Tervetuloa syyssateet!

Tämän kuluneen kesän retkeilyt ja ylipäätään "ylimääräiset ulkoilut" ovat jääneet hävettävän vähälle. Kesäkuussa alkanut uusi työ ja sen rytmiin opetteleminen on vienyt oman aikansa ja vapaa-aikojen jaksamista ovat kuumat kelit verottaneet rankalla kädellä. Lisäksi minun "virka-aikaan" tapahtuva työni sekä miehen vuorotyö ovat menneet suurilta osin aivan ristiin ja päällekkäin. Onneksi säätiedotteet lupaavat sateita elvyttämään luontoa ja aamun työmatkallekin sai jo pukea takin päälle. Olosuhteet aktiivisempaan retkeilyyn ovat siis optimoitumassa pikkuhiljaa, vielä pitää löytää yhteistä aikaa!

Pari viikkoa sitten kävimme tervehtimässä kesälampaita Kuuvassa ja pysähdyimme samalla matkan varrella olleen karjahaan kohdalla testailemaan hankkimani kameran ominaisuuksia. Ylämaankarja, aka karvalehmät, pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä turvat tiukasti ruohomättäällä, mutta lampaat riensivät tuttuun tapaansa aidalle tutkimaan, löytyisikö tulokkailta herkkuja voikukanlehtien muodossa. Muutamat penkalta löytyneet vihreät lehdet katosivatkin parempiin suihin alta aikayksikön.

On ollut hauska nähdä, kuinka minun eläinrakkauteni kautta mieskin ottaa yhä enemmän kontaktia erilaisiin eläimiin (kunhan ne eivät ole hevosen kokoisia). Aiemmin häntä tuskin olisi tien vieressä ollut lammashaka juurikaan hetkauttanut, mutta nykyään saatetaan suunnitella menoja/retkiä sen mukaan, missä voisi olla eläimiä. Toki emme varsinaisesti reissaa eläinten perässä, mutta monissa kohteissa tulee kyllä tarkistettua netistä lähialueiden tarjonta senkin suhteen ja mutkan takaa avautuvat laitumet sekä haat asukkeineen ovat aina mukava yllätys.

Mikä sua ohjaa reittivalinnoissa ja luonnonhelmassa vietetyn ajan suunnittelussa?
Kiinnostaako eläimet, tietynlaiset ympäristöt vai haluutko nähdä kaiken?