Miehellä oli nelipäiväinen pitkä viikonloppuvapaa pe-ma, ja päätettiinkin lopettaa se koko päivän kestävään kevätretkeen Kurjenrahkan kansallispuistoon. Olimme alunperin suunnitelleet kävelevämme yhdeksän kilometrin mittaisen Pukkipalon reitin metsämaisemissa. Googlailin ihmisten kokemuksia ja koordinaatit siitä, mihin pitäisi mennä, mutta eihän tämä nyt sitten kuitenkaan sujunut ihan niinkuin Strömsössä.
Ajoimme auton Kurjenpesän parkkialueelle, vaikka olisi pitänyt ajaa suoraan Rantapihaan. Hetken karttoja tutkailtuamme ja asiaa pohdittuamme päätimme liittää retkeen myös jo tutun Savojärven kierroksen, jonka varrella, noin puolessa välissä, tuo Rantapiha sijaitsee. Yhdeksän kilometrin lenkki piteni näin viiteentoista kilometriin.
Kännykkäkamera oli matkalla kovassa käytössä, ja tästä postauksesta löytyykin aimo annos kuvia reitin varrelta.
Savojärven kierroksen pitkospuiden reunamilta bongattiin useampikin sisilisko päivää paistattelemasta ja muutama sammakkokin. Jonkin perhosen toukkia (osaako joku sanoa minkä?) oli myös melko tiuhaan paahteessa. Lämpötila huiteli ainakin hyvin lähellä hellelukemia, mutta etenkään metsäisemmillä osuuksilla se ei haitannut. Aukeammat suoalueet olivatkin tietysti kuumempia suoran auringonpaisteen vuoksi. Tämän takia reitille kannattaakin varata mukaan reilusti vettä!
Pukkipalon reitti kulki pääosin metsäpoluilla ja metsässä olevilla pitkospuilla, mutta osa reittiä kuljettiin myös teitä pitkin. Pitkospuut olivat osittain melko huonossa kunnossa, joten askeleitaan sai varoa välillä melkoisesti. Myös metsäpolkuja laajalti peittävät juurakot tekivät reitistä hieman haastavan - ihan ensikertalaisille patikoijille en ainakaan itse tätä suosittelisikaan.
Puiden, soiden, pirunpeltojen ja juurakoiden lisäksi bongasimme myös aimo määrän hämähäkkejä ja perhosia sekä muutaman peurankin! Peuroista (vai olivatkohan kauriita?) en valitettavasti ehtinyt saada kuvia, olivat sen verran säikkyjä.
Savojärven kierros on tässä kansallispuistossa melko uusi reitti ja soveltuu myös ensikertalaisille aivan mainiosti. Pitkospuut ovat todella hyvässä kunnossa, järvimaisema vertaansa vailla ja etenkin tähän aikaan vuodesta suoalueen kasvit antavat parastaan. Viikon verran eteenpäin tästä ja maisema lienee aivan huikea, kun kaikki kukat ovat puhjenneet kukkimaan.
Itse tykästyin jo aiemmin kovasti pörheisiin tupasvilloihin, jotka luovat suoalueelle puuvillapeltomaisen maiseman tupsuineen. Kuumankostea ilma ja suoilmasto muutenkin luovat myös aivan mahtavan tuoksun ilmaan - sitä kun saisi pulloon ja kotiin mukaan!
Yli kuuden tunnin ja viidentoista kilometrin patikoinnin jälkeen palasimme takaisin auton luo, ja edessä oli päivän paras osuus - avotuligrillaus! Tuli saatiin jälleen syttymään melko helposti. Hieman terävämmän kirveen laittaisin kyllä toivomuslistalle - klapien pienemmiksi hakkaaminen kävi melko työlääksi kirveellä, jonka terä mutkitteli vähän joka suuntaan.
Summa, suosittelen patikointia luonnossa ihan jokaiselle!
Jo tunninkin samoilu luonnon keskellä rentouttaa ihmeesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti