perjantai 30. maaliskuuta 2018

Villa Kuuvan pääsiäiskahvila








Moni paikallinen varmasti tietää Ruissalon Kuuvan kesäkahvilan Villa Kuuvan? Samainen merenrantakahvila on nyt avautunut pääsiäisen pyhiksi! Törmäsin Facebookissa tästä kertovaan tapahtumaan, ja olihan paikalla käytävä.

Käyn itse lähinnä kesäaikaan Kuuvassa useita kertoja rannassa sekä tervehtimässä siellä laiduntavia lampaita. Pyörällä sinne ei keskustasta polje kauaakaan - ja takaisin keskustaan vielä nopeammin. Ennen tätä en ole ikinä käynyt Villa Kuuvassa asiakkaana, pihalla kyllä pyörähtänyt muutamaan kertaan ihailemassa merimaisemaa. Tämä ensimmäinen kerta ei kuitenkaan missään nimessä jää viimeiseksi!

Pöydässä istuessamme kuulin, että paikalla oli jo käynyt ilmeisesti melko paljon ihmisiä, eivätkä kahvilanpitäjät olleet varautuneet aivan sellaiseen suosioon. Vitriinissä kuitenkin riitti niin makeaa kuin suolaistakin tarjottavaa ja kahvipannukin oli täynnä, joten ei ongelmaa! Syötyäni ruuan juuri hieman aiemmin kotona valitsin itse makean ja päädyin puolukkaiseen valkosuklaakakkuun, joka oli aivan älyttömän hyvää!

Kahvilan tunnelma on kotoisan vanhanaikainen. Itse en oikein viihdy moderneissa skandinaavisen mustavalkoisissa paikoissa, vaan kaipaan kotini lailla sisustukselta lämpöä, elämää ja vähän mummolahenkeä. En malta odottaa kesää ja kakkukahveja kahvilan pihalla meren rannassa!


Villa Kuuva löytyy Ruissalosta osoitteesta
Kuuvantie 198, Turku

Avoinna pääsiäisen pyhinä klo 11 - 18

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kotiinkuljetettu Kasvisboxi tuo helppoutta arkeen ja monipuolisuutta heviosastolle - sisältää ALEKOODIN!

Yhteistyössä Kasvimaani

Viime torstaina alaoven summeri soi sovitusti kello 13 ja 15 välillä, ja hetken päästä oven takana oli hymyilevä postimies. Lähetyksen kuitattuani sain käsiini kauniin, puisen näköisen, mutta kierrätettävästä pahvista valmistetun laatikon. Tätä oli odotettu!






Vuoden 2017 syksyllä toimintansa aloittanut Apetitin Kasvimaani on palvelu, jonka kautta tilaat tuoreet ja ajankohtaiset kasvikset sekä hedelmät helposti netistä suoraan kotiovellesi! Kasvisboxin sisältöä ei valita itse, vaan jokaisen lähetyksen mukana matkaa 5-7 kiloa kasviksia, joista hyvin todennäköisesti löytyy uusia tuttavuuksia vanhojen tuttujen rinnalle. Itse ainakin jämähdän todella helposti ostamaan ja käyttämään aina samoja tuotteita hedelmä- ja vihannesosastolta, ja vain kaukaa katselemaan sellaisia, joita en ennen ole käyttänyt.

Kasvisboxin suhteen sormi ei mene suuhun vieraampienkaan lajien kohdalla, sillä jokaiseen boxiin liittyviä herkullisia reseptejä, sekä vinkkejä tuotteiden käyttöön kotikeittiössä löytyy Kasvimaanin omasta blogista, josta ne on helppo etsiä uudelleen myöhempää käyttöä varten! Kotimaisen satokauden alkaessa syksyllä on tuotevalikoima täysin kotimainen, mutta kauden päätyttyä boxeihin pakataan suomalaisten hevi-tuotteiden lisäksi myös kansainvälisiä hedelmiä ja vihanneksia. Kevään mittaan luvassa on erilaisia teemaboxeja, kuten espanjalaiset herkut ja tapas-reseptit, pääsiäisboxi sekä laatikollinen keltaisia kasviksia ja hedelmiä. 








Kasvimaanin toimitusalue kattaa koko Suomen, ja Posti toimittaa boxit kotiovelle asti, jolloin asiakkaan ei tarvitse itse huolehtia paketin hakemisesta tai kantamisesta. Tilatessasi voit valita joko yhden kokeilukerran tai kestotilauksen, joka on hieman halvempi. Tilausta tehdessäsi näet seuraavan paketin sisällön sekä arvioidun toimituspäivän. Tarkempi ajankohta toimitukselle sovitaan aina erikseen tekstiviestitse Postin kanssa.

Boxin sisällöstä riippuen sen paino on 5-7 kiloa, ja se sisältää aina vähintään seitsemää eri lajiketta. Mikäli hedelmät ja vihannekset jäävät sinulta usein kauppaan, on tässä oiva tilaisuus lisätä niiden kulutusta ja monipuolistaa omaa ruokavaliotaan. Myönnän, etten itsekään osaa etenkään hedelmiä edes kaivata, jos niitä ei kotona ole. Vaan ihan toista on, kun keittiöön mennessä tai jääkaapin oven avatessa niitä on heti vastassa – ennemmin valitsen sen mandariinin tai päärynän kuin iänikuisen leivän! Ja vaikka hevi-osasto olisikin jo hyvin hallussa ja ruokaostoksilla edustettuna, pääset kasvisboxin kautta todennäköisesti tutustumaan ihan uusiin lajikkeisiin sekä Kasvimaanin blogin reseptikoosteen kautta aivan uudenlaisiin ohjeisiin ja käyttötarkoituksiin.







Viime torstaina ovelleni tupsahtanut boxi sisälsi kaksi minulle ihan uutta tuttavuutta: paksoin sekä tuoreen kurkuman. Kurkumaa olen toki sen itselleni suosiollisten terveysvaikutusten takia käyttänyt jo hyvinkin ahkerasti, mutta ainoastaan valmiina jauheena. Mielenkiinnolla lähdenkin testaamaan nyt tuoretta!

Kokonaisuudessaan kasvisboxi sisälsi:
  • kotimaista porkkanaa
  • paksoita Hollannista
  • ananasta Costa Ricasta
  • inkivääriä Thaimaasta
  • kotimaista kevätsipulia
  • valkosipulia ja punaista chiliä Espanjasta
  • tuoretta kurkumaa Perusta

    sekä Earth Controlin (Kasvimaanin yhteistyökumppani) pinjansiemeniä ja kikherhe-siemensekoitusta

Mukana tulleesta reseptilehtisestä minua kiinnostavat eniten ohjeet paistettuun ananakseen sekä rameniin eli japanilaiseen nuudelikeittoon. Nämä kummatkin menevät ehdottomasti testiin!

Seuraavan kasvisboxin arvioitu toimituspäivä on torstaina 05.04.2018 ja se sisältää muun muassa suomalaista palsternakkaa, espanjalaista lehtikaalia, brasilialaista mangoa sekä paljon muuta! Tämän boxin tilaukset pitää tehdä viimeistään keskiviikkona 28.03.2018 Kasvimaanin sivujen kautta.

  
ALEKOODI: ONNENSÄIKEITÄ18

Tämän blogiyhteistyön tiimoilta saan jakaa teille lukijoille alennuskoodin!
Koodilla ONNENSÄIKEITÄ18 saat Kestotilaajan Kasvisboxin hintaan
14,90€ + toimituskulut 4,90€ 
(normaalihinta 18,50€ + toimituskulut 4,90€)!

Alekoodi on voimassa sunnuntaihin 15.04.2018 asti,
ja alennus säilyy uusissa kestotilauksissa kuuden veloituksen ajan!


Tutustu Kasvimaaniin heidän nettisivuillaan ja seuraa Facebookissa sekä Instagramissa!

Kasvisboxi saatu blogiyhteistyönä.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Oletko koskaan silittänyt elävää hirveä?



Oletko koskaan silittänyt elävää hirveä? Minä oon!
Jämsässä nimittäin elelee yhdenlainen presidenttipariskunta, hirvikaksikko Sauli ja Jenni.

Alkukuun Himoslomamme sisälsi käynnin ravintola Hirvikartanon eläintarhassa, joka käsittää kaksi hirveä, kolme täpläkaurista sekä yhden poron. Opastettu kierros eläintarhassa on ravintolassa ruokaileville ilmainen. Meillä oli sen verran ruokaa matkassa mökillä, että kävimme vain tutustumassa eläimiin. Tällöin lipun hinta on 7 euroa. Mikäli aikoo myöhemmin lomansa aikana käydä ravintolassa myös syömässä, kannattaa kuitti tarhakierroksesta säästää - lippujen hinnat vähennetään tällöin pääruokien hinnoista.

Ravintolan listalta löytyy monipuolisesti ruokia - varmasti jokaiselle jotakin! Listan voit käydä kurkkimassa täältä. Kävimme ostamassa liput sisältä ravintolasta ja ruokailutila oli todella viihtyisä! Jos loma olisi ollut hieman pidempi, olisimme kyllä varmasti käyneet myös syömässä. Ensi kertaan siis!







Hirvikaksikosta Jenni oli hieman ujompi ja suhtautui turisteihin varautuneemmin, kun taas Sauli olisi etenkin isäni kanssa viettänyt varmaan pidemmänkin rapsuttelutovin! Saimme tarjota hirville kuivattuja koivunoksia syötäväksi, ja nehän kelpasivatkin kummallekin mainiosti.

Tiesittekö muuten! Fun fact, hirvillä ei ole ollenkaan ylähampaita, ja ne ovatkin avoimin turvin oksia hamutessaan aika vinkeän näköisiä! Muutenkin olivat kyllä oikein herttaisia ja sympaattisia tyyppejä. Toivottavasti tosin ei koskaan tarvitse hirveä näin läheltä katsella muutoin kuin aidan toiselta puolen...

Hirvien rapsuttelun jälkeen saimme kouralliset kuivaa leipää ja pääsimme peuratarhaan ihan eläinten keskelle heihin tutustumaan. Hirvikartanolta löytyy tällä hetkellä kolme kuusipeuraa sekä ihana Malla-poro komeine sarvineen. Peurat eivät olleet ihan niin seurallisia, mutta leivät kyllä kelpasivat. Malla-poro taisi olla porukan ahnein ja kiertelikin nuuskimassa kaikkien kädet leipien toivossa.

Jos liikutte Jämsän suunnilla, niin käykää tutustumassa paikkaan ja miksei ihmeessä syömässäkin! Eläimille ainakin täydet suositukset, hurmaavia otuksia!






keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Chia-pudding - nopea ja helppo aamupala!



Muutama vuosi sitten juuri kukaan ei tiennyt, mitä ovat chia-siemenet. Nykyään niitä löytyy jo todella monesta suomalaisesta keittiöstä. Nämä pienet siemenet ovat todella helppokäyttöisiä ja sisältävät monia terveysvaikutuksia!

Chia-siementen sanotaan vaikuttavan muun muassa positiivisesti kolesterolitasapainoon, ne sisältävät reilusti kuitua, terveydelle tärkeää mangaania, kasvipohjaista proteiinia, antioksidantteja ja fosforia sekä kalsiumia, joka edesauttaa vahvan luuston ja hyvien hampaiden ylläpidossa. Toiset sanovat näiden olevan pelkkää huuhaata, mutta itse uskon hyviin vaikutuksiin. Koska siementen ei tiedetä olevan millään tapaa vaarallisia kohtuullisina annoksina, on minulle oikeastaan ihan sama, tulevatko vaikutukset oikeasti siemenistä vai kuvittelenko ne - hyvä olo ja terveydelliset seikat puhuvat puolestaan. Olen nähnyt myös huikeita tuloksia chiaa syövien hevosten turkin ja jouhien kasvussa sekä kunnossa - googlatkaa ihmeessä tästä lisää, jos kiinnostaa!

Aamupala-arsenaaliini kuuluu nykyään kiinteänä osana chia-pudding, chia-siemenistä tehty niin sanottu vanukas. Tämän helppous piilee siinä, että vanukas tehdään illalla valmiiksi jääkaappiin turpoamaan ja nautitaan aamulla haluamiensa lisukkeiden kera. Vanukas myös pitää tehokkaasti nälkää, joten ihan heti ei tarvitse olla jääkaapilla uudelleen!





CHIA-PUDDING
1 annos

3 rkl chia-siemeniä
1 dl nestettä


Mittaa haluamaasi astiaan siemenet ja valitsemasi neste. Itse olen käyttänyt
mm. mantelimaitoa, lehmän maitoa, kookosmaitoa sekä näiden yhdistelmiä.
Chia-siemeniä voi turvottaa myös veteen, tällöin voi tehdä isomman annoksen kerralla.
Pelkkään veteen turvotettu chia-pudding säilyy kuulemani mukaan jopa kuukauden hyvänä.
Jos aiot ottaa puddingin aamulla mukaan, tee se valmiiksi kannelliseen rasiaan tai lasipurkkiin.

Halutessaan puddingin voi makeuttaa.
Itse lisään yleensä joukkoon ripauksen vaniljasokeria tai hieman juoksevaa hunajaa.
Kuulemani mukaan myös vaahterasiirappi toimii mainiosti - ja varmasti moni muukin makeuttaja.

Sekoitettuasi valitsemasi ainekset keskenään, nosta chia-pudding jääkaappiin tekeytymään.
Voit sekoittaa seosta muutaman kerran ensimmäisten tuntien aikana, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

Nauti valmis chia-pudding aamulla tai välipalaksi valitsemiesi lisukkeiden kanssa!
Minun suosikkejani ovat tuoreet hedelmät, mutta myös kiisselit ja hillot toimivat mainiosti.

Joko chia-siemenet ovat sinulle tuttuja?

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Juveninkoski sekä Vororotti Jämsässä



Taannoisella Himoksen reissulla kävimme miehen kanssa yhtenä päivänä muutaman tunnin retkellä tutustumassa pariin lähellä olleeseen luontokohteeseen melko pintapuolisesti - tämä aika vuodesta ei todellakaan ollut kummankaan kohteen kannalta kovin otollinen. 

Ensimmäisenä listalla oli Juveninkoski Partalan kylässä. Nimensä koski on saanut kylällä vuonna 1907 syntyneen suksitehtailija Heikki Juvénin mukaan. Koskella on aikanaan sijainnut mylly sekä suksitehdas, ja tukinuittoakin on joella harjoitettu. Juveninkoski kuuluu Nytkymenjoen vesistöön.

Näin reilujen pakkasten aikaan koski oli jäässä, ja luntakin ympärillä varsin reilusti. Noin seitsemän metrin korkuisella vesiputouksella oli kuitenkin onneksemme käynyt muitakin, ja miltei polviin ylettyvässä hangessa pääsi kulkemaan edellisiä jälkiä pitkin. Jään alta saattoi kuulla virtaavan veden, ja muutamasta kohdasta vesi pääsi paksun jääkerroksen läpäisemään suihkuten ympärilleen. Näin talvella ei ehkä kovin erikoinen kohde, mutta keväällä veden kuohutessa varmasti upea!







Toinen päivän kohteista oli melko lähellä Juveninkoskea sijaitseva Vororotti. Siinä melko pientä ja mutkaista metsätietä ajaessa meinasi iskeä jo uskonpuute - tuleeko se täältä koskaan vastaan? Vaan kyllä, ihan oikeaan paikkaan neuvoi navigaattori!

Jos Juveninkoskella oli lunta, niin täällä sitä oli vielä ainakin kymmenisen senttiä enemmän. Jämsän kaupungin sivuilta olin jo ennakkoon lukenutkin, että polku paikalle on kivikkoinen ja vaativa, mutten uskonut maaston talvella olevan niin vaikeakulkuinen. Olin kuitenkin väärässä, emmekä ikinä menneet varsinaiselle Vororotille saakka. Kivikkoa ei erottanut lumen alta, ja pienikin harha-askel johti horjahdukseen. Riski pahasta kaatumisesta tai nilkan taittumisesta oli valitettavasti näissä olosuhteissa liian suuri. Vaan riitti ihasteltavaa metsämaisemassa ennen sitäkin!

Aurinko oli sopivasti laskemassa ja värjäsi kimaltelevan lumen puiden takaa aivan uskomattoman kauniiksi. Harmi, ettei näitä luonnon ihmeitä ikinä saa taltioitua kuviin niin upeina, kuin ne ovat paikan päällä!

Oletko sinä vieraillut jommassa kummassa kohteessa tai heräsikö kiinnostus? Suosittelen googlaamaan muiden postauksia ja kuvia näistä kummastakin - upeita paikkoja!




perjantai 16. maaliskuuta 2018

ELÄMÄNI KIRJAT: Tommi Kovanen ja Jenny Rostain - Kuolemanlaakso

"Kerroin isälleni sotkeneeni asiat lopullisesti.
Sanoin haluavani vain kuolla."







""Ei hätää", ajattelin. Luistelin kiekon perään päätyyn ja toimin, kuten näissä tilanteissa meillä puolustajilla on aina ollut tapana; pari potkua maalin taakse ja odotin, että oikealta puolelta tuleva karvaaja oli lähellä. Sitten syötin laidan kautta reserven pakkiparille ja valmistauduin ottamaan taklauksen vastaan oikealta puoleltani ---
Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja maailmani musteni. Tajuntani valtasi hiljaisuus.
          Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki.
Minua oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta ja makasin jäällä tajuttomana.
Bluesin vasen laitahyökkääjä Huhtala haki saalista ja sai sen. Kirjoittamaton sääntö näissä kaksinkamppailutilanteissa on, että kolmatta miestä ei tule, ei varsinkaan pimeästä kulmasta.
Mutta Huhtala tuli - täydellä voimalla ja puolen kentän vauhdilla - suoraan selkään.
          Vaimoni oli noussut kertomuksensa mukaan seisomaan muun katsomon mukana ja jähmettynyt kauhusta paikalleen. Yleisö ulvoi vihasta ja vaati oikeutta. Toimittajat radiossa ja televisiossa ehtivät jo spekuloida taklaajalle tulevan kunnolla pelikieltoa. Se olisi kai vähintä, mitä tuomarit voisivat tässä tilanteessa tehdä."

Tommi Kovanen ja Jenny Rostain - Kuolemanlaakso (Bazar Kustannus Oy)

*     *     *


Vuosi on 2013 ja eletään tammikuun 26. päivää. Aloituskiekko on muutamaa sekuntia sitten tippunut jäähän SM-Liigan ottelussa Rauman Lukko vastaan Espoon Blues. Törkeä, ruma, epäreilu, selin olevaan pelaajaan kohdistunut taklaus aiheuttaa tuskaa, kipua, aivovamman ja Tommi Kovasen pelaajauran kariutumisen. 

Minut tuntevat sekä ne lukijat, jotka seuraavat minua myös Instagramissa, tietävät varmasti, että käyn melko aktiivisesti seuraamassa TUTO Hockeyn Mestis-otteluita paikan päällä. Jääkiekko on ehdottomasti parasta hallilla, kun tunnelma, eläytyvä yleisö, intensiiviset pelitilanteet sekä jännitys tempaavat mukaansa. Jääkiekkoa pidetään kontaktilajina, minkä seurauksena nykyään tunnetaan myös termi jääkiekkoväkivalta. Lajin historia tuntee kuolemantapauksia, halvaantumisia ja jos jonkinlaisia eri asteisia vammoja. Tuomarilinja jaksaa puhuttaa tilanteesta ja pelistä toiseen - jokaisella on oma näkemyksensä. Vaaralliset taklaukset ovat toki kiellettyjä ja rangaistavien listalla, mutta tilanteet vievät mukanaan. Näin ei saisi olla, mutta näin on.

Kuolemanlaakso tuo esiin koko tunteiden kirjon. Sivujen edetessä tunsin epäuskoisuutta, vihaa, surua ja sääliä - mutta onneksi myös helpotusta, onnea ja iloa. On käsittämätöntä, millaiseen pyöritykseen Kovanen joutui taklauksen jälkeen. Paljon fyysistä tuskaa sekä suurimpana koko loppuelämää rajoittavan aivovamman aiheuttanut taklaus muutti miehen koko elämän silmänräpäyksessä. Kirja kuvaa raa'asti, mutta mukaansatempaavasti Kovasen elämän luisun, mutta myös kuilusta ylös kapuamisen. Pohjimmiltaan kirja sisältää paljon toivoa paremmasta huomisesta.

Suosittelen tätä ihan jokaiselle, mutta erityisesti jääkiekkoa seuraaville. Vaikka taklaukset ja raju, fyysinen peli on omalla tavallaan viihdyttävämpää seurata kuin puhtaasti eteenpäin soljuva syöttely, soisi jokaisen miettivän sitä, mihin yksikin taklaus ja loukkaantuminen voi johtaa. Eikä taklauksen tarvitse edes olla tarkoituksellisesti raju tai oikeastaan edes paha - ihmiskeho ei suojavarusteidenkaan kanssa kestä mitä tahansa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Talviaktiviteetteja ja aurinkoa Himoksella



Kuten jo aiemmasta postauksesta kävikin ilmi, niin terveisiä Himokselta! Vanhempani varasivat Himokselta mökin viime viikoksi, ja saimmekin onnekkaasti sumplittua miehen loman tähän samaan kohtaan. Kumpikaan meistä ei oikeastaan laskettele - minä en ollenkaan ja mies on laskenut viimeksi vuosia sitten, mutta kyllähän tuolla onneksi muutakin tekemistä löytyy.

Oman jännitysmomenttinsa lomaan toi meidän kissa, joka lähti tietysti matkaan mukaan. Tammikuiselta kotiinhakureissulta oli tiedossa, ettei autoilu to-del-la-kaan ole hänen juttunsa, joten reilun kolmen tunnin automatkat edestakaisin jännittivätkin minua etukäteen aika lailla. Kotoa lähtiessä ei ehditty edes Turun rajojen ulkopuolelle, kun jo päästiin kuljetuskopan alustan siivous- ja vaihtohommiin, mutta kotiinpaluu menikin sitten huomattavasti paremmin!  Helmi ei mielellään mene kuljetuskoppaan, mutta vielä koppaakin suurempi stressi tuntuu olevan autossa kuuluvat äänet, joiden alkuperää se ei ymmärrä. Matka saattaisi olla huomattavasti rauhallisempi kissa sylissä, mutta se ei ole meidän kaikkien turvallisuuden vuoksi vaihtoehto. Nyt kun niin sanottuja pakollisia automatkoja ei ole tiedossa lähitulevaisuudessa, olen päättänyt yrittää tehdä itse kuljetuskopasta ja toivottavasti myös autoilusta kissalle tutumpaa ja mukavamaa - katsotaan, edistytäänkö!











Olen tässä lopputalven hienojen kelien aikaan harmitellut, kun miehellä ei ole luistimia ja itse tykkäisin käydä ulko- ja luonnonjäillä. Heti loman alussa kävikin uskomaton tuuri, kun vierailimme Jämsän keskustassa SPR:n kirpputorilla, ja löysin miehelle lähes uudenveroiset hokkarit vain vitosella! Kyseinen kirppis oli oikea kultakaivos - myös vanhempani löysivät kumpainenkin kengät muutamalla eurolla ja itselleni ostin pariin kertaan käytetyt Salomonin vaelluslenkkarit kuudella ja puolella eurolla. 

Meidän lomapäivät kuluivat hiihtäen, luistellen, aivan törkeän hyvää ruokaa tehden ja syöden, korttia pelaten sekä vähän myös retkeillen. Lunta on Keski-Suomen metsissä tänä vuonna paljon, ja meidän retkeilyvarustuksemme vielä vajavaista, joten retkeily jäi lähinnä pintaraapaisuksi. Muutamasta hienosta ja helposti tavoitettavasta kohteesta tulossa kuitenkin postaus vähän myöhemmin!

Jokaisena päivänä kävimme myös aivan mökkimme lähellä Patalahden jäällä niin hiihtäen, luistellen kuin kävellenkin. Kaikkiin näihin aktiviteetteihin jää oli upeassa kunnossa, mutta järvellä käynyt kylmä viima sai kyllä palaamaan lämpimiin sisätiloihin viimeistään tunnin päästä! Vaikka aurinko toiseen suuntaan kulkiessa ihanasti lämmittikin, oli tuuli armoton etenkin kasvoille aina kääntyessä.

Kaiken kaikkiaan viikko oli todella onnistunut! Oli hieno nähdä, miten hyvin ja nopeasti Helmikin sopeutui ihan vieraaseen paikkaan. Tätä ei juurikaan haitannut edes vanhempieni kissa, joka myös oli tietysti matkassa mukana. Mitään ylimpiä ystävyksiä tytöistä ei tullut, mutta parin päivän jälkeen yhteiselo samassa tilassa luonnistui ongelmitta Kertun ilmoittaessa selkeästi, milloin toinen on liian lähellä ja Helmin sujuvasti väistäessä.

Ihan huikea loma, seuraavaa odotellessa!