Perheenlisäystä

Kerroin tässä postauksessa toivovani vuodelta 2018 kissan. Postauksen julkaisusta on alle kaksi viikkoa, enkä silloin vielä tiennyt, kuinka nopeasti toiveeni ja pitkäaikainen haaveeni täyttyisikään. Tasan viikko postauksen julkaisun jälkeen, viime sunnuntaina, heräsin täynnä odotusta sekä jännitystä ja menin illalla nukkumaan kissanomistajana.

Norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen sekoitus, neljä ja puolivuotias tyttökissa tuli meille nopealla aikataululla kodinvaihtajana. Haimme hänet parin päivän sähköpostinvaihdon jälkeen suoraan edellisestä kodistaan ja matkasimme hymy huulilla kissa kainalossa takaisin Turkuun.

Äärimmäisen kiltti, luottavainen, pörheäkarvainen ja juttelevainen tyttö kotiutui nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Jo ensimmäisenä yönä se nukkui sänkymme jalkopäässä - ja on nukkunut joka yö sen jälkeen. Ruoka maistuu, leikitkin ovat alkaneet parin viime päivän aikana muuttua vapautuneemmiksi ja tänään karvapallero nukkui ensimmäistä kertaa sylissä. Tänään meillä kävi myös ensimmäiset vieraat, äitini ja tätini. Vierailun ajan piti piilotella sohvan ja seinän välissä, mutta heti sen jälkeen kaikki oli taas okei. Vieraat eivät vieneetkään mukanaan, eikä tutustumaan ollut pakko tulla, kun vielä vähän pelottaa.

Tästä vuodesta ei voi tulla kuin parempi, valoisampi ja ihanampi!
 

Niin ja tämä täytyy vielä mainita - miehellä on allergia, mutta emme ikinä olisi edes harkinneet kissan ottamista, mikäli allergia ei olisi kurissa. En todellakaan suosittele mitään eläintä allergiakotiin, jos allergikko saa ko. eläimestä voimakkaita oireita. Aloittaessamme seurustelun allergialääkkeet olivat käytössä etenkin kissakodeissa, mutta vuosien aikana siedätyshoito on tehonnut. Kissa on meidän molempien yhteinen, ja kummankin osalta yhtä haluttu sekä toivottu perheenjäsen. Toivon todella, että saamme olla kissan viimeiset omistajat - niin kauan kuin asia on minusta kiinni, ei sen tarvitse meidän luotamme muuttaa. Että olkaahan huoleti, olen kuullut, että pientä ihmetystä on ollut ilmassa!