Aurinkoinen Savojärvi

Viikko sitten keskiviikkona lämpömittari huiteli kymmenen pakkasasteen paikkeilla auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Suuntasimme auton nokan kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa ja jo tutuksi käynyttä Savojärven kierrosta. Talviaikaan siellä ei ollut vielä tullut käytyä.

Vaikka auringonpaiste jonkin verran lämmittikin, oli suolla käyvä viima todella pureva. Pakkaskeleillä mukavasta ulkoiluretkestä onkin ihan turha haaveilla, mikäli vaatetus ei ole kunnossa. Itselläni on hevosharrastuksen myötä vaatevarasto hyvällä mallilla, mutta miehellä on talvipukeutumisen suhteen vielä hieman parantamisen varaa. 

Maisemat jäisellä suolla olivat aika huikeat! Noin puolet reilun kuuden kilometrin lenkistä kulkee onneksi melko suojassa tuulelta, mutta aukeammilla kohdilla ja järven rannalla viima oli ajoittain lähes sietämätön leudon alkutalven jälkeen. 

Lenkin jälkeen tarkoituksenamme oli perinteisesti jäädä evästämään ja grillaamaan Kurjenpesän grillikatokselle. Unohdimme kuitenkin omat klapit kotiin ja tarjolla olevat olivat niin kosteita, että pienen nuotion sytyttäminen vei turhan kauan aikaa. Päädyimmekin lopulta syömään leivät katoksella ja säästämään makkarat myöhemmäksi. Ensi kerralla omat kuivat puut mukaan!

Savojärven kierros oli näin talviaikaankin todella hyvässä ja helposti kuljettavassa kunnossa. Vesi (jää) tosin näytti olevan todella korkealla, joten kunhan kelit lämpenevät ja jääkerrokset lähtevät sulamaan, ei retkelle välttämättä kannata lähteä kengillä, jotka eivät pidä vettä. Odotan kyllä jo kevättä ja sitä huumaavaa tuoksua, joka suolla silloin on. Jospa tänä keväänä pääsisi vierailemaan muillakin lähialueen soilla!