Taannoisella Himoksen reissulla kävimme miehen kanssa yhtenä päivänä muutaman tunnin retkellä tutustumassa pariin lähellä olleeseen luontokohteeseen melko pintapuolisesti - tämä aika vuodesta ei todellakaan ollut kummankaan kohteen kannalta kovin otollinen.
Ensimmäisenä listalla oli Juveninkoski Partalan kylässä. Nimensä koski on saanut kylällä vuonna 1907 syntyneen suksitehtailija Heikki Juvénin mukaan. Koskella on aikanaan sijainnut mylly sekä suksitehdas, ja tukinuittoakin on joella harjoitettu. Juveninkoski kuuluu Nytkymenjoen vesistöön.
Näin reilujen pakkasten aikaan koski oli jäässä, ja luntakin ympärillä varsin reilusti. Noin seitsemän metrin korkuisella vesiputouksella oli kuitenkin onneksemme käynyt muitakin, ja miltei polviin ylettyvässä hangessa pääsi kulkemaan edellisiä jälkiä pitkin. Jään alta saattoi kuulla virtaavan veden, ja muutamasta kohdasta vesi pääsi paksun jääkerroksen läpäisemään suihkuten ympärilleen. Näin talvella ei ehkä kovin erikoinen kohde, mutta keväällä veden kuohutessa varmasti upea!
Toinen päivän kohteista oli melko lähellä Juveninkoskea sijaitseva Vororotti. Siinä melko pientä ja mutkaista metsätietä ajaessa meinasi iskeä jo uskonpuute - tuleeko se täältä koskaan vastaan? Vaan kyllä, ihan oikeaan paikkaan neuvoi navigaattori!
Jos Juveninkoskella oli lunta, niin täällä sitä oli vielä ainakin kymmenisen senttiä enemmän. Jämsän kaupungin sivuilta olin jo ennakkoon lukenutkin, että polku paikalle on kivikkoinen ja vaativa, mutten uskonut maaston talvella olevan niin vaikeakulkuinen. Olin kuitenkin väärässä, emmekä ikinä menneet varsinaiselle Vororotille saakka. Kivikkoa ei erottanut lumen alta, ja pienikin harha-askel johti horjahdukseen. Riski pahasta kaatumisesta tai nilkan taittumisesta oli valitettavasti näissä olosuhteissa liian suuri. Vaan riitti ihasteltavaa metsämaisemassa ennen sitäkin!
Jos Juveninkoskella oli lunta, niin täällä sitä oli vielä ainakin kymmenisen senttiä enemmän. Jämsän kaupungin sivuilta olin jo ennakkoon lukenutkin, että polku paikalle on kivikkoinen ja vaativa, mutten uskonut maaston talvella olevan niin vaikeakulkuinen. Olin kuitenkin väärässä, emmekä ikinä menneet varsinaiselle Vororotille saakka. Kivikkoa ei erottanut lumen alta, ja pienikin harha-askel johti horjahdukseen. Riski pahasta kaatumisesta tai nilkan taittumisesta oli valitettavasti näissä olosuhteissa liian suuri. Vaan riitti ihasteltavaa metsämaisemassa ennen sitäkin!
Aurinko oli sopivasti laskemassa ja värjäsi kimaltelevan lumen puiden takaa aivan uskomattoman kauniiksi. Harmi, ettei näitä luonnon ihmeitä ikinä saa taltioitua kuviin niin upeina, kuin ne ovat paikan päällä!
Oletko sinä vieraillut jommassa kummassa kohteessa tai heräsikö kiinnostus? Suosittelen googlaamaan muiden postauksia ja kuvia näistä kummastakin - upeita paikkoja!
Onpa kaunis toi viimeinen kuva! Mielenkiintoisia kohteita kyllä, vaikka kesällä näistä saakin varmasti enemmän irti. En ole koskaan käynyt kummassakaan, mutta jahka taas maakuntareissaan ja päädyn noille seuduille, voisin kyllä pistäytyä. Kosket ovat aina hienoja. (Vaikka pelkäänkin niitä.) :D
VastaaPoistaKiitos! Vähän harmittaa, ettei tosiaan ihan sinne varsinaiselle Vororotille asti päästy, kun auringonlaskuinen keli olisi varmasti luonut optimaaliset olosuhteet paikan kauneudelle.
PoistaSuosittelen tosiaan tutustumaan! Autoillen näiden välillä oli matkaa vain kymmenisen kilometriä! Kumpaankin kun saa vielä auton lähelle, niin sopivat hyvin ihan pistäytymiskohteiksi ohikulkumatkallakin. :)