keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Takaisinheitto syksyiselle Aneriojärvelle

Muutto uuteen kotiin on nyt onnistuneesti suoritettu, ja on aika palata bloginkin suhteen niin sanotusti ruotuun. Vaikka varmasti tulenkin täältä uudesta asunnosta jonkinlaisen postauksen tekemään, ei sen aika ole vielä. Vasta tänään on saatu kaikki laatikot purettua, mutta monet tavarat etsivät vielä paikkaansa.

Kun valkoinen talvi ainakin Turussa antaa vielä odottaa itseään, ajattelin tähän väliin julkaista jo reilun kuukauden vanhat kuvat Aneriojärven luontopolulta kotikonnuiltani. Maisemat olivat tuolloin syksyisen kauniit, mutta valmiiksi läpikäydyt kuvat ovat jostain syystä silti jääneet kansioon pölyttymään.






Kävimme mieheni kanssa juuri ennen kuukauden takaista Lapin reissuani vanhempieni luona vaihtamassa talvirenkaat. Kotimatkalla päätimme poiketa tälle lyhyelle luontopolulle ja lintutornille, koska mies ei ollut siellä vielä koskaan päässyt käymään.

Luontopolun pitkokset eivät alkukesästäkään olleet mitenkään erityisen hyvässä kunnossa, mutta nyt askeleitaan sai kyllä katsoa vielä tarkemmin. Toivottavasti joku käy keväällä korjaamassa pitkokset turvallisiksi!







Onko joku käynyt Kuhankuonolla tai muilla lähialueen pitkospuureiteillä pakkasten tultua? Jos on, niin missä kunnossa reitit ovat olleet?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Marraskuinen Kuuvannokka



Kesällä Kuuvannokassa tuli käytyä useammankin kerran fillarilenkeillä eväiden kera, mutta nyt on ollut hieman taukoa, kun pyöräkin on saanut ansaitun lomansa. Harmaan marraskuun iltapäivän ratoksi päätimme kuitenkin lähteä katsomaan, ovatko rantakalliot liian liukkaat maisemien katseluun.

Parkkipaikalta rantaa kohti kävellessämme hieman meitä edempänä tielle loikkasi metsäkauris, joka jäi hetkeksi katselemaan suuntaamme keskelle tietä ennenkuin loikkasi piiloon. Vaikka pidän hirvieläimistä erityisen paljon lautasella, on niiden kohtaaminen luonnossa myös aina mukavaa. Jokin noissa sarvipäissä vaan kiehtoo!









Rantakalliot olivat sataneesta vedestä hieman niljaisen liukkaat, mutta kaiken lumen ja jään jo sulattua pääsi siellä kuitenkin helposti kulkemaan. Jos uskoisin edellisiin ja tuleviin elämiin, ei varmasti olisi epäilystäkään siitä, ettenkö olisi edellisessä elämässä ollut merimies. En ihan heti keksi mitään muuta asiaa, jonka äärellä mieli rauhoittuisi samoin kuin meren läheisyydessä.

Yhtäkään ihmistä emme tällä kertaa nähneet - mitä en toisaalta ihmettele. Kuuvannokka tuskin kuuluu kovinkaan monella niihin kohteisiin, joissa vierailtaisiin tähän aikaan vuodesta.








Kallioilla haahuiltuamme päätimme poiketa kotimatkalla vielä Honkapirtillä kahvilla. Omistajanvaihdoksen jälkeen en olekaan siellä vieraillut, joten oikein ei tiennyt mitä odottaa. Omenapiirakka oli kuitenkin minun makuuni oikeinkin hyvää ja kahvikin erinomaista, joten ei valittamista! Täytynee kesälläkin parkkeerata pyörä pirtin pihaan.

Viikon päästä meillä on muutto tavaroiden siirron osalta täydessä käynnissä - nyt alkaa jo vähän jännittää! Onneksi matka on kuitenkin lyhyt.

Missä te ulkoilette mieluiten talvisin?





torstai 10. marraskuuta 2016

Syysunilta henkiin

kun kadut verhoutuvat valkeaan
ja eläimet vaipuvat talven lepoon


minä elän












Päiväkävelyllä eilen  nautin pienestä pakkasesta, hennosta lumisateesta ja valkeista maisemista. En ole koskaan ollut kesäihminen, vaikka tietysti kesässäkin on ne omat puolensa - kesäiltojen lavatansseja en vaihtaisi mihinkään. Talvi on kuitenkin minun juttuni, silloin kun on lunta.

Kauniin talvipäivän kruunasi ilta Logomossa Johanna Kurkelan Ingrid-kiertueen parissa. Mikä intensiteetti, mikä ääni, mikä nainen!





sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Terveisiä sumuisesta pohjoisesta!



Viikon mittaiseksi tarkoitettu Lappi-loman kestävä postaustauko venähti vahingossa hieman pidemmäksi, koska tähän väliin osui niin paljon kaikkea muutakin sählinkiä. Nyt on kuitenkin taas kuvia muokkailtu ja tekstejä jäsennelty, joten lopetetaan tämä radiohiljaisuus tähän.

Reilu kaksi viikkoa sitten lauantaina otin yöjunan alle ja hurautin Tampereen kautta Ouluun. Oulussa nopea aamupala siellä yöpyneiden vanhempien sekä kissan kanssa ja eikun maantielle auton kyytiin. Määränpäänämme oli Kittilän Tepasto, jonne siskoni perheineen oli ajanut jo hieman edeltä käsin.

Suunnitelmana oli viettää rentouttava viikko lähinnä maisemia ihaillen ja luonnosta nauttien, mutta kelit eivät ihan hirveästi suosineet. Aurinko ei juuri näyttäytynyt, vaan melko sumuisissa tunnelmissa päivät kuluivat. Pienen lisästressin alkulomaan toi myös tieto siitä, että saimme mieheni kanssa uuden vuokra-asunnon, ja sen seurauksena olikin sitten hoidettava nopealla aikataululla muutamia juoksevia asioita ja ajeltava esimerkiksi Kittilän kirjastoon tietotekniikan äärelle. Loppu hyvin, kaikki hyvin - muutaman viikon päästä muutetaan!









Tepastolla lunta oli hieman maassa koko ajan, mutta mitään sen kummempia lumisateita ei meidän viikon ajalle sattunut. Lämpötilatkin olivat ihan mukavat, kylmimmillään taisi olla miinus viiden luokkaa.

Porukkamme karvaisin kaveri oli alkuun uuden paikan suhteen hieman epäileväinen, mutta tutun porukan ympäröimänä ei montaa päivää mennyt, kun kissa jo pötkötti matolla selällään - ihan niin kuin kotonakin. Tämä reissukissa on siitä erikoislaatuinen, että täälläkin sen uskalsi päästää ulkoilemaan vapaasti. Kerttu tutkii hetken lähiympäristöä, ja palaa sitten sisälle syömään ja keräämään voimia seuraavaa ulkoilua varten.

Yhtenä päivänä ajoimme myös Levin huipulle. Etukäteen ajatellen olisi ollut mukava käydä huipun lähellä näköalaravintola Tuikussa, mutta näkyvyys oli vain muutaman metrin, joten tärkeämpänä prioriteettina oli lähinnä pysyä oikealla tiellä. Huipulla joka tapauksessa käytiin. Siellä pakkasta ja lunta oli hieman enemmän kuin alempana.










Muoniossa käydessämme ajoimme Pallas-Yllästunturin Kansallispuiston sivuitse, ja onnistuinkin kehittämään pakkomielteen sinne retkeilemään pääsystä. Jos sitten muutaman vuoden päästä vuokraisi mökin jostain sen liepeiltä!

Äidin kanssa kävimme kävelemässä yhtenä päivänä kymmenisen kilometriä Perhejärven luontopolulla Tepastolla, mutta siitä teen postauksen erikseen. Muutoin ei juuri patikoimassa käyty, mutta aika kului rattoisasti myös mökillä pihatöitä tehden ja korttia pelaten. Viimeisenä iltana kasattiin pihalle nuotio ja paistettiin tikkupullaa - ihan törkeän hyvää!








Paluumatkalla yövyimme Kärsämäellä sympaattisessa Motelli Nuttulinnassa. Motelli ei todellakaan hohda uutuuttaan, mutta jos ei pelästy hieman "kaurismäkeläistä" meininkiä, niin voin ehdottoman lämpimästi suositella tätä! 

Ajoimme matkalla Virtain läpi ja isä onnistui bongaamaan vaikuttavan asevelihenkeä kunnioittavan muistomerkin Ohtolan kylässä kantatie 66:n varrella. Kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan, mikäli satutte ohi ajamaan! Itseäni etenkin Suomen sotahistoria on kiinnostanut aina, ja kaikki tällaiset koskettavat. 

Palaan Lapin lomaan vielä luontopolku-postauksen parissa myöhemmin!