera onkin. 

Hieman harmitti, että olin järjestänyt itselleni niin tiukan aikataulun kaupunkiinpaluun ja töiden alkamisen suhteen, enkä ehtinyt käydä yhtään ylimääräistä "maisemalenkkiä" valoisaan aikaan. Vaikka sumu oli sankka vielä töistä päästessäkin, ei se pimeässä näytä kuvissa oikein miltään. Ensi kerralla sitten!

Tänään miehellä oli myös vapaapäivä ja koska päivälle ei ollut mitään suunnitelmia (ja aamukin venyi aika myöhäiseen edellisillan leffassa käynnin jäljiltä), päätettiin lähteä päiväkävelylle. Keli nyt ei varsinaisesti tänäänkään ollut kovin mairitteleva, mutta ainakin oli poutaa!






Melko päämäärätön katujen mittailu johdatti meidät muun muassa Kakolan mäelle sekä Turun linnan puistoon. Kuvista näkeekin, että käytännössä lähes kaikki lumi on näiltä leveyksiltä sulanut vesisateen mukana viemäreihin. Minun mielestäni lumi olisi saanut vielä hetkisen kauemmin säilyä maassa, mutta ehkäpä pääsen parin viikon päästä Himoksella vielä siitä nauttimaan. Hyvä asia näissä sateisissa plussakeleissä on jäiden sulaminen - enää ei tarvitse ihan kauheasti jännittää lenkillä, että koska ensiapu ja nilkkojen kipsaus kutsuvat.

Vaikka talvesta ja lumesta pidänkin, en kyllä laita mahdollista aikaista kevättä ollenkaan pahakseni. Toki toivon, etteivät nämä sadekaudet kestä kovin montaa kuukautta... En tiedä kovin montaa inhottavampaa asiaa kuin lenkin puolivälissä litimäriksi kastuvat sukat lenkkareissa. Yöök!

Viikonloppuna kävin siskon ja siskontyttöjen kanssa myös Ypäjän hevosopiston avoimissa ovissa. Turpaterapiaa tuli niin sanotusti ovista ja ikkunoista, hevosopistolla kun asustelee kymmeniä (satoja) nelijalkaisia, ja kaikkiin talleihin oli vapaa pääsy tutustumaan hevosiin. Kaipaus satulaan on kytenyt jo jonkin aikaa, mutta viimeistään nyt huomasi, että sitäkin enemmän kaipaan ihan vain sitä hevosten kanssa touhuamista. Tästä inspiroituneena laitoinkin internetin ihmemaailmaan ilmoituksen, jonka toivon poikivan itselleni jonkun kivan karvakorvakaverin lähitulevaisuudessa!



tiistai 2. helmikuuta 2016

Kuplalapaset



Reilu viikko sitten puikoilta tipahti todella nopeatekoiset lapaset Soile Pyhänniskan kupla-ohjeella. Ihan täydellisen istuvia näistä ensimmäisistä ei tullut, mutta välttävät kyllä hyvin omassa käytössä! Tämä malli oli niin mukava (ja tosiaan nopea) neuloa, että taidan tehdä muutamat lisää. Aina voi vaikka lahjoa sukulaisia lapasilla!

Pohdin myös polvipituisia sukkia kuplaneuleella, mutta kavennukset tuottavat vähän päänvaivaa. Olen myös auttamattoman laiska purkamaan mitään, joten täytynee tehdä jonkinlaisia mallitilkkuja erilaisista kavennuksista, jotta sukkiin tulee sitten kerralla oikeanlaiset!






Näissä ensimmäisissä lankana on Novitan 7 veljestä. Pohjaväri on graffiti ja kuplissa poltettu oranssi (?). Silmukoita puikoilla oli 48. Resoriin mielestäni ihan sopiva määrä, mutta tosiaan tuosta kämmenosasta tiputan seuraaviin ainakin yhden kuplan, eli 4 silmukkaa pois. Sirokätiselle riittää varmasti 40 silmukkaa. Toisaalta näitä ei kannata ihan kauhean istuviksi tehdä, jos haluaa käsien pysyvän lämpiminä. Neuleeseen jää tiettyihin kohtiin pieniä "reikiä", joista tuuli pääsee läpi. Hieman väljempien lapasten sisään mahtuu näppärästi vaikka ohuet puuvillasormikkaat lämmittämään. Ja miksei noihin voisi ommella ihan vuorinkin vaikka fleecestä tai vanhasta t-paidasta!

Tuon oranssin olen saanut lahjaksi ilman vyötettä, siksi ei siitä sen kummempaa tietoa ole. Yksittäin ei ehkä niinkään lempivärejäni, mutta tämän harmaan kanssa paritettuna todella kaunis! Voisin etenkin näissä tällaisissa lapasissa nähdä sen myös paritettuna valkoisen kanssa. Raitalanka toimii näissä kuplina varmasti myös mainiosti!