keskiviikko 30. elokuuta 2017

Jacob Hashimoto – Giants and Uncertain Atmospheres








Jo kesäkuun alusta asti Wäinö Aaltosen museossa on päässyt ihastelemaan yhdysvaltalaistaitelija Jacob Hashimoton vaikuttavia, leijamaisia teoksia. Giants and Uncertain Atmospheres esittelee taiteilijan tuotantoa ensimmäistä kertaa Suomessa näin laajalti. 

Kesän mittaan olen nähnyt eri puolilla somessa useita kuvia näyttelystä ja kuullut hehkutusta tutuilta ja vähän tuntemattomammiltakin. Meni kuitenkin näin kauan, että pääsin itse paikanpäälle katsomaan. WAMin tilat tuntien osasin odottaa jotain vaikuttavaa, mutta nämä teokset ovat niin upeita, etteivät mitkään kuvat tai sanat riitä niitä kuvailemaan. Massiiviset, mutta silti kepeän oloiset teokset täytyy todellakin nähdä ja kokea itse. Kolmiulotteisten ja laajalle ulottuvien teosten lisäksi näyttelyssä on esillä myös Hashimoton tauluja - ihan yhtä upeita nekin.

En ole itse mitenkään erityisen aktiivinen taideharrastaja, tai käy useinkaan näyttelyissä. Pelkistä tauluista harvoin innostun, mutta nykytaide on vienyt sydämeni. Helsingin reissuilla Kiasma on usein vierailulistalla, ja tällä hetkellä siellä esillä oleva Ars17 täytyy ehdottomasti nähdä vielä tänä vuonna. Maalauksia enemmän minua kiehtoo kierrättämällä tehty taide - esimerkiksi Miina Äkkijyrkän romupelleistä tehdyt lehmät ovat järjettömän hienoja!

Joko te olette käyneet ihastelemassa Hashimoton teoksia?
Vielä ehtii!

Giants and Uncertain Atmospheres esillä Wäinö Aaltosen museossa
24.09.2017 asti, osoitteessa Itäinen Rantakatu 38, Turku.

Viimeisen kuvan minusta otti Niina, toinen näyttelyseuralaisistani.

2 kommenttia:

  1. Hashimoton näyttely on ollut kyllä yksi viime vuosien vaikuttavimmista. Toinen oli viime vuonna Kiasmassa Erneso Neton näyttely sekä samaan aikaan siellä olleen japanilaistaiteilijan näyttelyt. Värikkäitä, valtavia installaatioita, se taitaa sopia minun taidemakuuni. Aika monen muunkin, mutta ei sillä ole väliä. Pitääkin ehtiä tuonne vielä toistamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin harmittaa, kun Ernesto Neto meni sivu suun! Kovin olin menossa sitä katsomaan, mutta no. Se sitten vaan jäi.

      Mäkin vähän mietin, että haluaisin muutamaan Hashimoton teokseen keskittyä ja syventyä vielä intensiivisemmin. Olisikohan joku aamu heti museon avaamisen jälkeen sellainen ajankohta, kun paikalla ei heti olisi paljon muita? Tämän vierailun aikanakin ihmisiä oli hillitysti, mutta ainakin minua aina hieman häiritsee keskittymisen suhteen se, että pitää katsoa ettei ole kenenkään tiellä.

      Poista