perjantai 16. maaliskuuta 2018

ELÄMÄNI KIRJAT: Tommi Kovanen ja Jenny Rostain - Kuolemanlaakso

"Kerroin isälleni sotkeneeni asiat lopullisesti.
Sanoin haluavani vain kuolla."







""Ei hätää", ajattelin. Luistelin kiekon perään päätyyn ja toimin, kuten näissä tilanteissa meillä puolustajilla on aina ollut tapana; pari potkua maalin taakse ja odotin, että oikealta puolelta tuleva karvaaja oli lähellä. Sitten syötin laidan kautta reserven pakkiparille ja valmistauduin ottamaan taklauksen vastaan oikealta puoleltani ---
Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja maailmani musteni. Tajuntani valtasi hiljaisuus.
          Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki.
Minua oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta ja makasin jäällä tajuttomana.
Bluesin vasen laitahyökkääjä Huhtala haki saalista ja sai sen. Kirjoittamaton sääntö näissä kaksinkamppailutilanteissa on, että kolmatta miestä ei tule, ei varsinkaan pimeästä kulmasta.
Mutta Huhtala tuli - täydellä voimalla ja puolen kentän vauhdilla - suoraan selkään.
          Vaimoni oli noussut kertomuksensa mukaan seisomaan muun katsomon mukana ja jähmettynyt kauhusta paikalleen. Yleisö ulvoi vihasta ja vaati oikeutta. Toimittajat radiossa ja televisiossa ehtivät jo spekuloida taklaajalle tulevan kunnolla pelikieltoa. Se olisi kai vähintä, mitä tuomarit voisivat tässä tilanteessa tehdä."

Tommi Kovanen ja Jenny Rostain - Kuolemanlaakso (Bazar Kustannus Oy)

*     *     *


Vuosi on 2013 ja eletään tammikuun 26. päivää. Aloituskiekko on muutamaa sekuntia sitten tippunut jäähän SM-Liigan ottelussa Rauman Lukko vastaan Espoon Blues. Törkeä, ruma, epäreilu, selin olevaan pelaajaan kohdistunut taklaus aiheuttaa tuskaa, kipua, aivovamman ja Tommi Kovasen pelaajauran kariutumisen. 

Minut tuntevat sekä ne lukijat, jotka seuraavat minua myös Instagramissa, tietävät varmasti, että käyn melko aktiivisesti seuraamassa TUTO Hockeyn Mestis-otteluita paikan päällä. Jääkiekko on ehdottomasti parasta hallilla, kun tunnelma, eläytyvä yleisö, intensiiviset pelitilanteet sekä jännitys tempaavat mukaansa. Jääkiekkoa pidetään kontaktilajina, minkä seurauksena nykyään tunnetaan myös termi jääkiekkoväkivalta. Lajin historia tuntee kuolemantapauksia, halvaantumisia ja jos jonkinlaisia eri asteisia vammoja. Tuomarilinja jaksaa puhuttaa tilanteesta ja pelistä toiseen - jokaisella on oma näkemyksensä. Vaaralliset taklaukset ovat toki kiellettyjä ja rangaistavien listalla, mutta tilanteet vievät mukanaan. Näin ei saisi olla, mutta näin on.

Kuolemanlaakso tuo esiin koko tunteiden kirjon. Sivujen edetessä tunsin epäuskoisuutta, vihaa, surua ja sääliä - mutta onneksi myös helpotusta, onnea ja iloa. On käsittämätöntä, millaiseen pyöritykseen Kovanen joutui taklauksen jälkeen. Paljon fyysistä tuskaa sekä suurimpana koko loppuelämää rajoittavan aivovamman aiheuttanut taklaus muutti miehen koko elämän silmänräpäyksessä. Kirja kuvaa raa'asti, mutta mukaansatempaavasti Kovasen elämän luisun, mutta myös kuilusta ylös kapuamisen. Pohjimmiltaan kirja sisältää paljon toivoa paremmasta huomisesta.

Suosittelen tätä ihan jokaiselle, mutta erityisesti jääkiekkoa seuraaville. Vaikka taklaukset ja raju, fyysinen peli on omalla tavallaan viihdyttävämpää seurata kuin puhtaasti eteenpäin soljuva syöttely, soisi jokaisen miettivän sitä, mihin yksikin taklaus ja loukkaantuminen voi johtaa. Eikä taklauksen tarvitse edes olla tarkoituksellisesti raju tai oikeastaan edes paha - ihmiskeho ei suojavarusteidenkaan kanssa kestä mitä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti