keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Paluu hiekkalaatikkoleikkeihin - virikettä hamsterille

Viime vuoden lopulla, marraskuun alkupuolella, meille muutti pieni perheenjäsen, jota en ole täällä tainnut ollenkaan esitelläkään. Nelijalkaisen karvapallon kasvua on seurattu nyt reilun neljän kuukauden ajan, ja virikkeitä on koitettu keksiä jos jonkinmoisia.

Jokin aika sitten bongasin muistaakseni joltain keskustelufoorumilta vinkin askarrella ihan luonnon kävyistä pientä puuhasteltavaa jyrsijälle. Vaikka käpyjä olisi varmaan löytynyt ihan muutaman sadan metrin säteellä kotioveltakin yllin kyllin, vierastan hieman ajatusta kaupungin keskustan pakokaasuissa ja ties missä marinoituneista asioista. Odotinkin siis vierailua vanhempien luo, josta tiesin löytyvän vähän vähemmän 'saastuneita' yksilöitä.


Käsittääkseni ei ole niinkään väliä, minkä sorttisia kävyt varsinaisesti ovat, kunhan kaikkein pihkaisimmat yksilöt jättää luontoon. Kuten jokainen varmasti osaa päätelläkin, jäisi pihka jyrsijän hampaisiin ja tassuihin melko ikävästi.

Keräämäni kävyt jäivät muutamaksi päiväksi pöydän päälle vanhaan lakritsipurkkiin, ja mies luulikin minun tuoneen ne ihan vain sisustuselementiksi, heh. Vaikka kaikesta luonnonläheisestä sisustuksessa pidänkin, niin joku raja nyt sentään.

Eilen kävyt pääsivätkin hellalle porisemaan kiehuvaan veteen. En tähän löytänyt mitään ohjeellista aikaa, kauanko käpyjä tulisi keittää, mutta itse annoin veden lämmetä kunnolla porisevaksi, jonka jälkeen sammutin levyn ja kääntelin käpyjä jonkin aikaa ennen kuin nostin ne talouspaperin päälle kuivumaan. Noihin olisi tarkoitus kuivattuaan piilotella koloihin sekä ihan tavallista siemenseosta, jota jyrsijällä on tarjolla jatkuvasti että myös vähän jotain herkkua, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Luulenpa, että meillä kävyistä löytyy siemenseoksen lisäksi ainakin paria eri pähkinää pieninä paloina, auringonkukansiemeniä ja kuivattua punajuurta.




Niin ja se itse hamsteri! Meidän "rotta" on kotoisin turkulaiselta hamsterikasvattajalta ja kantaa virallisesti nimeä Alkemistin Oikeus Olla Erilainen. Täällä kotona kutsumme tyttöä Sylviksi. Hän on pitkäkarvainen syyrianhamsteri ja väriltään mustavalkokirjokilpikonna. Mustavalkealta tuo päällisin puolin omaankin silmään näyttää, mutta tarkemmalla tutkiskelulla turkista löytää pari haaleankeltaista läiskää.

Yhteiselomme on sujunut vallan mainiosti, enkä usko Sylvilläkään olevan suuremmin valittamista oloihinsa. Tyttö on todella kiltti ja utelias, joskin juuri herättyään säikyhkö - mutta niin kai me kaikki, kun koneisto ei ole vielä ehtinyt kunnolla käynnistyä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti