Nuo kivet on kaikkee nähny,
on kuningasta tullu ja menny.
Ihan sama mikä tilanne on päällä,
niin ne kivet vaan seisoo siellä.
Kaikki puhuu, että maailma muuttuu,
enkä mie nyt väitä vastaankaan,
mut kun lauantaisin saunassa istuu,
on sitä vaikee olla huolissaan.
Ihan tavallista mulle kuuluu,
aika harvoin täällä mittään sattuu.
Täällä mie oon juoksennellu just niinku ennenkin.
On tullu puolukoita jonkin verran,
vispipuuroa mä keitin kerran
ja sitte mie oon lauleskellu just niinku ennenkin.
Antti Tuisku - Ihan tavallista mulle kuuluu
* * * * *
Juuri nyt mulla ei oikeastaan ole Saara Törmän kirjoittamiin lyriikoihin pahemmin lisättävää. Viime viikkoina ei ole tullut puuhattua mitään sen kummempaa ylimääräistä - töitä, lenkkejä lähiympäristössä, kodinhoitoa ja sen sellaista. Vapaat hetket ovat kuluneet joko olympialaisia seuratessa tai kissaa silittäessä sekä viihdyttäessä. Muutamalla keikallakin olen käynyt.
Ystävänpäivänä ojensin miehelle lahjakassin, joka sisälsi urheilukerraston. Hieman myöhemmin hurautimme autolla Ikeaan patjaostoksille sekä syömään, Mestaripalviin kissanruokaostoksille ja itse jatkoin vielä illaksi TUTOn peliin. Ei siis mitään jenkkityylistä glamouria, ruusuja tai romantiikkaa vaan ihan tavallista arkea. Minä en osaa edes kaivata mitään sen suurempia hömpötyksiä. Hienot ravintolat eivät ole minua varten, enkä siedä mitään ylimääräisiä lässytyksiä. Kukkia on kiva saada, mutta nekin otan mieluummin vastaan ihan ex tempore - niiden ostamisen ei pitäisi vaatia kalenteriin katsomista.
Lupaan nyt hieman aktivoitua tämän blogin ja elämäni kanssa, niin saan teille jotain muutakin matskua kuin kuvia ruokapöydästä ja kissasta. Parin viikon päästä miehellä on lomaa, ja sinne onkin jo mukavasti suunnitelmia. Eikä mene kauaa, kun päästää ihmettelemään keväisen luonnon ihmeitä ja eloa!
Mitä teille kuuluu?
