Yhteistyössä Johhny Kniga
Maria Veitola - feministi, bosslady ja koko kansan yökyläilijä.
Monen rakastama suosikki ja voimahahmo, mutta myös hirvittävän monen pilkan kohde ja inhokki.
Nainen, joka herättää tunteita.
Muistan törmänneeni Maria Veitolaan alkujaan YLEn Maria, Maria-ohjelmassa ja siihen ihastuneena seurannut naisen asiallisen viihdyttävää Maria!-ohjelmaa myös Nelosella. Viikosta toiseen mielenkiintoisia vieraita, suorasukaisia kysymyksiä ja pilke silmäkulmassa tehtyjä haastatteluja. Niin, unohtamatta tietenkään niitä toinen toistaan upeampia outfittejä.
Kun kuulin Maria Veitolan julkaisevan kirjan, oli heti selvää, että se on luettava. Veitola-kirja on koostettu omaelämäkerran tyyliseksi Marian julkaistuista kolumneista, joiden lomaan hän on kirjoittanut julkaisematonta tekstiä selventämään, yhdistämään ja kokoamaan kirjaa eheäksi kokonaisuudeksi. Uudet tekstit erottuvat pinkillä värillään kolumneista, jolloin lukija pysyy hyvin kärryillä siitä, mikä on lisätty niin sanotusti jälkikäteen.
Vaikka melko paljon olen Maria Veitolan kolumneja lehdistä (lähinnä Trendistä) lukenutkin, ei kirjan edetessä tullut deja vu-tilanteita tai minkäänlaista ärsyyntymistä siihen, että tietäisi jonkin asian kulun ennalta. Veitolan tyyli kirjoittaa iskee minuun kuin kuuma veitsi voihin ja etenkin kirjan pinkit tekstit tekevät siitä aidon ja elämänmakuisen.
Minulla taisi mennä kirjan kannesta kanteen lukemiseen noin kuusi tuntia kahden päivän ajalle jaettuna - sitä ei yksinkertaisesti olisi malttanut laskea käsistään. Kirja on jaettua kuuteen eri jaksoon - Lapsuus, nuoruus ja parikymppisyys; äitiys; Työ, opiskelu, terveys ja työn suhde terveyteen; ihastukset ja parisuhteet; tyyli ja ulkonäkö; ystävistä; sekä bossladyn rooli ja pohdinnat työstä ja tasa-arvosta. Kolumnit eivät kulje välttämättä aikajärjestyksessä, mutta noilla aiemmassa kappaleessa mainitsemillani pinkeillä teksteillä kokonaisuus on todella toimiva ja eheä.
Kaikki aihealueita käsitellään raadollisesti ja suorasukaisesti, mutta kuitenkin huumorin kautta - taattuun Maria Veitolan tyyliin. Kirjan sisältöä on mielestäni turha lähteä avaamaan blogipostauksessa, koska kansien sisään kätkeytyy niin monta asiaa ja elettyä elämää, ettei niitä pysty referoimaan muutamaan kappaleeseen. Jos kirja ei vielä löydy sun lukulistalta tai kirjahyllystä niin ota riski - rakastu Veitolaan!
"Mä toivon, että mä voin kasvaa, horjua ja kukoistaa edelleen mun
ystävien läheisyydessä, ja sit kun me ollaan oikeasti vanhoja,
mä toivon, ettei meitä eroteta eri vanhainkoteihin ja hoitolaitoksiin,
vaan me voitais hengata edelleen yhdessä,
pitää hauskaa,
rakastaa ja muistella menneitä."
* Kirja saatu Johnny Kniga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti