...niin takuulla yllätyt, kuinka paljon sieniä siellä on tarjolla!
En ole ikinä pitänyt sienistä tai käynyt niitä keräämässä. Viime vuonna näihin aikoihin olin ensimmäistä kertaa sienimetsällä, sekin vähän puolihuolimattomasti siinä marjastuksen lomassa. Tämä vuosi on ollut ensimmäinen, kun sieniä on lähdetty keräämään ihan tositarkoituksella!
En vieläkään mitenkään sen suuremmin hingu sieniruokien perään tai voisi kuvitellakaan syöväni vaikka sienisalaattia sellaisenaan. Sen verran on kuitenkin kai ikä tuonut uskallusta (tai ehkä uteliaisuutta ja kunnioitusta luonnon tuottamia ruokatarpeita kohtaan), että näen keittiössäni ihan mielihyvin itse metsästä kerättyjä sieniä.
Tyhjän ämpärin kanssa painuttiin metsään, takaisin tultiin sen ollessa puolillaan. Lisääkin olisi ollut, ja paljon pieniä alkuja kasvamassa! Matkan varrella nähtiin muuten yllä olevan kuvan kylpevä sammakko. Lisäksi vastaan tuli pieni vaskitsanpoikanen. Hieman tätä ennen bongattiin myös pienen pieni kyy, mutta siitä nyt ei jostain syystä tehnyt mieli ottaa kuvatodistetta... Pienestä koostaan huolimatta kaveri vaikutti hieman ärtyneen siitä, että suvaitsimme kävellä juuri sitä nimenomaista tietä pitkin.
Yllä olevan kuvan rykelmässä kasvava koivunkantosieni meinasi jäädä niille sijoilleen. Kummallakaan ei käynyt mielessäkään sen olevan syötävissä, mutta nopea googlaus paljasti sen erinomaiseksi ruokasieneksi. Tämän enempää sitä ei löytynyt, joten sen omasta mausta on hankala mennä sanomaan. Sekoitimme nuo tattien kera kastikkeeseen, joka ainakin kokonaisuutena oli kyllä oikein erinomaista.
Keräämistämme sienistä kanttarelleja ja orakkaita riitti pakastamiseen asti, ja nyt onkin pohdittu, että lähteäkö vielä katsomaan niitä kasvamaan jätettyjä vai ei. Mahtuisihan noita toki jokunen pussi vielä pakkaseen...
PS! Käykäähän kurkkaamassa Hääräämön blogissa,
sieltä löytyy kiva arvonta!
sieltä löytyy kiva arvonta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti