Sinivuokkoja ja pitkoksille kiivennyttä vettä

Blogissa on (vaihteeksi) ollut hieman hiljaista. Hain tänä keväänä opiskelemaan, ja opintojen esivalintakoepäivä koitti torstaina - viimeiset pari viikkoa onkin kaikki vähänkään ylimääräinen aika mennyt koemateriaalien parissa. Heti kokeen jälkeen olikin pakko päästä pitkästä aikaa kunnolla luonnon helmaan ja suuntasimme miehen kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon ja jo tutulle Savojärven kierrokselle.

Muutenkin loppuviikko on mennyt rennoissa fiiliksissä. Perjantaina olin kaverini kutsumana paikan päällä Logomossa katsomassa The Voice of Finland-finaalia ja eilisiltana kävimme äidin kanssa tanssimassa Aurassa. Kohta aukeavat jo kesälavat! Huomisesta alkaen pääsykoemateriaalit kutsuvat jälleen. Esivalinnan tulokset selviävät vasta hieman myöhemmin, mutta koska varsinaiseen kokeeseen asti pääseminen ei vaikuta mahdottomalta, haluan tietysti alkaa valmistautumaan siihen jo nyt. 

Torstai-iltapäivä vierähti kokonaisuudessaan Kurjenrahkassa. Saimme auton parkkiin vähän ennen kolmea, ja kotimatkalle starttasimme vasta seitsemän aikoihin. 

Osin Savojärven ympäristö oli jo melko hyvin kuivunut, mutta jossain kohdin vesi kiipesi pitkoksien päälle tai vähintään muodosti niiden ympärille lätäkön, joka sai tehokkaasti varomaan harha-askelia. Minulla oli ensimmäistä kertaa testissä Jämsästä kirppikseltä muutamalla eurolla löydetyt gore tex-vaelluslenkkarit, jotka osoittautuivat todella hyväksi löydöksi. Huomattavasti mukavammat moniin aiemmin käyttämiini lenkkareihin nähden, ja vedenpitävyyskin huippuluokkaa!

Vaikka parkkipaikalla oli lähtiessämme hyvä liuta autoja, saimme kuitenkin kulkea miltei koko matkan näkemättä muita. Vaikka toivon, että mahdollisimman moni löytäisi luonnon kauneuden ja kävisi lataamassa akkujaan metsässä, kuulun silti niihin ihmisiin, jotka kuljeskelevat mieluiten pienessä porukassa ja omassa rauhassa.

Toisaalta en myöskään lähtisi yksin etenkään ennestään vieraaseen paikkaan tai pidemmälle retkelle. Liukkaat juurakot, päällepäin todellisuutta hyväkuntoisemmalta näyttävät pitkospuut tai esimerkiksi hyvin maastoutuvat käärmeet voivat koitua onnettomuudeksi aivan äkkiarvaamatta, jolloin toisen ihmisen apu voi olla välttämätöntä.

Luonnon, linnunlaulun, leppeän kevättuulen ja hiljalleen heräilevän kasvillisuuden keskellä oli helppo unohtaa, että oli aamulla mitään koetta tehnytkään. Savojärven kierroksella on lähellä Kuhankuonon rajakiveä metsikkö, jonka sinivuokot valtaavat keväisin. Toistaiseksi onnistuimme bongaamaan vain yhden kukan, mutta ei varmasti mene kauaa, kun maa on vuokkoja sinisenään! Taisi olla ihan ensimmäinen kerta tällä reitillä, kun osuimme paikalle juuri kukkeimpaan aikaan, ja metsä on tuolloin aivan maaginen, kuin jostain sadusta.

Meille olennainen osa retkeilyä ovat tietysti eväät ja mahdollisuuksien mukaan etenkin grillaaminen. Savojärven kierroksella grillipaikkoja on kaksi, Rantapihassa sekä Kurjenpesässä. Me olemme joka kerta aloittaneet reitin Kurjenpesästä ja näin ollen myös grillanneet siellä, jolloin eväät on voinut jättää autoon ja hakea sieltä reitin jälkeen.

Aloitteleville retkeilijöille sellainen pro tip, että talvella ja muutenkin näin märempään aikaan kannattaa aina olla muutama oma, varmasti kuiva klapi mukana, jolloin tulet grillipaikalle on huomattavasti helpompi sytyttää. Nytkin Kurjenpesässä olevat puut olivat hyvin kosteita, vaikka niitä asianmukaisesti olikin tuotu katokseen valmiiksi kuivumaan. Jonkinlaiset sytykkeet ovat myös oiva apu, me suosimme kananmunakennoja sekä vessapaperihylsyjä. 

Joko kevään retkeilykausi on korkattu?

Onko tälle vuodelle suunnitteilla pidempiä retkiä?