ELÄMÄNI KIRJAT: George Orwell - Vuonna 1984

"SOTA ON RAUHAA

VAPAUS ON ORJUUTTA

TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA"

"Jostakin tulvahti kadulle paahdetun kahvin haju - oikean kahvin, ei Voiton kahvin. Winston pysähtyi tahtomattaankin. Kenties kahden sekunnin ajan hän oli lapsuutensa puoleksi unohtuneessa maailmassa. Sitten ovi paukahti jossakin katkaisten hajun niin töykeästi kuin jos se olisi ollut ääni.

         Winston kulki katukäytävää useita kilometrejä, ja hänen kohjuista haavaumaansa särki. Toisen kerran kolmeen viikkoon hän oli laiminlyönyt illan Yhteiskunnallisessa Keskuksessa: huimapäinen teko, sillä voi olla varma siitä, että Keskuksessa käynneistä pidettiin tarkkaa kirjaa. Puolueen jäsenellä ei periaatteessa ollut lainkaan vapaa-aikaa, eikä hän ollut milloinkaan yksin paitsi vuoteessa. Edellytettiin, että milloin hän ei tehnyt työtä, syönyt tai nukkunut, hän otti osaa johonkin yhteiseen virkistykseen; kaikki mikä viittasi yksinäisyyden etsimiseen, jopa vain yksin käveleminenkin, oli ainakin jonkin verran vaarallista. Uuskielessä oli sitä varten sanakin: omaeloksi sitä sanottiin, ja se tarkoitti yksilöllisyyttä ja erikoisuutta. Mutta kun Winston tänä iltana lähti ministeriöstä, huhtikuisen ilman suloisuus vietteli."

George Orwell - Vuonna 1984 (WSOY) 

*   *   *

Elämäni Kirjat-postaussarjan aloittaa itseoikeutetusti ehdoton lempiteokseni, George Orwellin Vuonna 1984. En enää muista, miksi tai kenen suosituksesta tähän kirjaan alunperin tartuin, mutta se olikin sitten menoa ensi lehdiltä lähtien. 

Vuonna 1984 on kirjoitettu vuosina 1945–1949 ja julkaistu 8. kesäkuuta 1949. Romaani vie lukijan kuvitteelliseen Oseaniaan, jossa diktaattori 'Isoveli' valvoo. Päähenkilö Winston työskentelee Totuusministeriössä väärentäen historiaa vallanpitäjien mielen mukaiseksi. Tulevaisuusfiktion keskiössä kolme suurvaltaa - Oseania, Euraasia ja Itäaasia ovat sodassa keskenään. Totuusministeriön tehtävänä onkin muuttaa historiankirjoja aina kunkin vallalla olevan tilanteen mukaiseksi.

Winston on ulospäin kurinalainen, mutta kuitenkin Isoveljeä vastaan. Kirjan tapahtumien edetessä miesrukka päätyy lopulta Rakkausministeriöön aivopestäväksi. Kuinka näin käy - ota itse selvää! Varo kuitenkin, saatat kirjan luettuasi havahtua tekemiisi ajatusrikoksiin ja olettaa Isoveljen ilmestyvän minkä tahansa kulman takaa. 

Minuun tämä kirja jätti jäljen pitkäksi aikaa, ja sen tapahtumat sekä oletettu maailmankuva pyörivät mielessä. Toistaiseksi mikään muu kirja ei ole mennyt niin ihon alle. Orwellin kuvaus tulevaisuudesta on hyytävä, toivoton. Tämä ei todellakaan ole mikään kepeä iltalukeminen, vaan enemmänkin tekstiä sinulle, joka kaipaat ajattelemisen aihetta. Vaikka tämä dystopia ei onneksi vuoteen 1984 mennessä toteutunutkaan, on romaanissa kipeän lähelle osuvia vertailukohtia. Periaatteessa toivoisin ihan jokaisen lukevan tämän kirjan, vaikka se monelle saattaa raskas kokemus ollakin. Tämä kaikki voisi olla totta - ja osiltaan muualla maailmalla onkin.

Roosa nauha-päivä

Rintasyöpään sairastuu noin joka kahdeksas nainen - vuosittain viitisentuhatta naista.  Satunnaisena päivänä vaikkapa kaupungin keskustassa vastaantulevista naisista todella moni sairastaa, on sairastanut tai tulee sairastamaan rintasyöpää. Osa taistelee itsensä takaisin arkeen ja työelämään, osalle diagnoosi on kohtalokas.

Minun äitini on yksi niistä, jotka ovat selvinneet.

Minun esikuvani, supernainen.

Äidin sairastaessa en muista pelänneeni, koska perheessämme ei luotu minkäänlaista uhkakuvaa tai pelon ilmapiiriä syöpädiagnoosin ympärille. Syöpä nujerrettiin, ja äitini on ollut jo useamman vuoden täysipainoisesti takaisin työelämässä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Tänään, 13.10. vietetään Roosa nauha-päivää. Helpoin tapa osallistua, on ostaa useimpien kauppojen kassojen yhteydestä löytyvä silkkinen Roosa nauha. Osallistua voi myös esimerkiksi ostamalla muita kampanjan tuotteita, esimerkiksi tuotevalikoiman joukosta löytyvä retro taskulamppu sekä kumisaappaat ovat erityisesti minun mieleeni!

Lisäksi haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen tekemään lahjoituksen Syöpäsäätiölle täällä. Sivulla pystyy liittymään halutessaan joko kuukausilahjoittajaksi, tai tekemään valitsemansa suuruisen kertalahjoituksen. Pienikin summa on tärkeä!

Turun Kirjamessut: Vuoden paras viikonloppu!

Yhteistyössä Turun Kirjamessut

Turun Kirjamessut ovat nyt ohi, ja edessä on jälleen vuoden odotus ennen seuraavaa syksyn kruunaavaa viikonloppua. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana messujen somelähettiläiden joukossa ja vietinkin kirjojen parissa kaikki kolme päivää. Aktiivisimmin taisin päivitellä Instastorya, joka on valitettavasti näkyvillä vain vuorokauden julkaisuhetkestä lähtien - sen kautta jaettuihin fiiliksiin ei siis voi enää palata.

Nyt kun messuilla tuli oltua kauemmin kuin vain yhden päivän ajan, oli aivan eri tavalla aikaa keskittyä ostosten teon lisäksi myös tarjolla olevan ohjelman seuraamiseen. Päällimmäisinä mieleen jäivät Tommi Kovasen haastattelu Kuolemanlaakso-teoksen tiimoilta, sekä Reijo Mäen ja Eppu Nuotion haastattelijan johdattelema juttutuokio otsikolla 'Turku dekkarien näyttämönä'. Viikonlopun odotetuin ohjelma itselleni oli sunnuntainen Kyösti Mäkimattilan haastattelu Yösydänhetkiä-teokseen pohjautuen. Sainpa omaan kappaleeseeni runoilijalta omistuskirjoituksenkin, kuten blogin Facebook-sivuja seuraavat saattoivat laittaa merkille!

Uutuuskirjojen sijaan omat hankintani suuntautuivat pitkälti antikvariaattien pisteille. Uutuuksien nimiä on kyllä laitettu muutama muistiin sitä hetkeä varten, kun mies tai sukulaiset tuskailevat joululahjojen mietinnän kanssa. Pehmeät joulupaketit ovat ihania, mutta yleensä ilahduttavimpia ovat kovat, kirjoja sisältävät kääröt. Fyysisinä painoksina tällä kertaa mukaani tarttui lähinnä sotakirjallisuutta itselleni ja isälleni, muun muassa Antti Tuuria sekä Pentti H. Tikkasta. Etsinnän kohteena oli yksi Reino Lehväslaihon teos - se ainoa, joka isän kokoelmasta enää puuttuu. Löysinkin kirjan yhdeltä pisteeltä, mutta nopea googletus kertoi kirjan löytyvän internetin ihmemaailmasta yli puolet halvemmalla, joten isä joutuu vielä hetken odottamaan sarjan täydellistymistä. 

Kokonaisuudessaan messut olivat aivan ihanat! Kolmeen päivään mahtui useita tunteja kirjallisuuden parissa - ja toki kävin kurkkaamassa myös Ruoka- ja Viinimessujen tarjontaa. Sunnuntaina alkoi etenkin messujen päätyttyä uupumus olla melkoinen, liekö tänään päälle iskeneellä kuumeella ollut hieman jo osuutta asiaan... Onpahan nyt ainakin aikaa keskittyä messulöytöihin viltin alla teemuki toisessa kädessä!

Teittekö te hyviä löytöjä - vai kiinnostivatko Kirjamessut ylipäätään ollenkaan?

Lukaisittehan jo postaukseni perjantaisesta Sanaa kuulemassa-lukuillasta? Tänä vuonna Kirjamessut tarjosivat muutaman "ohjelmanumeron" myös Messukeskuksen ulkopuolella.

*Messuliput saatu.