Kesäilta Savojärven kierroksella

Ennen kaikkein pahimpia helteitä vietimme yhden illan Kurjenrahkan kansallispuistossa jo kovin tutuksi tulleella Savojärven kierroksella, joka ei kuitenkaan tylsistytä ikinä. Tähän aikaan suopursut kukkivat vielä, tupasvillat ovat pörheimmillään ja tänä vuonna edellisiin verrattuna runsaan oloinen lakkasato kypsyy hiljalleen pitkosten reunoilla. Tuoksu suoalueen yllä on huumaava yhdistettynä järveltä puhaltavaan raikkaaseen tuuleen.

Varsinais-Suomen pahempiin korona-aikoihin verraten tungos reiteillä on hiipunut lähes entiselleen, eikä kanssaretkeilijöitä juuri näe. Itseäni tämä ei varsinaisesti haittaa, mutta kannustan kyllä silti ihan jokaista luontoretkeilemään normaalimmankin arjen keskellä! Me näimme puolivälin  Rantapihassa kaksi ihmistä ja pitkoksilla yhden. Parkkipaikkakaan ei ollut enää pullollaan autoja. Minimoimme itse kontaktit mahdollisimman vähiin välttämällä evästauon grillipaikoilla normaalista poiketen. Tällä kertaa oli tarkoitus selvitä reissusta normaalia nopeammin, joten pakkasimme mukaan vain varsinaiset terveyseväät - termarillinen kahvia ja omarmunkit. Kyllä muuten toimi reitin varrella olevan piknikpöydän ääressä aivan järven rannalla nautittuna!

Luonto sekä siellä villinä elävät eläimemme ovat kärsineet helteistä ja kuivuudesta, johon onneksi olemme nyt saaneet helpotusta sateiden ja ukkosten muodossa. Itse en varsinaisesti pidä ukkosista, mutta tällaisen jakson jälkeen nekin ovat oikein tervetulleita. Näistä kuvista jopa myrskyisiksi yltyneet sadekelit ovat kaukana, nappaa tästä siis hieman aurinkoterapiaa harmaampien päivien keskelle!

Mikä on ollut sun ykkösulkoilukohden kevään ja alkukesän aikana?

Sunnuntailounas avotulella

Vietimme mieheni, vanhempieni sekä siskoni perheen kanssa eilen sunnuntaita Salon Vuohensaari Campingissa grillailun ja minigolfin merkeissä. Vuohensaari on itselleni aiemmin tuttu lähinnä siellä 2000-luvun alkupuolella järjestetystä Vuohisrockista, jossa muistan muutamana vuonna käyneeni. Tuolloin siellä esiintyivät esimerkiksi muuan Cheek, Negative, Elastinen, Stella ja The Rasmus.

Tällä kertaa saari oli melko rauhallinen - muita ihmisiä taisi näkyä vähän reilu kymmenkunta. Grillipaikka hehkui vielä edellisten ruokailijoiden tulista lämpimänä, mutta koko oman grillailumme ja ruokailumme ajan saimme olla ihan oman porukkamme kesken. Liekö sadetta ja ukkosia enteillyt sää ollut syynä ihmiskatoon, vai onko Vuohensaaressa aina syyskaudella näin rauhallista?

Vuohensaaresta löytyy päiväsaikaan (ennen klo 21:00) kaikkien käytössä oleva katettu grillikatos, jonka yhteydessä on n. 6-8 hengen pöytäryhmä. Lisäksi taivasalta löytyy vielä kaksi pöytää lisää, eli seisaaltaan ei tarvitse syödä. Myös tulisijan ympärillä on joitain istumapaikkoja.

Puut katokselle täytyy tähän vuodenaikaan tuoda itse - lukuunottamatta viikonloppuja, jolloin puuvajan ovet ovat avoinna kahvilan aukioloaikojen mukaisesti. Mekin saimme näin ollen eilen säästää omat puumme seuraavaan kertaan. Menumme sisälsi perinteisten makkaran ja kasvisnakkien lisäksi pastasalaatin. Jälkiruoka oli kuitenkin se odotetuin osuus (tietysti!), sillä hankin viime viikolla viimein Muurikan Leisku-pannun, joka on omiaan otettavaksi retkille mukaan. Asianmukaisten pesujen ja rasvapolttojen jälkeen kaivettiin kylmälaukusta kotona valmiiksi maitopurkkiin tehty lettutaikina ja pyöräytettiin tarjolle pino muurinpohjalettuja hillon sekä kerman kera.

Jo näin yhden käyttökerran kokemuksella voin suositella tätä pannua kaikille paremmasta retkiruuasta kiinnostuneille! Helppokäyttöinen ja monipuoliset mahdollisuudet kokkailuun antava pannu on oikein pidettynä elinikäinen retkikaveri, joka vain paranee vanhetessaan. Eikä kyllä ole hinnallakaan pilattu! Itse sain "pakkomielteen" tämän hankkimiseen Jesse Braunin taannoisen Nuuksio-videon katsottuani - ja mikäli oikein ymmärsin, on miehen kanavalle tulossa piakkoin retkiruokavinkki, jonka valmistuksessa pannua käytetään!

Grillailun lisäksi saatiin iltapäivään vähän aktiviteettiakin - Vuohensaaren leirintäalueen yhteydessä on 18 reiän minigolfrata, jonka pelasimme koko porukalla kertaalleen läpi. Itselläni viime kerrasta minigolfin parissa on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, ja alku vaatikin hieman mieleenpalauttelua. Muutama reikä meni ihan nappiin, ja pieni kipinä lajiin kyllä syttyi! Täytynee yrittää mahduttaa syksyyn vielä toinen pelikerta.

Eilisen harmaa sää ei haitannut kyllä oikeastaan yhtään. Itse ainakin kaipaan jo viileämpiä päiviä ja hyvässä seurassa ei kelillä ole niin väliä. Viikon päästä keskiviikkona suuntaan muutamaksi päiväksi työreissulle Skotlantiin - saa nähdä sataako siellä koko viikon, kun sitä nyt olen tässä niin kovin odotellut. Toivotaan, että reissuun mahtuisi kuitenkin poutakelejäkin!

Mikä on sun retkiruokasuosikki?

Tervetuloa syyssateet!

Tämän kuluneen kesän retkeilyt ja ylipäätään "ylimääräiset ulkoilut" ovat jääneet hävettävän vähälle. Kesäkuussa alkanut uusi työ ja sen rytmiin opetteleminen on vienyt oman aikansa ja vapaa-aikojen jaksamista ovat kuumat kelit verottaneet rankalla kädellä. Lisäksi minun "virka-aikaan" tapahtuva työni sekä miehen vuorotyö ovat menneet suurilta osin aivan ristiin ja päällekkäin. Onneksi säätiedotteet lupaavat sateita elvyttämään luontoa ja aamun työmatkallekin sai jo pukea takin päälle. Olosuhteet aktiivisempaan retkeilyyn ovat siis optimoitumassa pikkuhiljaa, vielä pitää löytää yhteistä aikaa!

Pari viikkoa sitten kävimme tervehtimässä kesälampaita Kuuvassa ja pysähdyimme samalla matkan varrella olleen karjahaan kohdalla testailemaan hankkimani kameran ominaisuuksia. Ylämaankarja, aka karvalehmät, pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä turvat tiukasti ruohomättäällä, mutta lampaat riensivät tuttuun tapaansa aidalle tutkimaan, löytyisikö tulokkailta herkkuja voikukanlehtien muodossa. Muutamat penkalta löytyneet vihreät lehdet katosivatkin parempiin suihin alta aikayksikön.

On ollut hauska nähdä, kuinka minun eläinrakkauteni kautta mieskin ottaa yhä enemmän kontaktia erilaisiin eläimiin (kunhan ne eivät ole hevosen kokoisia). Aiemmin häntä tuskin olisi tien vieressä ollut lammashaka juurikaan hetkauttanut, mutta nykyään saatetaan suunnitella menoja/retkiä sen mukaan, missä voisi olla eläimiä. Toki emme varsinaisesti reissaa eläinten perässä, mutta monissa kohteissa tulee kyllä tarkistettua netistä lähialueiden tarjonta senkin suhteen ja mutkan takaa avautuvat laitumet sekä haat asukkeineen ovat aina mukava yllätys.

Mikä sua ohjaa reittivalinnoissa ja luonnonhelmassa vietetyn ajan suunnittelussa?
Kiinnostaako eläimet, tietynlaiset ympäristöt vai haluutko nähdä kaiken?

Torronsuon karun kauniit maisemat sekä ihana kirjavinkki!

Yhteistyössä Docendo

Näiden KAMALIEN helteiden vallitessa palaa mielellään alkukesän retkelle Torronsuolle, jolloin t-paidan kanssa tarkeneminen oli siinä ja siinä. Kuten olen useampaan otteeseen blogissakin kirjoittanut (2016, 2017 ja 2018), en ole varsinaisesti kesäihminen. Nautin parvekepuutarhan hoidosta, meressä uimisesta, auringosta ja jäätelökioskeista sekä ulkoilmakeikoista, mutta rajansa kaikella. Minulla se raja menee noin 22 lämpöasteessa, kun puhutaan Suomen ilmastosta.

Torron visiittimme osui samalla päivälle Ruostejärven lenkin kanssa, joten tutustuminen jäi melko pintaraapaisuksi. Kellon juostua jo iltaan ja uhkaavien sadepilvien ilmestyttyä taivaanrantaan päätimme kiertää lyhimmän lenkin, noin 1,5 kilometrin mittaisen Kiljamon kierroksen. Samalla poikkesimme tietysti lähellä Kiljamon parkkipaikkaa olevalla näkötornilla, jolta on u-pe-at maisemat suon yli!

Hieman ennen päiväretkeämme postiluukusta oli kolahtanut Docendolta saatu aivan ihana kirja: Tea Karvisen kirjoittama ja valokuvaama Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet, joka kokoaa yksiin kansiin kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Karvinen on ammattiluontokuvaaja sekä toimittaja Rovaniemeltä ja kirjan takakansi kertoo hänen viettäneen yli 700 päivää Suomen kansallispuistoissa vuodesta 2010 lähtien.

Jo pelkästään kirjan kuvitus on henkeäsalpaavan upea - ja viimeistään elämänmakuisia, mukaansatempaavia tekstejä lukiessa toivoisi jo olevansa retkikengät jalassa astumassa pitkospuille! Koska tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole joka päivä mahdollista, on kirja mainio tapa sukeltaa luontoretkelle omassa olohuoneessa. Tämä onkin ihan ehdoton hankinta jokaiselle luonnon ystävälle! Itse inspiroiduin teoksesta suuresti ja tahdonkin just-nyt-heti Repovedelle kuuntelemaan kaakkureita tai Tiilikkajärvelle Kosevan autiotupaan yöpymään - tarinan mukaan nimi muuten juontuu kossusta sekä Kasevasta. Joko mennään?

Vuoden 2017 syksyllä julkaistu teos hyväksyttiin Valtioneuvoston kanslian toimesta myös osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 virallista ohjelmaa. Kirjan lisäksi hankkeeseen on kuulunut koulukierroksia sekä luontoiltoja eri puolilla Suomea, unohtamatta kiertävää valokuvanäyttelyä.

Palatakseni Torronsuolle - Kiljamon kierroksella näki sen lyhyydestä huolimatta hyvin moninaisesti Torron luontoa. Kuten postauksen kuvituksesta voi päätellä, olin itse fiiliksissä pörheistä tupasvilloista pitkosten reunamilla. En ihan heti keksi montaa kauniimpaa maisemaa kuin valkoisenaan tuulessa huojuva tupasvilla ja ajan patinoimat pitkospuut. Keksitkö sä?

Pikainen, noin tunnin kestänyt retkemme jätti jälkeensä tiedonjanon - mitähän tuolta löytyisi, kun lähtisikin pidemmälle reitille? Kuinkahan pitkälle tätä suota riittää? Torroon on aivan ehdottomasti palattava paremmalla ajalla. Tammelan seudulle jäi muutenkin vielä todella paljon nähtävää ja koettavaa, joten ensi kesälle voisi ajatella sinne vaikka hieman pidempääkin retkeä!

Onko Torronsuo sulle tuttu paikka?

Torronsuon kansallispuisto Tammelassa
Kiljamon parkkialue:
Somerontie 732, tien nro 282, Tammela

*Kirja saatu Docendolta