tiistai 16. elokuuta 2016

Iltapäivä Pomponrahkan suoalueen luontopolulla



Pomponrahkan luontopolku sijaitsee melko lähellä Turun keskustaa, noin kuusi kilometriä kauppatorilta eri suuntaan. Olemme puhuneet jo pitkään, että 'siellä pitäisi käydä', mutta siihen se on aina jäänyt. Tänään kuitenkin päätettiin ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja käydä tutustumassa paikkaan ennen miehen pitkän viikonloppuvapaan päättymistä. 

Vahdontien varrelta opasteet veivät pienelle parkkialueelle kaurapellon laitaan, josta johti polku itse reitille. Jos joku alueesta tietoa etsivä ja sinne aikova tätä lukee, niin kehotan olemaan tarkkana opasteiden kanssa! Ainakaan me emme huomanneet, että missään olisi selitetty, mitä mikäkin väriopaste tarkoittaa ja reitin alkupäästä löytyi niin sinistä kuin keltaista palloa ja oranssia rinkulaakin. Jos mielitte kulkea sen parin kilometrin mittaisen luontopolun, niin seuratkaa keltaisia palloja ja "Luontopolku"-kylttejä. Joissain kohdin opasteita on melko harvakseltaan, mutta maastosta pystyy kyllä päättelemään kulkusuunnan.







Maasto Pomponrahkalla on mukavan helppokulkuista, joskin märät pitkospuut ja niljakkaat juurakot näin märimpinä aikoina hieman hankaloittavat askellusta ja motivoivat kyllä maisemien ihailun lisäksi katsomaan melko tarkkaan askeleittensa paikan. Jylhät maisemat vaihtelivat soisista kosteikoista havumetsiin ja kivikoista koivikoihin. Jos jonkinlaista kahdeksanjalkaista, polun laitamilla loikkivia sammakoita ja yksi sisiliskokin tuli bongattua. Reitin puolivälissä pysähdyimme pienelle tauolle siihen tarkoitetulle alueelle, jolloin seuraamme lyöttäytyi myös itsepintaisesti läheisyyttä kaipaava ampiainen - ei niin kovin toivottu vieras.

Muutamia ihmisiä kohtasimme reitin aikana ja parkkipaikalla olleet autot osoittivat kyllä sen, että ilmeisen suositusta ulkoilukohteesta on kyse. Eikä toki ihme, tuollainen luonnon rauha aivan kaupungin tuntumassa eikä reitin pituus varmasti ole juuri kenellekään mikään ongelma.









Luontopolun lisäksi poikkesimme hieman muuallakin metsässä, saalistamassa kanttarelleja. Ihan mukava määrä niitä löydettiinkin ja kauppareissun jälkeen kotiuduttuamme leipaistiin niistä piirakka kasvisten kera. Kyllä vaan mikä tahansa maistuu paremmalta, kun sen on itse luonnosta kerännyt!

Joko te olette ehtineet hyödyntämään luonnon antimia?




tiistai 2. elokuuta 2016

Fillari on mun ferrari



Saatuani viime kesänä alle kunnollisen pyörän, ovat etenkin Ruissalon pyörätiet tulleet tutuiksi. Kesäisin saaren luonto on parhaimmillaan ja niityillä on eläimiä ylämaankarjasta lampaisiin ja hevosiin kesälaitumillaan. Aika usein puskissa vilahtaa luonnonvaraisiakin nelijalkaisia, kuten metsäkauriita ja jäniksiä. 

Eilen illalla polkaisin Kuuvaan. Kuuvannokassa kalliota riittää niin pitkälti, että oman rauhallisen paikan löytää varmasti niin halutessaan. Itse en nähnyt kuin kaksi pariskuntaa, jotka hekin olivat jo lähdössä pois päin.








Olin liikkeellä samoihin aikoihin, kun ruotsinlaivat tekivät lähtöä naapurimaan vesille ja aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea horisonttiin. Meri itsessään on jo omalla tavallaan lumoavaa katseltavaa pidemmäksikin aikaa, mutta kun siihen vielä yhdistää punertuvan taivaan ja ylipäätään sellaiset maisemat kuin Kuuvannokassa, ei kotiin malttaisi lähteä ollenkaan.

Olen jo niin tottunut asumaan lähellä vettä, oli se sitten joki tai meri, etten ehkä edes viihtyisi aivan sisämaassa enää. Joskus nuorempana meri oli jotain, jonka näki lähinnä ulkomailla, nyt siitä on tullut osa jokapäiväistä elämää. 

Polkiessani kotiinpäin Ruissalosta, bongasin yhdeltä niityltä mustan tamman, jota en ollut huomannut menomatkalla ollenkaan. Joko tamma oli tuolloin jossain syrjemmässä piilossa, se oli vasta tuotu laitumelle tai ehkä karannut jostain sadusta. Sen hieman hermostuneesta olemuksesta päätellen tuo vasta niitylle tulo lienee todennäköisin vaihtoehto. Tyyppi malttoi hetkeksi tulla aidan vierelle moikkaamaan, mutta laitumen läpi poukkoillut metsäkauris säikäytti sen jälleen kauemmas. Täytyy ehkä mennä moikkaamaan tammaa uudemmankin kerran.









lauantai 23. heinäkuuta 2016

Helppo mustikkapiirakka




Eilen suuntasimme mieheni ja kaverini kanssa viime vuonna löydetyille runsaille mustikkamättäille muutamaksi tunniksi. Keli oli aivan ihanteellinen - lämmin muttei aurinkoinen. Mustikkapaikka ei pettänyt tälläkään kertaa, ja tulipa saaliiksi muutama sekalainen sienikin. Niiden suhteen ajankohta tosin oli hieman huono, ehkä ensi kerralla parempi onni!

Suurimman osan mustikoista perkasin suoraan pakkaseen, mutta kyllä ensimmäisistä täytyy aina vähintään yksi piirakka tehdä! Mulla ei ole mitään omaa tai muutenkaan suosikkireseptiä mustikkapiirakkaan, joten tälläkin kertaa luotin googleen. Mitään kredittejä en siis tästä ohjeesta ota itselleni, vaan sen on laatinut Arja Savela, Myllyn Paras Oy. Alkuperäisen reseptin teko-ohjeineen löydät mtv.fi sivuilta, täältä!

Poikkesin alkuperäisestä ohjeesta sen verran, että lisäsin mustikoiden määrää vähän reiluun neljään desiin, kun tuo ohjeen määrä tuntui kauhean vähältä. Oikein mainio piirakka, tämän reseptin taidan laittaa itsellenikin talteen ihan 'kirjoihin ja kansiin'!

Mustikkapiirakka kermaviilitäytteellä

POHJA
125 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
4 dl pikakaurahiutaleita

TÄYTE
3 dl mustikoita

KERMAVIILISEOS
2 dl kermaviiliä
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria