Syyskuun aurinko

Syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Puut kellastuvat, lehdet putoilevat tuulen mukaan ja puimurit huristelevat kotikylän raittia ja peltoja. Kävimme äidin kanssa heinäkuun alussa Aneriojärven luontopolulla lenkin varrella ja päätin nyt pitkää viikonloppua kotopuolessa viettäessä vierailla siellä uudelleen. 

Tällä kertaa keli oli aivan ihanan aurinkoinen! Puiden ja pensaiden jo kellertäväksi muuttunut syysasustus pääsi oikeuksiinsa ja syyskorentojen lentelyä oli varsin mukava seurata lintutornilla istuessa.

Jotenkin ihan uskomatonta, että näin kaunis miljöö löytyy aivan kivenheiton päässä vanhempieni luota, enkä ole siellä koskaan ennen tätä kesää käynyt. Toisaalta, kukaan lähipiiristäni ei ole mikään kovin innokas retkeilijäihminen, mitä en toki itsekään aiemmin ollut. Nykyään sitä googlailee kaikenmaailman luontopolkuja ja ulkoilureittejä, kun tietää poistuvansa kotikulmilta. Ehkä kaupungin keskustassa asuminen on vain tehnyt tehtävänsä ja maalainen alkaa kaipaamaan takaisin luonnon helmoihin.

Takaisin kotiin koukkasin peltojen välistä tietä maisemia ihaillen. Täällä asuessaan näitä maisemia ei osannut arvostaa ollenkaan samalla tavalla, tietysti silmä pitemmän päälle tottuu. Nykyään näen täällä potentiaalisen mahdollisuuden hyvinkin omavaraiseen ja luonnonläheisempään elämään - toivottavasti pääsen toteuttamaan visioitani vielä joku päivä!

Illalla odottaisi ratsastustunti ja huomenna olisi jo palattava kaupunkiin. Mihin tämä aika oikein menee?

Aurinkoinen syyspäivä Katariinanlaaksossa

Kylmemmän ajanjakson jälkeen nyt on taas riittänyt lämpimiä ja aurinkoisia syyspäiviä, jotka ovat suorastaan huutaneet luontoon ja liikkeelle. Alkuviikosta päätimmekin miehen kanssa lähteä tutustumaan Uittamon ja Katariinanlaakson maisemiin. Alkuun keli meinasi näyttää hieman synkähkölle, mutta nopeasti se pilvisyys kuitenkin vaihtui auringonpaisteeseen.

Yleensä näillä luontopolkuretkillä on saanut kulkea aika rauhassa, mutta täällä päin tuntui ulkoilijoita ja koiranulkoiluttajia riittävän. On tottakai aivan mahtavaa, että näin lähellä asutusta on mahdollisuus kävellä pätkä pitkospuita ja nauttia metsästä ja luonnon rauhasta!

Parkkeerasimme auton Uittamon paviljongin parkkipaikalle ja kuljimme siitä rantaa pitkin Katariinanlaaksoa kohti. Mitään varsinaista suoraa reittiä siinä ei (kai?) ole, vaan mekin kävelimme suurimman osan matkaa ihan vain rantakallioita ja metsää pitkin. Maasto on kuitenkin ihan helppokulkuista, kunhan keli on suotuisa - sateisilla ilmoilla rantakalliot ovat tietysti niljakkaan liukkaat ja kylmemmillä jäiset. 

Matkamme varrelle osui kaikenmaailman hämähäkkien, heinäsirkkojen ja hepokattien lisäksi myös kuolleelta vaikuttanutta puunrunkoa hakannut käpytikka ja jonkinlainen lintujen ruokintakivi, jossa talitintit suhahtelivat ohi aivan korvanjuuresta herkkujen toivossa. Eikä muuten olla vielä missään tänä vuonna nähty yhtä paljon kärpässieniä!

Itse luontopolulla miljöö oli todella kaunis ja reitti hyvässä kunnossa. Näillä suosituilla kohteilla vierailu on aina miellyttävää juuri hyvän kunnon vuoksi. Kun useamman kilometrin kävelee pitkospuilla, jotka näyttävät hajoavan ihan juuri, eikä reitistäkään ole aina merkintöjen uupuessa aivan varma, on tällainen selkeä ja hoidettu miljöö ihan luksusta.

Nyt kun nämä Turun reitit alkavat olla jo hyvällä mallin käyty ja koluttu, alkaa nälkä kasvaa syödessä. Mitä kohteita suosittelisitte lähialueilta päiväretken arvoisiksi? Myös "yön yli-kohteista" kuulisin mielelläni suosituksia, vaikkei varustetaso vielä sallikaan luonnossa yöpymistä. 

Villasukkasesonki käsillä

Kesä on vääjäämättä vaihtumassa syksyksi, ja villasukat alkavat taas olla ajankohtaisia. Sormiongelmien vuoksi kevään jälkeen ei ole juurikaan tullut neulottua, mutta nyt alkaa luistaa taas.

Muutama päivä sitten laatikoita siivotessa tuli vastaan yhdet ensimmäisistä neulomistani sukista. En ole koskaan varsinaisesti ollut raitasukkien tai kirjoneuleen neulomisen ystävä, kaikenlaiset pitsiin vivahtavat pintaneuleet ovat enemmän minun juttuni. Näissä harmaissa perussukissa kuitenkin löytyy oikeastaan kumpaakin , raitaa ja kirjoa, vaikkakin vähissä määrin. Taitavat tuntua erityisen mukavilta juuri siksi, että ovat niin erilaiset kuin mitä nykyään yleensä teen.

Millaiset sukat teille ovat ne kaikkein "omimmat"?