Neulottu huppuhuivi

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät "osaa" kantaa sateenvarjoa mukana kuin syksyisin ja pipokin eksyy päähän vain kovimmilla pakkasilla. Silti olen nähnyt järkeväksi ostaa muutamia takkeja, joissa ei ole ollenkaan huppua. Useampana päivänä huputtomuuden kanssa tuskailtuani, päätin ratkaista asian minulle tyypillisellä tavalla - neulomalla.

Pikainen googlailu tuotti nopeasti tulosta, kun vastaan tuli tämä Novitan huppuhuivi, jota useammassa blogissakin kehuttiin. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin käyttämään lankana isoveljeä, joka taipui mainiosti alunperin mallistosta jo poistuneelle Hile-langalle suunniteltuun ohjeeseen. Paksun langan ansiosta huivi on melko nopeatekoinen.

Hile-lankaa tarvitaan ohjeen mukaan 700 grammaa, Isoveljeä riitti nelisensataa. Ohjeen mukaan tehtynä huivi on todella pitkä ja muhkea, joten pituutta kannattaa hieman tarkkailla ja sovitella neuloessa, mikäli toiveena on maltillisemman mittainen valmis työ.

Tähän astisten käyttökokemuksieni pohjalta huivi on aivan i-ha-na, mutta yksi ongelma minulla on. Villalangalle ominainen tuoksu on langassa todella vahva ja häiritsee käyttöä melko paljon. Huivi valmistui jo reilu kuukausi sitten kovien pakkasten aikaan, jolloin tuuletin sitä parvekkeella useamman vuorokauden ensimmäisen käytön jälkeen. Tuoksu on ehkä hieman laantunut, mutta minun nenääni silti edelleen aivan liian voimakas. Löytyykö lukijoilta kikka kolmosia tuoksun taittamiseen, vai onko tuo vain heitettävä etikkaveteen likoamaan ja toivottava parasta?

I-ha-nat pallosukat

Satuin kysäisemään Hevosopistolle opiskelemaan päässeen siskontytön villasukkien tarvetta jokin aika sitten, ja hänen väläytettyään vihreää valoa, ovat muutamat sukat puikoilta viime aikoina tipahtaneet. Koska ihan perussukka on mielestäni niiiiiin tylsää neuloa, eikä pintakuvio neuleessa välttämättä tunnu kovin mukavalta kengässä päätin lähteä pitkästä aikaa kirjoneuleiden pariin.

Jonkin aikaa facebookin villasukkaryhmiä ja googlea selattuani tämä niin sanottu Marimekon pallosukka-malli oli saanut minut vakuuttuneeksi. Siskontytön väritoiveena oli ymmärrettävistä syistä tummia sävyjä, mutta pitihän sitä hieman valkeaa ja pinkkiä liittää mukaan piristykseksi.

Pienen alkukankeuden jälkeen kirjoneule alkoi sujua vanhaan malliin, eikä näiden sukkien neulomisessa lopulta yhteenlaskettuna kovin montaa tuntia mennyt. Käytännössähän tämä on ihan tavallista sileää neuletta, kuvion mukaan vaan vähän vaihdellaan lankoja. ...Oikeastihan se ei välttämättä ole ihan niin helppoa, sillä kirjoneuleessakin on ne omat jipponsa ja muistisääntönsä, joiden avulla neulepinnasta tulee oikeasti siisti.

Näitä ohjeita voi hyvin olla useammassakin paikassa, mutta itse nappasin kirjoneuleen kaavion Lankaa puikoissa-blogista. Ohjeen tapaan lankana minulla oli vanha tuttuni, Novitan seiskaveikka ja puikot 3,5. Neulon tosin niin tiukkaa, että saattaisi olla aika vaihtaa jo isompiin puikkoihin... Näistä tuli niin kauniit, että on ehkä P A K K O tehdä itsellekin! Ei kai villasukkia voi koskaan olla liikaa?

Keltaiset palmikkosukat omiin jalkoihin

Syksyn saapumisen tunnistaa viimeistään takuuvarmasti neulepuikkojen kilinästä. Etenkään menneen kesän kaltaisilla hellekeleillä villalangan käsitteleminen ei liiemmin houkuttele, mutta syksyn viileydessä pieni lisälämpö ei ole ollenkaan pahitteeksi. Olen tehnyt useampia kauniita palmikkosukkia, mutta yhdetkään niistä eivät vielä ennen tätä ole jääneet minulle itselleni. Näiden päätin jäävän - jo ennen kuin aloin niitä neulomaan.

Googlasin jonkin aikaa erilaisia palmikkomalleja ja olin jo päätynyt toiseen, kunnes tämä Novitan neuleohje tuli vastaan ja ihastuin täysin. Ei todellakaan se kaikkein nopein neulottava tai sellainen, jota voi tehdä ns. vasemmalla kädellä salkkareita katsoessa, mutta todella kaunis. Suurimman osan näistä neuloin töiden lomassa muutama kerros kerrallaan, jolloin monimutkaisempi neulemalli ei päässyt turhauttamaan, eivätkä kädet kipeytymään. Yhden muovisen palmikkopuikon sain poikki ensimmäisen sukan puolivälissä, mutta korvaaja löytyi onneksi valmiina kaapista!

Lankana näissä(kin) sukissa on varmasti jokaisen neulojan tuntema Novitan 7 veljestä, joka jakaa mielipiteitä nykyään aika terävästi kahteen leiriin. Toiset luottavat täysin, kun toiset taas karttavat parhaansa mukaan. Itselleni 'seiskaveikka' on neulomistaipaleeni alusta asti tuttu ja turvallinen luottolanka, jonka helposti valitsen töihini, ellei erikseen muuta toivota. En voi kieltää, etteikö laadukkaampia ja kestävämpiäkin lankoja varmasti olisi saatavilla, mutta toistaiseksi olen pysytellyt tässä.

En kiellä myöskään sitä, etteikö nykyisen seiskaveikan laadussa todellakin olisi toivomisen varaa. En ehtinyt kuvata sukkia luonnonvalossa heti niiden valmistuttua, joten ne ovat ennen tätä ehtineet lämmittämään jalkojani jo muutamana iltana. Kuvistakin kuitenkin huomaa, että käytön mukanaan tuomaa nukkaisuutta ilmenee jo, vaikka kerrat tosiaan ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Minua se ei sinänsä tällaisten kotisukkien kanssa haittaa, mutta on toki ikävää tehdä sukat jollekin toiselle, jos ne ovat jo viikon päästä tässä kunnossa.

Löytyykö sieltä lukijoista vielä neulojia, vaikka käsityöt täällä blogin puolella ovatkin jääneet aikamoiseen paitsioon? Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttiboksin puolella teidän suosikkilankojanne - ja miksei niitä inhokkejakin!

Virkattu pipo syksyn viimoihin ja talvipakkasille

P Y S T Y S U U N N A S S A    V I R K A T T U    P I P O

Lanka: Novita 7 veljestä
Koukku: 3,5

Langan menekki: n. 1 kerä tupsuineen päivineen
Ohje: mukailtu Lämmin ilo-blogin ohjeesta

Pieneen hetkeen blogiin ei olekaan päivittynyt mitään käsityöjuttuja. Syy on niinkin yksinkertainen, kuin ettei niitä ole tullut tehtyä. Tykkään eniten neuloa ja virkata villalankoja, jotka kesällä ovat inhottavan hiostavia jo tekovaiheessa. Lisäksi sormien nivelille on pieni lepotauko tehnyt oikein hyvää. 

Facebookin suljettu Vilkasta virkkausta-ryhmä on viime aikoina kuhissut aktiivisena. Syynä tähän on tällä kertaa pystysuunnassa virkattu pipo, jollaisen tekemiseen tartuin itsekin. Teininä pipojen käyttäminen julkisesti oli ihan totaalisen no-no (paitsi tietysti silloin kun kukaan ei nähnyt), mutta nykyään voisin kulkea pipopäänä kesät ja talvet. Paras pipo on yleensä itse tehty - mittasuhteita voi käsityön edetessä tarkastella vaikka jokaisen kerroksen välillä ja ainakin teoriassa piposta pitäisi pystyä tekemään just eikä melkeen sopiva. 

Rakastuin tähän virkkuutyöhön jo aika alkuvaiheessa. Oikealta ja nurjalta hieman erinäkoiset pinnat ovat aivan ihanat ja valitsemani värikin osui juuri nappiin. Nyt kun sain sen valmiiksi, melkein harmittaa ulkona vallitseva lämpöaalto, joka hieman haittaa pipo päässä kulkemista (ei oikeasti harmita).

Yleensä muuten pystyn helposti neulomaan ja virkkaamaan yksinkertaista pintaa televisiota katsellessa pysyen tekemisistani kartalla, mutta tähän pipoon tuli yhden kerroksen mittainen "virheraita", nimeltä 50 Shades of Grey... Ehkä vastedes pitäydyn Salatuissa Elämissä ja muussa suomiviihteessä käsitöiden taustamölynä.

April socks

 

Malli: April socks by Niina Laitinen

Lanka: Sterk
Puikot: 3,5

Joululta oli jäänyt vielä yhdet lahjasukat julkaisematta! Näihin langaksi valikoitui itselleni täysin uusi tuttavuus, alpakkaa ja merinoa sisältävä Sterk. Normaalisti neulon pääasiassa seiskaveikkaa, mutta nämä menivät lahjaksi kummitytölleni, jolla normaalia villaa sisältävät langat kutittavat. 

Malli on aivan ihana neuloa, mutta langasta ei kyllä tullut uutta suosikkia. Onhan se aivan ihanan pehmeä, mutta valmiista sukasta tuli mielestäni todella "tönkkö" ja joustamaton, mikä tekee siitä hankalan pukea. Itse en siis ainakaan tästä yhtään pitkävartisempia sukkia tekisi, mutta toki joku muu voi olla aivan toista mieltä! Kauniithan nuo ovat joka tapauksessa. Tästä mallista ajattelin itsellenikin neuloa sukat, mutten vielä ole saanut aikaiseksi.

Superlämpimät huovutetut lapaset

Viime aikaiset pakkaset toimivat mainiona motivaattorina testata muuton yhteydessä hankkimamme pesukoneen huovutusominaisuuksia. Ja on muuten aika pirun hyvä kone siihen hommaan! Tunnin pituisella neljänkympin päivittäispesulla huopumistulos oli juuri sellainen kuin toivoin - tiivis ja tasainen.

Mittasuhteiden hahmottamisessa käytin apuna Novitan ohjetta, jossa näiden omieni tapaan on ranteeseen neulottu resori Isoveljestä ja itse kämmenosa Joki-langasta. Otin heti nämä hyviksi todettuani puikoille uudet, jotka päätyvät valmistuttuaan lämmittämään mieheni käsiä. 

En huomannut tuohon 'ennen'-kuvaan laittaa mitään esinettä tai mittanauhaa kokoa hahmottamaan. En muutenkaan ihan hirveän tarkkaan loppupeleissä mittaillut, mutta peukalon jälkeen käskettiin neuloa 21cm, jonka mittasin neulomalla noin suurinpiirtein 20cm pituisen sukkapuikon verran. Sanoisin, että kokonaispituus näissä oli jotain kolmenkymmenen sentin huitteilla.

Seuraaviin taidankin kokeilla tuota Novitan ohjeessa ollutta kuviointia päälle silmukoimalla, etenkin noissa ohjeen valkoisissa lapasissa se on todella kaunis!

October socksit polvimittaisina

Sisko pyysi jo hyvissä ajoin ennen joulua toisia polvimittaisia villasukkia edellisten maarioiden kaveriksi, joten pitihän sellaiset pukinkonttiin neuloa. Mitään sen ihmeellisempiä toiveita/vaatimuksia sukkien suhteen ei ollut, joten väriksi valikoitui maanläheinen metsänvihreä ja neulemalliksi minulle mieluinen palmikkokuvio October socks, jonka on suunnitellut Niina Laitinen.

Yläosaan neuloin pientä twistiä (kirjaimellisesti) kierrejoustimella. Lankana on ihan perus seiskaveikka, ja sitä kului noin puolitoista kerää koon 38 polvisukkiin.

Kokonaisuudessaan tämäkin malli oli todella mukava ja nopea neuloa, eikä näyttävyydestään huolimatta vaadi mitään erityisiä neulomistaitoja. Suosittelen palmikkomalleja aloitteleville juuri näitä Niina Laitisen neulemalleja, koska ohjeet ovat todella hyvin tehtyjä, ja koeneulojilla ennen julkaisuja testattuja. Onko teille lukijoilla suositella jotain hyviksi ja helpoiksi/helppolukuisiksi todettuja neulemalleja?

Miesten villasukat

Vuosi vaihtui räiskyen, kaupungin ilotulitusta seuraten. Ajatukseni ilotulituksista ovat hieman ristiriitaisia. Useimmiten ne ovat ihan kauniita katsoa, mutta onhan se ihan järjetöntä saastuttamista sekä rahan hukkaan laittamista. Kukin kuitenkin tyylillään, omat roposeni säästän muihin asioihin.

Tämä blogi on alunperin perustettu oikeastaan neulomusten ja muiden käsitöiden "arkistoimista" varten, joten on miltei itsestäänselvää, että vuosi alkaa villasukilla. Nämä harmaat perussukat valmistuivat ennen joulua pukinkonttiin.

En ole tähän asti kovinkaan monia miesten sukkia neulonut, joten tuotti hieman päänvaivaa neuloa lahjasukkia tietämättä saajan toiveista. Päädyin lopulta todella simppeliin ratkaisuun - sulle on syynsä, miksi harmaat villasukat vaan toimivat. Pienenä twistinä sukissa on varren alkuosan kierrejoustin.

Lankana sukissa on Novita 7 Veljestä Aapo, jota kului vajaa puolitoista kerää. Aapoa myydään 100 gramman kerissä ja ainakin tuntumaltaan se oli minun mielestäni samanlaista kuin normaali seiskaveikka. Osaako joku kertoa, mikä tämän langan "tarina" on? Googlettamalla en juuri viisastunut. 

September socks

Malli: September socks
Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Nämä sukat valmistuivat vähän ennen joulua pukinkonttiin. Malli on ravelrysta ja ainakin minun mielestäni kohtuullisen helppo neuloa. Kunhan oikeat, nurjat ja palmikkotekniikka ovat edes jokseenkin hallussa, saa varmasti sukat aikaiseksi! 

Langan menekkiä en osaa aivan tarkalleen sanoa, mutta näihin noin koon 38 sukkiin riitti mainiosti yksi kerä seiskaveikkaa - ja jäi vielä ylikin. Kaiken kaikkiaan todella kiva malli! Kaunis ja helppo neuloa.

 

Ylipolvensukat talvipakkasille

Tänä vuonna valmistauduin talvipakkasille jo ajoissa! Niina Laitinen designs julkaisi jokin aika sitten uuden neulemallisarjan nimeltä Kesällä kerran. Kokoelmaan kuuluu yhteensä neljä erilaista neulemallia, joista ihastuin erityisesti tähän Iltatuulen viesti-nimiseen malliin. Ostinkin samantien Ravelrysta ohjeen ja silmukoin mallin puikoille!

Kävimme miehen kanssa tänään kauniin aurinkoisen syyspäivän kunniaksi Ruissalossa ottamassa neulomistani sukista muutamat fiilistelykuvat. Edes viileä tuuli ei näiden sukkien kanssa haitannut, ovat muuten todella lämpimät!

Sukat on neulottu Novitan seiskaveikasta. Aiemmin olen tehnyt itselleni juuri polven alle ylettyvät sukat, joiden silmukkamääriä silmälläpitäen lähdin arvailemaan oikeita määriä näihin. Oikein tyytyväinen istuvuuteen kyllä olenkin! En nyt tähän rupea sen tarkemmin mitään määriä kirjaamaan, mutta voin ne kyllä tietysti kertoa, jos jotakuta kiinnostaa. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että kokeilemalla ja sovittamalla saa varmasti itselle parhaat.

Kavensin sukkia tietysti pohkeen alapuolelta ja sen lisäksi myös polven kohdalta. Parhaimmillaan nämä eivät todellakaan ole liukkaiden sukkahousujen päällä, mutta pysyivät joka tapauksessa yllättävän hyvin ylhäällä. Ajattelin näitä nyt jonkin aikaa käyttää ja kuulostella niiden paikallaan pysyvyyttä. 

Joko teillä on villasukat valmiina pakkasten varalle?

Villasukkasesonki käsillä

Kesä on vääjäämättä vaihtumassa syksyksi, ja villasukat alkavat taas olla ajankohtaisia. Sormiongelmien vuoksi kevään jälkeen ei ole juurikaan tullut neulottua, mutta nyt alkaa luistaa taas.

Muutama päivä sitten laatikoita siivotessa tuli vastaan yhdet ensimmäisistä neulomistani sukista. En ole koskaan varsinaisesti ollut raitasukkien tai kirjoneuleen neulomisen ystävä, kaikenlaiset pitsiin vivahtavat pintaneuleet ovat enemmän minun juttuni. Näissä harmaissa perussukissa kuitenkin löytyy oikeastaan kumpaakin , raitaa ja kirjoa, vaikkakin vähissä määrin. Taitavat tuntua erityisen mukavilta juuri siksi, että ovat niin erilaiset kuin mitä nykyään yleensä teen.

Millaiset sukat teille ovat ne kaikkein "omimmat"?

Äitienpäivän palmikkolapaset

Ihan ensin se tärkein - ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE!

Itse olen viettänyt äitienpäivää grillailun, kahvittelun, jääkiekon ja päikkäreiden merkeissä vanhempieni ja siskoni perheen seurassa. Blogin facebook-sivuilla jo heti aamusta vihjasinkin, että blogiin on tulossa tarkempi "esittely" äidille antamastani lahjasta. Tällä kertaa paketista paljastui riisisuklaan lisäksi palmikkolapaset syksyn viileämpiä kelejä odottamaan!

Lapaset tein hyväksi toteamaani Novitan perusohjetta mukaillen. Lankana on 7 veljestä ja silmukoita 11/puikko, mutta muutoin mitat on sovellettu saajan käteen sopiviksi. Joustinneuleena käytin 1o 1n-tekniikkaa, jossa oikeat silmukat on neulottu takareunasta. Omasta mielestäni tämä kestää käyttöä paremman näköisenä kuin se perus 2o 2n. Nämä toki ovat täysin mielipidekysymyksiä!

Kumpaankin lapaseen neuloin kämmenselän puolelle ulkosyrjään kaksi vierekkäistä neljän silmukan palmikkoa. Palmikot muodostivat kauniin kuvion, kun ensimmäisen palmikon kiersi takakautta ja toisen etukautta. Sen verran ihastuin näihin itsekin, että täytyy ehkä soveltaa tätä samaa kuviota jossain itsellekin tulevassa neuleessa!

Ihana aurinko, ihana kevät! Nyt täytyy muistaa ottaa vanhempien kissaneidistä mallia ja nauttia lämpimistä päivistä niin kauan kuin niitä riittää!