Jostain syystä oon aina ajatellut, että karjalanpiirakoiden tekeminen kotona on suunnilleen ydinfysiikkaa ja vaatii ihan älyttömästi. Kuinka väärässä sitä voikaan olla! Jos riisipuuron tekeminen on tuttu juttu, ei tässä oikeastaan voi epäonnistua - puuron polttaminen pohjaan lienee se todennäköisin moka.
Karjalanpiirakat
3½ dl ruisjauhoja
½ dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
Täytteeksi litran riisipuuro paketin ohjeen mukaan!
Tarkempi ohje piirakoiden valmistukseen löytyy täältä! Ohjeesta poiketen en kaulinut kerralla koko taikinaa, vaan yhden kuoren kerrallaan ja täytin sen samantien. Ja no, oikeastaan en kyllä edes kaulinut taikinaa, vaan ensimmäisen kuoren jälkeen totesin paremmaksi käyttää ihan vain käsiä. Käsitellessä taikinaa ihan vain sormin huomasi heti, mikäli jokin kohta jäi kiinni pöytään ja kuori oli näin vaarassa revetä. Tein yhden pellillisen semmosia "normaalikokoisia" (9 kpl) ja toisen pienempiä, ns. coctailpiirakoita (14 kpl).
Puuroa mulla jäi yli ehkä desin verran, joten aika hyvin natsaa kohdilleen tuo kuoriohje litran puuroon. Lisäksi tuolta kommenteista bongasin, että piirakat kannattaa uunista tullessa voidella. Sulatin pienen määrän leivontamargariinia, ja sipaisin sitä kevyesti kypsien piirakoiden päälle pullasudilla.
Lisukkeeksi piti tietysti valmistaa munavoita! Siihen "perinteiseen versioon" taitaa tulla nimenmukaisesti ihan vain murskattua kananmunaa ja voita, mutta äiti vinkkas alkukesästä miehen valmistujaisten alla vähän kevyemmästä versiosta. Mun munavoihin tuleekin siis kananmunia, ihan perusmargariinia ja raejuustoa. Törkeen hyvä! Vielä jos sattuis olemaan vaikka tuoretta ruohosipulia, niin se sopis tuohon aika mainiosti joukkoon.
Onko teillä tullut tällaisia positiivisia "keittiöylläreitä",
että jonkin valmistaminen onkin luultua paljon helpompaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti