Koska en voi puhua kanssasi
minun täytyy kirjoittaa sinulle
On ihmissuhteita, jotka kestävät läpi elämämme. On myös sellaisia ihmisiä, jotka ilmestyvät elämäämme viipyen vain hetken, mutta tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Toisinaan ihmissuhteet loppuvat yhteisestä halusta, toisinaan yhden ihmisen päätöksellä. Joskus väistämättömästi kuolemaan. Yhteistä tälle kaikelle on se, ettei yhtäkään elämässään hetken viipynyttä ihmistä koskaan unohda.
Jäljelle jää valtava määrä asioita, joita olisi halunnut sanoa - pitänyt sanoa. Vaikka elämästä poistunut ihminen ei olisikaan kokonaan poissa, ei kaikkea aina voi silti enää sanoa ääneen. Silloin tällöin on asioita, joita ei voi sanoa, vaikka toinen ihminen olisi metrin päässä. Silloin kirjoitan ne ylös.
Joskus kirjoitan vain rivin tai kaksi vaikka kuitin kääntöpuolelle ja heitän sen pois. Joillekin ihmisille on oma vihkonsa. Toisinaan tietää, että sanottavaa tulee olemaan paljon, eikä niitä asioita ehkä itsekään halua unohtaa.
Joidenkin ihmisten vihot täyttyisivät vihapuheista ja selkäänpuukotuksesta, muttei sellaisia pidä kirjoittaa ylös. Sellaisesta pitäisi päästää irti ja antaa olla (tietysti tiettyyn rajaan asti). Minä kirjoitan muistiin vain hyviä asioita. Kauniita muistoja ja positiivista ikävää.
Joskus kirjoitin vuosien ajan sillointällöin päiväkirjaa. Tajusin kuitenkin, etten halua kirjoittaa asioita itselleni, vaan ennemmin kertoa niitä muille. Ääneen tai paperilla. Koska en voi puhua kanssasi, minun täytyy kirjoittaa sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti