keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Paluu hiekkalaatikkoleikkeihin - virikettä hamsterille

Viime vuoden lopulla, marraskuun alkupuolella, meille muutti pieni perheenjäsen, jota en ole täällä tainnut ollenkaan esitelläkään. Nelijalkaisen karvapallon kasvua on seurattu nyt reilun neljän kuukauden ajan, ja virikkeitä on koitettu keksiä jos jonkinmoisia.

Jokin aika sitten bongasin muistaakseni joltain keskustelufoorumilta vinkin askarrella ihan luonnon kävyistä pientä puuhasteltavaa jyrsijälle. Vaikka käpyjä olisi varmaan löytynyt ihan muutaman sadan metrin säteellä kotioveltakin yllin kyllin, vierastan hieman ajatusta kaupungin keskustan pakokaasuissa ja ties missä marinoituneista asioista. Odotinkin siis vierailua vanhempien luo, josta tiesin löytyvän vähän vähemmän 'saastuneita' yksilöitä.


Käsittääkseni ei ole niinkään väliä, minkä sorttisia kävyt varsinaisesti ovat, kunhan kaikkein pihkaisimmat yksilöt jättää luontoon. Kuten jokainen varmasti osaa päätelläkin, jäisi pihka jyrsijän hampaisiin ja tassuihin melko ikävästi.

Keräämäni kävyt jäivät muutamaksi päiväksi pöydän päälle vanhaan lakritsipurkkiin, ja mies luulikin minun tuoneen ne ihan vain sisustuselementiksi, heh. Vaikka kaikesta luonnonläheisestä sisustuksessa pidänkin, niin joku raja nyt sentään.

Eilen kävyt pääsivätkin hellalle porisemaan kiehuvaan veteen. En tähän löytänyt mitään ohjeellista aikaa, kauanko käpyjä tulisi keittää, mutta itse annoin veden lämmetä kunnolla porisevaksi, jonka jälkeen sammutin levyn ja kääntelin käpyjä jonkin aikaa ennen kuin nostin ne talouspaperin päälle kuivumaan. Noihin olisi tarkoitus kuivattuaan piilotella koloihin sekä ihan tavallista siemenseosta, jota jyrsijällä on tarjolla jatkuvasti että myös vähän jotain herkkua, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Luulenpa, että meillä kävyistä löytyy siemenseoksen lisäksi ainakin paria eri pähkinää pieninä paloina, auringonkukansiemeniä ja kuivattua punajuurta.




Niin ja se itse hamsteri! Meidän "rotta" on kotoisin turkulaiselta hamsterikasvattajalta ja kantaa virallisesti nimeä Alkemistin Oikeus Olla Erilainen. Täällä kotona kutsumme tyttöä Sylviksi. Hän on pitkäkarvainen syyrianhamsteri ja väriltään mustavalkokirjokilpikonna. Mustavalkealta tuo päällisin puolin omaankin silmään näyttää, mutta tarkemmalla tutkiskelulla turkista löytää pari haaleankeltaista läiskää.

Yhteiselomme on sujunut vallan mainiosti, enkä usko Sylvilläkään olevan suuremmin valittamista oloihinsa. Tyttö on todella kiltti ja utelias, joskin juuri herättyään säikyhkö - mutta niin kai me kaikki, kun koneisto ei ole vielä ehtinyt kunnolla käynnistyä.





lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pääkallolapaset naiselle

Tummanruskeasta ja rusehtavan harmaasta seiskaveikasta syntyivät Novitan peruslapasmallin mukaiset pääkallolapaset, Aiemmin, viime vuoden lopulla tein saman ohjeen mukaan ja samalla pääkallokirjoneulemallilla lapaset kokoa 'mies' ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Samoin kuin edellisissäkin, otin mallista lähinnä silmukkamäärät ja mallin peukalokiilan lisäyksiin, muuten mallailin työtä edetessä omaan käteen. Nyt etenkin sovittaminen oli helppoa, kun nämä jäävät ihan omaan käyttöön. Fleecevuorelliset HPK-lapaset alkavat olla jo etenkin päiväsaikaan vähän turhankin lämpimät, joten nämä pääsevät heti suoraan käyttöön.






Kuvissa värisävyt ovat hieman vääristyneet hankalan valaistuksen vuoksi, mutta eiköhän perusidea käy joka tapauksessa selväksi. Aiemmin tekemieni lapasten tapaan näihinkin olisi periaatteessa mahtunut toinenkin rivi pääkalloja, mutta kuten aiemmin mainitsin, kaipasin nyt melko kevyitä kevätlapasia, eikä käytännössä kaksinkertaisella langalla oleva kirjoneule oikein aja tätä tarvetta.

Kirjoneulekuvio ei näissä ole ehkä ihan niin tasainen, kuin haluaisin. Tämä johtunee kuitenkin siitä, että olen ensimmäisen lapasen tehnyt valmiiksi jo viime vuoden puolella, ja toinen valmistui tänään. Käsialassa on siis varmasti hieman eroa aikavälistä johtuen siihen verraten, että olisin tehnyt kummankin valmiiksi yhteen menoon. Näitä ei ole myöskään sen kummemmin höyrytetty tai muutenkaan viimeistelty - oikenevathan nuo sitten käytössä.

Pitäisiköhän ensi jouluna lahjoa sukulaisia lapasilla? Neuletöiden suhteen tahti on valitettavasti "käsivaivojen" takia hidastunut esimerkiksi vuoden takaisesta merkittävästi, mutta kunhan tarpeen ajoissa aloittaa, saa paljon aikaiseksi!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kevään merkkejä Ruissalossa



Perjantaina hypättiin bussiin ja köröteltiin Ruissaloon Honkapirtin pysäkille, josta puhelimen karttapalvelu näytti kävelymatkaksi kotiin vähän reilua kahdeksaa kilometriä. Aurinko pilkahteli vielä keskustasta lähtiessä, muttei näyttäytynyt oikeastaan kertaakaan sen jälkeen. Eipä tuo toisaalta juuri haitannut, kun keli muuten pysyi melko mukavana.

Kansanpuiston rannassa pidettiin lyhyt eväshetki, joskin pullakahvit jäivät reppuun odottamaan kotikeittiötä. Vaikka noin muutoin ei kylmä ollutkaan, tuuli rannalla sen verran, ettei paikoillaan viitsinyt kovin kauaa istuskella. Evästaukoineen ja kaikkine kiertelyineen ja pysähdyksineen meillä meni matkaan reilu kaksi tuntia - puolessatoista tunnissa tuon varmaan kävelisi helposti, jos ei pitäisi turhia taukoja. 

Lumet sulavat ja jäätkin ovat kovaa vauhtia katoamassa, kohta on kevät!