keskiviikko 22. elokuuta 2018

Tervetuloa syyssateet!














Tämän kuluneen kesän retkeilyt ja ylipäätään "ylimääräiset ulkoilut" ovat jääneet hävettävän vähälle. Kesäkuussa alkanut uusi työ ja sen rytmiin opetteleminen on vienyt oman aikansa ja vapaa-aikojen jaksamista ovat kuumat kelit verottaneet rankalla kädellä. Lisäksi minun "virka-aikaan" tapahtuva työni sekä miehen vuorotyö ovat menneet suurilta osin aivan ristiin ja päällekkäin. Onneksi säätiedotteet lupaavat sateita elvyttämään luontoa ja aamun työmatkallekin sai jo pukea takin päälle. Olosuhteet aktiivisempaan retkeilyyn ovat siis optimoitumassa pikkuhiljaa, vielä pitää löytää yhteistä aikaa!

Pari viikkoa sitten kävimme tervehtimässä kesälampaita Kuuvassa ja pysähdyimme samalla matkan varrella olleen karjahaan kohdalla testailemaan hankkimani kameran ominaisuuksia. Ylämaankarja, aka karvalehmät, pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä turvat tiukasti ruohomättäällä, mutta lampaat riensivät tuttuun tapaansa aidalle tutkimaan, löytyisikö tulokkailta herkkuja voikukanlehtien muodossa. Muutamat penkalta löytyneet vihreät lehdet katosivatkin parempiin suihin alta aikayksikön.

On ollut hauska nähdä, kuinka minun eläinrakkauteni kautta mieskin ottaa yhä enemmän kontaktia erilaisiin eläimiin (kunhan ne eivät ole hevosen kokoisia). Aiemmin häntä tuskin olisi tien vieressä ollut lammashaka juurikaan hetkauttanut, mutta nykyään saatetaan suunnitella menoja/retkiä sen mukaan, missä voisi olla eläimiä. Toki emme varsinaisesti reissaa eläinten perässä, mutta monissa kohteissa tulee kyllä tarkistettua netistä lähialueiden tarjonta senkin suhteen ja mutkan takaa avautuvat laitumet sekä haat asukkeineen ovat aina mukava yllätys.

Mikä sua ohjaa reittivalinnoissa ja luonnonhelmassa vietetyn ajan suunnittelussa?
Kiinnostaako eläimet, tietynlaiset ympäristöt vai haluutko nähdä kaiken?

5 kommenttia:

  1. Minäkin olen iloinen syyssateiden saapumisesta. Pitkän hellejakson aikana ei tullut pahemmin retkeiltyä - ei vain pystynyt. Nyt voi taas suunnitella reippaampia reissuja, kun nestehukka ja lämpöuupumus eivät uhkaa niin akuutisti. :D Tykkään suunnata retkilläni luonnonsuojelualueille, koska hakkuuaukkoja ja muuta ankeaa ei tekisi mieli joutua kohtaamaan yhtään enempää kuin niitä on maanteiden varsilla pakko nähdä. Luonnonsuojelualueilla pääsee nauttimaan "ehjästä" luonnosta. Plussat, jos meri on lähellä, koska meri on parhautta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakkuuaukeat ovat kyllä tympeitä - vaikka toisaalta on kyllä tullut vastaan sellaistakin kaatuneiden puiden ryteikköä, jota olisi toivottu hieman siistittävän. Mutta no, koskas sitä nyt kaikkeen tyytyväinen olisi... :D

      Poista
  2. Karvalehmät! :D

    Minäkin otan ihan innolla vastaan syksyn sateet - etenkin jos se tietää tatteja - vaikka kesä jääkin taakse hieman haikeudella. Osin myös siksi, että mies palaa pian töihin ja meillä alkaa erilainen arki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja minua ohjaa mikä milloinkin. En ole luontokohteiden suhteen kovin nirso. Usein mennään sinne, minne mies menee suunnistamaan.

      Poista
    2. Termi 'karvalehmä' taisi jäädä käyttöön ystäväni suusta, hän kun ei karjan rotua tiennyt, niin karvalehmä oli kuvaavinta, minkä hän äkkiseltään keksi :D

      Sienimetsälle pitäisi kyllä mennä. Marjatkin ovat osaltamme jääneet metsään, kun aikataulut miehen kanssa menevät niin ristiin ja itse en tykkää lähteä metsään yksin, turvallisuussyistä. Jospa tässä vielä ehtisi piirakkatarpeet metsästää!

      Poista