"Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä.
Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen."
"Pimeydestä valkeni vähitellen harmaa, surkea aamu. Sade oli tauonnut, mutta sen kosteuden yltäkylläisyys vallitsi vielä luontoa. Kuuset tiputtelivat pisaroita oksiltaan, ja niiden märät rungot häämöttivät mustina aamun kalpeassa sarastuksessa. Ruoho kasteli miesten vaatteet läpimäriksi. Jokainen varpu ja jokainen lehti pudotti niitä kosketettaessa kokonaisen saderyöpyn. Pensaiden ja pitkien heinien välistä kietoutuivat lukemattomat hämähäkinseitit kasvoihin ja käsiin.
Miehet värjöttivät kosteissa vaatteissaan koettaen unohtaa surkeutensa, joka vähitellen hukkui siihen tietoisuuteen, että he pian joutuisivat jälleen kokemaan tuon suurimman jännityksen, mikä ihmismielelle on tarjottavissa, nimittäin hengenmenon uhkan.
Vihollinen vetäytyi jonkin matkaa taaksepäin, sillä päivän valjettua se olisi muuten joutunut hyvin vaikeaan asemaan. Miehet tunsivat helpotusta, jopa hyväuskoisimmat kuvittelivat vihollisen luopuvan maantiestä. He eivät onnekseen tunteneet tilannetta. He eivät tienneet, että heidän tulojäljillään vilisi vihollisia, että puhelinyhteys oli poikki, ja että he olivat vain radioyhteyden varassa. Eivätkä he tienneet, ettei divisioona maantien suunnassa ollutkaan päässyt tarpeeksi eteenpäin, joten tykistö ei ulottunut tukemaan heitä."
Väinö Linna - Tuntematon sotilas (WSOY)
* * *
Tuntematon sotilas. Kirja, joka on löytynyt kirjahyllystäni niin kauan kuin vain muistan. Kirja, joka löytyy useimmista muistakin suomalaisten kirjahyllyistä. Eikä suotta. Väinö Linna kuvaa vuonna 1954 ilmestyneessä sotaromaanissaan jatkosodan aikaisen konekiväärikomppanian kokemuksia eläväisesti ja mukaansatempaavasti. Komppanian esikuva on kirjailijan oma yksikkö, jalkaväkirykmentti 8.
Etenkin nyt, kolmannen Tuntematon sotilas-elokuvan ilmestyttyä, on aihe ollut kaikkien huulilla ja tietoisuudessa. Oma suhtautumiseni elokuvaan on ristiriitainen - Edvin Laineen ohjausta parempaa ei voi olla, mutta kai tuo uusinkin pitäisi nähdä. Sanoisin kuitenkin, että lukekaa kaikki kirja.
Tuntematon sotilas on tietysti pääsääntöisesti sotaromaani, mutta myös kaunis kuvaus sen ajan luonnosta. Lisäksi Linna on onnistunut luomaan henkilöhahmoille omanlaisensa persoonat murteilla leikittelemällä. Romaani kuvaa sodan tapahtumia seikkaperäisesti ja tarkasti, kuitenkaan mässäilemättä - hyvällä maulla.
Itse olen lukenut jonkin verran muutakin sotakirjallisuutta, esimerkiksi Antti Tuurilta sekä Alistair MacLeanilta, mutta suurimmaksi osaksi itse luen kuitenkin muunlaista kaunokirjallisuutta. Väittäisin kuitenkin, että yli puolet koko elämäni aikana ostamistani kirjoista on ollut sotaromaaneja, sillä isäni lukee niitä varsin ahkerasti. Tämänpäiväisen isänpäivän kunniaksi paketista paljastuukin isän Reino Lehväslaiho-kokoelman täydentävä kirja, viimeinen puuttuva romaani.
Ihanaa isänpäivää kaikille isille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti