Nuo kivet on kaikkee nähny,
on kuningasta tullu ja menny.
Ihan sama mikä tilanne on päällä,
niin ne kivet vaan seisoo siellä.
Kaikki puhuu, että maailma muuttuu,
enkä mie nyt väitä vastaankaan,
mut kun lauantaisin saunassa istuu,
on sitä vaikee olla huolissaan.
Ihan tavallista mulle kuuluu,
aika harvoin täällä mittään sattuu.
Täällä mie oon juoksennellu just niinku ennenkin.
On tullu puolukoita jonkin verran,
vispipuuroa mä keitin kerran
ja sitte mie oon lauleskellu just niinku ennenkin.
Antti Tuisku - Ihan tavallista mulle kuuluu
* * * * *
Juuri nyt mulla ei oikeastaan ole Saara Törmän kirjoittamiin lyriikoihin pahemmin lisättävää. Viime viikkoina ei ole tullut puuhattua mitään sen kummempaa ylimääräistä - töitä, lenkkejä lähiympäristössä, kodinhoitoa ja sen sellaista. Vapaat hetket ovat kuluneet joko olympialaisia seuratessa tai kissaa silittäessä sekä viihdyttäessä. Muutamalla keikallakin olen käynyt.
Ystävänpäivänä ojensin miehelle lahjakassin, joka sisälsi urheilukerraston. Hieman myöhemmin hurautimme autolla Ikeaan patjaostoksille sekä syömään, Mestaripalviin kissanruokaostoksille ja itse jatkoin vielä illaksi TUTOn peliin. Ei siis mitään jenkkityylistä glamouria, ruusuja tai romantiikkaa vaan ihan tavallista arkea. Minä en osaa edes kaivata mitään sen suurempia hömpötyksiä. Hienot ravintolat eivät ole minua varten, enkä siedä mitään ylimääräisiä lässytyksiä. Kukkia on kiva saada, mutta nekin otan mieluummin vastaan ihan ex tempore - niiden ostamisen ei pitäisi vaatia kalenteriin katsomista.
Lupaan nyt hieman aktivoitua tämän blogin ja elämäni kanssa, niin saan teille jotain muutakin matskua kuin kuvia ruokapöydästä ja kissasta. Parin viikon päästä miehellä on lomaa, ja sinne onkin jo mukavasti suunnitelmia. Eikä mene kauaa, kun päästää ihmettelemään keväisen luonnon ihmeitä ja eloa!
Mitä teille kuuluu?
Tämä oli jotenkin tosi mukava postaus. Kivan arkinen. :) Ja kissa on vaan niin nätti! <3 Mulle kuuluu kyllä myös sitä ihan tavallista. Pääasiassa opiskelua ja kotona olemista, enkä juuri nyt ole oikein ehtimässä saati jaksamassakaan tehdä mitään sen kummempaa. :D
VastaaPoistaKiitos! Ehkä tällaisia ihan tavallisia höpöttelyitäkin voisi jatkossa julkaista useamminkin hieman vähemmän tarkan seulan läpi. :)
PoistaTämä talvi ennen kevättä tuntuu aina vähän tällaiselta. Kaikkea olis ja tekis mieli, mut ei viitsi eikä ehdi. Onneksi kohta on kevät.
Siellä on kissa pöydällä selkeästi antamassa keitokseen oman karvaisen mausteensa :D Heh, minusta nimittäin tuntuu että löydän meiltä karvoja vähän väliä ruokalautaseltani - tai kelluskelemasta teekupposen pinnalla. Ovat jo suorastaan sellainen asiaankuuluva mauste meillä ruokaan kuin ruokaan! :D
VastaaPoistaJoo, kissankarvat voi lukea suolan ja pippurin veroisiksi perusmausteiksi :D
PoistaHelmi ei tunge yhtään tuohon tasolle, missä teen ruokaa, mutta keittiönpöytä onkin sitten eri asia. On toki luvalla, mutta ihan aina ei silloin tarvitsisi olla, kun syödään... :D
Niin kauniita kuvia! Minä pidän ihan tällaisista arkisistakin postauksista. Aina ei tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaPitäisi ehkä oppia suodattamaan vähän vähemmän - luenhan itsekin montaa ihan "vaan" arkista blogia. Ja sitähän se elämä kuitenkin useimmiten on, arkea! Ja silti aika ihanaa.