October socksit polvimittaisina

Sisko pyysi jo hyvissä ajoin ennen joulua toisia polvimittaisia villasukkia edellisten maarioiden kaveriksi, joten pitihän sellaiset pukinkonttiin neuloa. Mitään sen ihmeellisempiä toiveita/vaatimuksia sukkien suhteen ei ollut, joten väriksi valikoitui maanläheinen metsänvihreä ja neulemalliksi minulle mieluinen palmikkokuvio October socks, jonka on suunnitellut Niina Laitinen.

Yläosaan neuloin pientä twistiä (kirjaimellisesti) kierrejoustimella. Lankana on ihan perus seiskaveikka, ja sitä kului noin puolitoista kerää koon 38 polvisukkiin.

Kokonaisuudessaan tämäkin malli oli todella mukava ja nopea neuloa, eikä näyttävyydestään huolimatta vaadi mitään erityisiä neulomistaitoja. Suosittelen palmikkomalleja aloitteleville juuri näitä Niina Laitisen neulemalleja, koska ohjeet ovat todella hyvin tehtyjä, ja koeneulojilla ennen julkaisuja testattuja. Onko teille lukijoilla suositella jotain hyviksi ja helpoiksi/helppolukuisiksi todettuja neulemalleja?

Talven ihmemaa

Kirjoitin jo aiemmin siitä, kuinka olen talvi-ihminen - tai lumi-ihminen. Nyt kun sää on ollut synkeän mustaa jo pidemmän aikaa, lumen tultua huomaan sen taas. Energiaa on aivan eri tavalla eikä valoisaan aikaan malttaisi olla sisällä.

Minun piti tänään lähteä kävelylle katsomaan Kaistarniemen Taidekappelia, mutta reilun tunnin mittaiseksi aikomani lenkki venähti lopulta melkein kolmeen tuntiin. Taidekappelilla kävin toki, mutta tutkailin uusia seutuja hieman muutenkin. Ihan koko aikaa en oikeastaan edes tiennyt, mihin jokainen kulkemani kävelytie johtaisi, mutta takaisin ei tarvinnut kääntyä kertaakaan.

Tällä kertaa pysyttelin kävelyteillä, mutta matkan varrelta tuli bongattua muutamia metsissä kulkevia ulkoilureittejä. Keskustassa asuessa lenkit kävivät nopeasti yksitoikkoisiksi, mutta uskoisin täällä löytyvän ihmeteltävää pitkiksi ajoiksi vuodenaikojen mukaan vaihtuvan luonnon myötä.

Sain ohikulkeneelta koiranulkoiluttajalta myös vinkin pienestä metsäkaistaleesta, jossa alkukeväästä kukkivat pähkinäpensaat! Taisin siinä hämmennyksessä unohtaa kiittää tätä mukavaa rouvaa, mutta ehkä kiitokset löytävät perille tätä kautta. 

Pitkäksi venähtänyt lenkkini päättyi sillan alle - kirjaimellisesti. Viimeisin sattumanvaraisesti valitsemani kävelytie vei Hirvensalon sillan alle saaren puoleiseen päähän. Jos maisemat ovat sillan päältä hienot, ovat ne sitä myös alapuolelta.

Tämän uuden kodin parhaimpia puolia on kyllä tuo sauna. Reippailun jälkeen maistui hyvä ruoka, lämmin sauna, sekä omaa aikaa koko ilta. Mies kotiutuu töistä ennen kymmentä ja taidankin kohta laittaa lettutaikinan valmiiksi jääkaappiin.

Miesten villasukat

Vuosi vaihtui räiskyen, kaupungin ilotulitusta seuraten. Ajatukseni ilotulituksista ovat hieman ristiriitaisia. Useimmiten ne ovat ihan kauniita katsoa, mutta onhan se ihan järjetöntä saastuttamista sekä rahan hukkaan laittamista. Kukin kuitenkin tyylillään, omat roposeni säästän muihin asioihin.

Tämä blogi on alunperin perustettu oikeastaan neulomusten ja muiden käsitöiden "arkistoimista" varten, joten on miltei itsestäänselvää, että vuosi alkaa villasukilla. Nämä harmaat perussukat valmistuivat ennen joulua pukinkonttiin.

En ole tähän asti kovinkaan monia miesten sukkia neulonut, joten tuotti hieman päänvaivaa neuloa lahjasukkia tietämättä saajan toiveista. Päädyin lopulta todella simppeliin ratkaisuun - sulle on syynsä, miksi harmaat villasukat vaan toimivat. Pienenä twistinä sukissa on varren alkuosan kierrejoustin.

Lankana sukissa on Novita 7 Veljestä Aapo, jota kului vajaa puolitoista kerää. Aapoa myydään 100 gramman kerissä ja ainakin tuntumaltaan se oli minun mielestäni samanlaista kuin normaali seiskaveikka. Osaako joku kertoa, mikä tämän langan "tarina" on? Googlettamalla en juuri viisastunut.