keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kesäreppu, joka pysyy menossa mukana

Hetki sitten postasin repusta/pussukasta, jonka tein melko nopealla aikataululla helpottamaan pyörälenkkejä. Nyt jonkin aikaa reppua käytettyäni, totesin tarvitsevani siitä sellaisen "siistimmän version" myös ihan arkeen mukaan. Malliltaanhan tuo on aivan mahtava vähän kaikkeen, kun kädet jäävät vapaiksi. Vaikkapa festareillakin tuo on oiva laukkumalli, kun kukaan pitkäkyntinen ei niin vaan repun kantajan huomaamatta pääse käsiksi sen sisällä oleviin tavaroihin.

Värin piti olla tumma, jotta lika ei heti ensimmäisten puistoistuskelujen jälkeen näy, ja mahdollisimman paljon piti saada tehdyksi jo olemassa olevilla matskuilla. Loppuviikosta lähdimme käymään Ikeassa, josta löytyikin sitten kaikki tarvittava: tuo etuosan tumma kangas sekä tilkku sisätaskuun. Ikean kankaat ovat siitä kivoja, että ne halvoista hinnoistaan huolimatta ovat useimmiten todella jämäkkää puuvillaa, joka etenkin tällaisiin projekteihin sopii mainiosti!






Edeltävästä repusta poiketen halusin tehdä tähän vuorin, ja muutenkin hieman parannella käyttömukavuutta. Ylimmässä vaakakuvassa näkyvätkin kaikki tähän käytetyt materiaalit. Tuo tumma etuosan kangas on tosiaan Ikean uutuuksia, joka ei ainakaan vielä näy edes heidän nettisivuillaan. Sisätaskun mustavalkoinen kangas myös Ikeasta - ostin juuri tällaisia pieniä paloja vaativia ompeluksia varten niitä valmiiksi leikattuja tilkkuja. Pellava on jäänyt yli opinnäytetyöstä opiskeluajoilta ja olkainten musta sekä vuorin ruskea kangas ovat vanhoista lakanoista.

Käyttömukavuutta lisäämään ompelin tosiaan repun sisälle kaksi taskua, toisen vetoketjulla avaimille ja toisen ilman minkäänlaista kiinnitystä vaikkapa puhelimelle tai aurinkolaseille. Myös laukun etuosassa on kapea, mutta melko syvä tasku, johon avaimet on helppo sujauttaa vaikkapa kauppareissun ajaksi. Vuorikankaan olisi varmaan voinut kiinnittää jotenkin toisinkin päällikankaaseen, mutten malttanut pohtia asiaa sen enempää, vaan tikkasin sen molemmista alakulmista kiinni repun takaosan pellavaan. Ajanee asiansa näin!







Koin repun olkaimet myös ajoittain hankaliksi, kun piti metsästää kahta hihnaa, joten ratkoin tämän tikkaamalla olkainhihnat yhteen niiltä osin, kuin niitä ei tarvita repun avaamiseen. Nyt reppu on mahdollista avata kyllä äärimmilleen, mutta siitä alaspäin hihnat muuttuvat yhtenäisiksi.

Kuten joku ehkä myös huomasi, mulla loppui musta ompelulanka kesken. Koska reppu tulee omaan käyttöön, en antanut asian häiritä. Tässä kyllä huomaa sen, kuinka ompelusta on ollut hieman pidempi tauko, kun tikki ei menekään ihan vaan tosta vasemmalla kädellä sinne minne haluaisi...

Nyt ei enää puutu kuin hellekelit, niin reppu pääsee varmasti moneen menoon mukaan!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä

En ole itse koskaan (!) käynyt Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa, vaikka olen asunut Turussa jo yli viisi vuotta. Miehelläkin edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo "ainakin kymmenen vuotta", joten maanantaina otettiin suunta sinne.

En oikein edes tiennyt mitä odottaa, mutta en ainakaan ajatellut olevani noin fiiliksissä kuin olin. Kohde on vähän sellainen, ettei kuvista kyllä välity ollenkaan se sama tunnelma kuin paikan päällä. Jonkinlaisen pienen kuvakokoelman keräsin tähän, mutta suosittelen aivan ehdottomasti jokaiselle kynnelle kykenevälle visiittiä! Ulkoalueitakin kierrettiin, mutta kuvausolosuhteet eivät olleet kovin suotuisat, joten nämä ovat lähinnä sisätiloista.










Yllä olevissa kuvissa näkyvät jättilumpeet olivat aika huikeita! Suurimpien halkaisija huiteli jossain puolentoista metrin kieppeillä, ja suurimmillaan nämä voivat kasvaa jopa kolmimetrisiksi. Ne myös pystyvät kannattelemaan jopa 40 kilon painon. Ei ihan heti uskoisi kasvin pystyvän sellaiseen, mutta kai se niin sitten on!

Myös kaikenmaailman kukat olivat valloittavia - orkideat etenkin! En ole ikinä edes kokeillut kotiin ostaa orkideaa, vaikka monta kertaa on mieli tehnyt. En ole kovin hyvä pitämään minkäänlaisia kukkivia (perunoita lukuunottamatta) hengissä, vaan vihreät kasvit tuntuvat viihtyvän huomassani huomattavasti paremmin. Sitten kunhan tilaa on kotonakin vähän enemmän, saatan ehkä jossain vaiheessa uskaltautua orkideojakin kokeilemaan.











Kaktukset viehättävät minua valtavasti, ja niiden tutkimiseen kuluikin tovi jos toinenkin. Tuollaiset pallomalliset ovat erityisesti suosikkejani - saisinkohan jonkin pienen sellaisen menestymään kotona?

Ihastuin suuresti puutarhan undulaatteihin, mies taas löysi sieluntoverin Alma-konnasta. Nuo undulaatit ja talon kaksi neitokakadua pääsivät yhdessä kokoelmahuoneessa lentelemään vapaasti ja halutessaan takaisin asumukseensa. Olikin mielenkiintoista laulun perusteella bongata, missä tipuset katonrajassa majailivat.

Kun kerran Ruissalossa olimme, piti tietysti käydä myös moikkaamassa alueen lampaita. Olimme liikkeellä ilmeisesti päiväuniaikaan, mutta muutama malttoi silti tulla tervehtimäänkin. Ensimmäistä kertaa onnistuttiin bongaamaan myös "karvalehmät" eli alueella laiduntava ylämaankarja suhteellisen lähietäisyydeltä. Oli pakko pysäyttää auto lähimmälle bussipysäkille ja käydä nappaamassa kuva muistoksi. Mihin sitä maalaistyttö luonnostaan pääsisi - ehkä vielä joskus omassa pihassakin on pari lammasta ja lehmä.




torstai 2. kesäkuuta 2016

Reppu/pussukka kesän menoihin sekä pyykkipoikaessu

Mulla on pyörinyt kaapissa ainakin viitisen vuotta sitten Ikeasta ostettu mustavalkovihreä kangas, jolle en yksinkertaisesti ole keksinyt käyttöä. Kangas on yksinkertaisuudessaan todella kaunis ja materiaali tuollaista jämäkkää puuvillaa.

Äiti on jo jonkin aikaa vihjaillut, että uudelle pyykkipoikapussukalle olisi käyttöä näin kesäaikaan, kun pyykit saa ripustettua pääosin ulos narulle. Kaikkein kätevin tähän on vyötärölle solmittavissa oleva pyykkipoikaessu. Googlailin hieman muiden tekeleitä ja mahdollisia ohjeita, mutta lopulta päätin vain ottaa sakset ja kangaspalan käteen. Mitään varsinaista ohjetta tähän ei siis ole, vaan ihan fiilispohjalta ja vähän vanhasta mallia katsoen tämän ompelin kasaan. 

Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyykin hyvin kaikki työssä käytetyt materiaalit: etuosana tuo mainitsemani jämäkkä puuvilla, reunoissa äidin varastoista löytynyt kanttinauha (missä kanttinauhaa nykyään myydään??!), taustana opinnäytetyöstä ylijäänyttä pellavaa ja vyötärönauhana myös opiskeluajoilta peräisin olevaa vihreää luomupuuvillaa. Pellavan valitsin taustaksi sen vuoksi, että uskoisin sen auttavan essua säilyttämään muotonsa kauemminkin kuin vain yhden kesän. Mitään kovin venyvää kangasta en itse ainakaan tähän käyttäisi. Toivotaan, että tämä toimii käytännössä!





Keittiönpöydän ääressä ommellessa tuli sen verran kuuma, että oli pakko kaivaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuuletin esiin. Pääsääntöisesti täällä on ollut ihan siedettävä lämpötila sisällä, mutta tuohon aikaan aurinko paistoi vielä melko suoraan ikkunoista sisään. 

Tuon essun lisäksi vanha taikasingeri pääsi eilenkin hommiin, kun olimme sopineet kavereiden kanssa lähtevämme Ruissaloon polkupyörälenkille. Mulla ei repun lisäksi ole oikein mitään pientä ja kevyempää selässä kulkevaa kassia, joten sellainen piti äkkiä sitten ommella. Etsinnässä on tosin pyörän tarakalle kiinnitettävä laukku, mutta siihen asti tämä tekele palvelkoon pyöräretkillä!

Kankaana on tuo sama Ikean jämäkkä puuvilla. Mitään erikoista tuossa pussukassa ei ole, ja varsin nopea se oli ommellakin. Remmeille jätin melko isot nauhakujat, koska tuohon on pakko etsiä kuitenkin joku paksumpi olkainvaihtoehto. Nuo ohuet nauhatkin ovat toki ihan ok, mutta hieman paksummat parantavat käyttömukavuutta huomattavasti - etenkin silloin jos pussukassa on muutakin kuin vesipullo ja avaimet.

Nyt kun villasukkien teko ei tunnu yhtään ajankohtaiselta tai houkuttelevalta, on tuo ompelukone kiinnostanut ihan eri tavalla. Mitähän seuraavaksi ompelisi?