Eilen lauantaina satuimme kulkemaan Kupittaanpuistossa äitini ja parin muun suvun naisen kanssa juuri oikeaan aikaan - lintulammikolla olivat käynnissä näyttävät soidinmenot riikinkukkoherran toimesta. Komeita pyrstösulkia (tai pikemminkin laahusta) pörhisteltiin ja esiteltiin hyvä tovi, rouvaslintu vaan ei valitettavasti vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta. Ovat nuo riikinkukkokoiraat kyllä aivan uskomattoman kauniita lintuja kirkkaissa väreissä hohtavine sulkineen!
Riikinkukkojen lisäksi Kupittaanpuistosta löytyy myös vuohiperhe, sekä paljon muita lintulajeja. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!
Toiselle puolen puistoa oli ilmestynyt sodanaikainen perunamaa. Se on siellä jo melkein kuukauden verran ollut, mutta eipä ole aiemmin tullut kuljettua siitä kohdin. Kupittaanpuistossa on viljelty perunaa muutaman vuoden ajan 1900-luvun alussa ja näin itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi kaupunki on halunnut kunnioittaa menneitä niukkuuden aikoja tuomalla pienen palan perunamaata jälleen Kupittaalle. Palstalle on istutettu vanhoja perunalajikkeita - Siikliä ja Timoa. Siikliä suosin itsekin, ja sitä on myös minulla tänä vuonna parvekkeella kasvamassa. Kupittaanpuiston viljelysten historiasta voi käydä lukaisemassa perunamaan vieressä olevasta infotaulusta lisää!
Näin maalta kotoisin olevana jotenkin huvittaa tuo "sodanaikainen" - meilläkin on vanhempien luona kotona siis sodanaikainen perunamaa! Toki varmasti on paljon ihmisiä, jotka eivät ole eläissään nähneet minkäänlaista perunamaata tai edes sen tarkemmin pohtineet, mistä perunat tulevat, joten jollekin tämä voi oikeasti olla jonkinlainen vau-kokemus. Kummasti se peruna - tai mikä tahansa hyötykasvi - maistuu huomattavasti paremmalta, kun sen on itse kasvattanut ja näin tehnyt vaivaa lautasella olevan ravinnon eteen.
Löytyykö lukijoista hyötyviljelijöitä, kaupungissa tai maaseudulla?
Perunan istutus on liiankin tuttua,kotopaikalla olin aina auran vetomiehenä kun perunaa istutettiin, en aina tykänny mut pakko oli ku äitimuori sano����
VastaaPoistaMulla on jäänyt kotoa vain positiivisia muistoja niin menneiden vuosien kuin viime aikojenkin pelto-, kylvö-, ja istutushommista. Isä viljeli maata lapsuudessani, joten olen toki kasvanut siihen, eikä omavaraisuuden tietynasteista tavoittelua ole koskaan tullut millään tapaa edes kyseenalaistettua :)
PoistaAh, ihanat kauniit riikinkukot! <3 Meilläkin oli lapsuudessani tuollainen "sodanaikainen" perunamaa. (Sittemmin alkoi perunanviljely vähentyä, kun rutto vaivasi vuodesta toiseen.) Nykyisen parvekepuutarhamme "perunamaa" ei puolestaan ole sodanaikaista nähnytkään. :D
VastaaPoistaMeillä on onneksi rutolta säästytty! Tähän väliin on varmaan parempi koputtaa puuta... :D Rakastan mun parvekepuutarhan "moderneja" istutusratkaisuja, mutta kyllä mä silti usein salaa vähän haaveilen siitä punaisesta tuvasta ja perunamaasta... Kuinka paljon helpompaa se olisikaan, kun viljelysalustoja ei tarvitsisi aina kasata uudelleen purkeista ja laatikoista!
Poista